Kommentti: Marinin ja Niinistön on turha syyttää koronaa Navalnyin mykistämistä puhelimista - Politiikka - Ilta-Sanomat

Kommentti: Marinin ja Niinistön on turha syyttää koronaa Navalnyin mykistämistä puhelimista

Pääministeri Marinin ja presidentti Niinistön puhelimet hyytyivät Navalnyi-sopassa, vaikka he tiettävästi osaavat niitä muutoin käyttää keskinäiseen soitteluun jopa kohtuullisesti, kirjoittaa Ilta-Sanomien politiikan uutistuottaja Hanna Vesala.

Presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin.­

22.1. 21:51

Pääministeri Sanna Marinin ja presidentti Sauli Niinistön lausunnot Navalnyi-sotkusta ovat viuhuneet kuin pallo pingisottelussa viime päivät. Raskaana ilmaan on jäänyt leijumaan kysymys, miksi kaksi suurta suomalaista instituutiota ei pystynyt tarttumaan puhelimeen ennen kuin Marin sinkosi twiittinsä ilmoille.

Puhumattomuus on hämmentävää monista syistä. Ensinnäkin Suomen kannasta itse asiassa ei ole ollut erimielisyyttä. Toisekseen Marin ja Niinistö tiettävästi puhuvat toistensa kanssa enemmän kuin miltä ulospäin näyttää. Hämmentävää on sekin, että Marin perjantainakin sanoi, että hänen esikuntansa olisi pitänyt olla asiassa suoraan yhteydessä presidentinkansliaan.

Jos luuriin tartutaan erilaisten teemojen tiimoilta puolin ja toisin, miksi Navalnyista ei puhuttu viittä minuuttia ennen kuin pääministerin Twitter-sormi lauloi? Ja miksi hän ei vain yksinkertaisesti itse soittanut?

Ehkä keskustelu ei olisi mennyt toivotulla tavalla.

Marinin twiitti lähti maanantaina kello 8.42. Twitterissä oli tuolloin huudettu Suomen kannan perään urku auki jo tovi. Useat muut maat olivat lausunnoillaan vauhdittaneet EU:n yhteisen kannan muodostusta asiassa. Saksakin oli liikkeellä.

Pääministeripuolueessa haluttiin mitä ilmeisimmin olla poliittisia oikeuksia koskevassa asiassa etulinjassa ja vikkeliä. Hallitusohjelman EU-kirjauksistakin muistutetaan.

Samalla tunnettua on, että pääministerin Twitter-sormi on liipaisinherkkä. Hän on saanut laajaa kansainvälistä huomiota, joten voi kysyä, oliko twiitin takana myös halua päästä julistamaan asia suorasanaisesti omalle yleisölle.

Twiittiä pidettiin ilmeisesti kuitenkin laajemmin fiksuna nopeasti etenevässä tilanteessa. Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) tosin oli lausunnoissaan vielä maanantaiaamuna hyvin varovainen ja painotti EU-ulottuvuutta.

Marinin kiireen perään voi hyvällä syyllä kysellä. Mikään tulipalohoppu ei ollut: EU:n yhteinen kantakin saatiin muodostettua vasta tiistaina. Kolikolla on aina myös kaksi puolta: julistetaanko Suomen linjaa Twitterissä vai keskitytäänkö jäntevään ja vähäeleisempään toimintaan.

Ulkopolitiikassa ja diplomatiassa jälkimmäinen on usein viisaampaa.

Niinistöä arvostetaan Venäjä-suhteiden vuoksi maailmalla Yhdysvaltoja myöten laajalti. Navalnyi-asiassa hän avasi jo maanantaina kanavan Kremliin ja pitkä puhelu Venäjän presidentti Vladimir Putinin kanssa käytiin torstaina.

Niinistö ei keskustelun sisältöä ymmärrettävästi avannut julkisuuteen. Oma lukunsa on se, onko siitä oleelliset tiedossa Kesärannassa.

Koko tapauksen villakoiran ydin on marssijärjestyksessä. Niinistöä olisi ollut tarpeen informoida pääministerin ulostulosta ennakkoon, eikä vastaavaa unohdusta saa Suomen ulkopolitiikan hoidossa käydä.

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Marin sanoi perjantaina tämän olevan Navalnyi-sotkusta huolimatta aivan selvää.

Asiaa eivät ole edistäneet tipoittain tulleet lausunnot asiasta. Päinvastoin on näyttänyt siltä, että pallo pomppii kentältä toiselle.

Kerrataan lyhyesti.

Niinistöltä kysyttiin torstaina, oliko etukäteen sovittu, että Suomen kannan Navalnyi-asiassa kertoo pääministeri. Hän vastasi, ettei asiasta ollut käyty mitään erilliskeskustelua.

Pääministeri vastasi sanomalla, että hänen esikuntansa oli käynyt Navlnyista ja EU:n kannanmuodostuksesta keskustelua UM:n virkakunnan kanssa. Hänen käsityksensä oli, että asiasta oli keskusteltu myös presidentin kanslian kanssa.

Ulkopolitiikan marssijärjestyksestä syntyi lausuntojen jälkeen haloo.

Perjantaina Säätytalolle tullessaan Marin teki tiettäväksi, että presidentinkanslia oli ollut sunnuntaina mukana viestiketjussa EU-kannanottoon liittyen.

Parilla sanalla pallo siirtyi presidentinkansliaan.

Marin sanoi myös, että hänen esikuntansa olisi silti pitänyt olla yhteydessä presidentinkansliaan. Siis esikunnan, ei hänen itsensä.

Presidentinkanslia vahvisti perjantaina sen edustajan olleen normaaliin tapaan viestiketjussa mukana. Pääministerin käsitys oli siis oikea. Syystä tai toisesta tämä asia ei noussut esiin Niinistön kommentoidessa torstaina Navalnyi-sekaannusta.

EU-kannanmuodostuksen voi nähdä omaa latuaan etenevänä prosessina, eikä siihen kuulu määrittely siitä, kuka mitäkin twiittaa tai on twiittamatta. Niinistö kommentoi politiikan toimittajille lähinnä pääministerin twiitin marssijärjestyksestä syntyneitä kysymyksiä.

Marin ja Niinistö ovat molemmat valitelleen, että koronan vuoksi epämuodollisten keskustelujen mahdollisuudet ovat kutistuneet. Tp-utvan ja presidentin esittelyn linjoilla voi roikkua väkeä niin, ettei kahdenkeskinen epävirallinen asioiden päivittäminen onnistu niissä. Puhelimet ja etäyhteydet toimivat kyllä myös niiden ulkopuolella, joten koronan taakse piiloon asiassa ei voi mennä.

Miltä kaikki on sitten näyttänyt ulospäin? Siltä, että kaksi suurta kansansuosiota nauttivaa poliitikkoa ottaa toistaan mittaan ja markkeeraa valtansa rajoja.

Ja siltä, että kumpikin haluaa sanoa viimeisen sanan. Tässä tapauksessa myös ensimmäisen sanan. Ulkopolitiikan johtamisen järjestyksestä ei ole suotta säädetty perustuslaissa.

Keskustan varapuheenjohtaja Petri Honkonen ehdotteli päivällä Twitterin hetkellistä sulkemista Navalnyi-sopassa. Niinistö tuli iltapäivällä Twitteriin pääministerin lausuntojen jälkeen ja puhalsi peliä poikki.

– Eiköhän jo anneta tämän suuren tviittikeskustelun (Navalnyi) olla, Niinistö twiittasi.

Mutta lopulta sotku on aina myös uuden alku. Tiettävästi Navalnyi-tapauksen jälkeen keskusteluyhteyttä on valmiuksia parantaa ja välineitä siihen etäaikanakin löytyy.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?