Setä Arkadia: Vuoden 2000 Aho-Halonen -kamppailu nyt kirjauusintana – kuka muistaa oikein sitä hiljaista enemmistöä? - Politiikka - Ilta-Sanomat

Setä Arkadia: Vuoden 2000 Aho-Halonen -kamppailu nyt kirjauusintana – kuka muistaa oikein sitä hiljaista enemmistöä?

Vuoden 2000 presidentinvaalien ehdokkaat Tarja Halonen ja Esko Aho ovat kunnostautuneet kirjallisella rintamalla. Kumpikin puhuu myös hiljaisesta, unohdetusta enemmistöstä. Mutta kumpi muistaa sitä enemmän oikealla tavalla? pohtii Setä Arkadia alias Timo Haapala.

Vuoden 2000 presidentinvaalien taistelupukarit Tarja Halonen ja Esko Aho.­

18.10. 9:00

Setä A. antaa tämänkertaisesta kirjoituksestaan tylsyysvaroituksen. Syy siihen on tuoreiden muistelmakirjojen herättämä nostalgia, joka on aiheuttanut akuutin konsensusreaktion.

Liekö sattumaa, että vuoden 2000 presidentinvaalien taistelupukareilta eli Tarja Haloselta (sd) ja Esko Aholta (kesk) tuli kummaltakin kirja ulos liki samaan aikaan. Ero on se, että Aho kirjoitti kirjansa 1991 – Mustien joutsenten vuosi (Otava) itse, Halosen kirjan Tarja Halonen - Erään aktivistin tarina (Into) kirjoitti toimittaja Katri Merikallio.

Kirjojen tiimoilta nähdään paluu menneisyyteen, eräänlainen vuoden 2000 presidentinvaalien uusintaottelu, mutta maltillisesti: Halonen puhuu kirjassa kaikkien tietämästä aktivismistaan, Aho muistelee hurjaa 90-luvun talouskurimusta ja Neuvostoliiton hajoamista. Vuoden 2000 presidentinvaaleista on muuten jo 20 vuotta. Esko Ahon hallituksen syntymisestä puolta vuotta vaille 30 vuotta. Tässä välissä on syntynyt uusia äänestysikäisiä melkoinen määrä, jotka eivät muista oikeastaan mitään noiden aikojen tapahtumista.

Sekä Aho että Halonen ovat jatkaneet keskustelua eri haastatteluissa, joita on putkahdellut viikon sisään läjäpäin, myös IS:ssa. Kun mutkat vedetään suoriksi, Halonen on puolustanut aktivismia ja muun muassa pääministeri Sanna Marinin (sd) työnantajavastaista retoriikkaa. Aho on sitten ollut siellä toisella rintamalla, puolustellut yrittäjiä ja varoitellut velanoton pelastavasta harhavaikutelmasta jne.

Nykyhetkessä yhdistyvät sekä vuoden 2000 vastakkainasettelu ja 1990-luvun lamafiilis, joka oli sekin myös vastakkainasettelun aikaa. Sekä Ahon että Halosen haastatteluissa esiin on kuitenkin noussut kansanjoukko, joka ei pidä meteliä itsestään eli niin sanottu hiljainen enemmistö.

Tällaiset ovat vuoden 2000 presidenttiehdokkaiden näkemykset asiasta:

– Minä väitän, että tilanne on epäterve. Tämä on johtanut siihen, että erilaiset vähemmistöt ovat saaneet äänensä paremmin kuuluville kuin hiljainen enemmistö. Hiljaisen enemmistön toiveet, odotukset ja tarpeet tahtovat jäädä jalkoihin. Kaikenlaiset erilaiset vähemmistöjen intressit pääsevät hallitsemaan. Varmaan vanhassa ajassa monet vähemmistöt jäivät jalkoihinkin, mutta nyt on menty toiseen äärimmäisyyteen, Aho sanoo (IS 16. 10.). Kyse on Ahon mukaan ihmisistä, jotka käyvät töissä, maksavat velkansa ja veronsa ja hoitavat lapsensa eli suomeksi sanottuna taviksista.

– Kyse ei ole vain siitä, kuinka hyvin ihmisoikeuksien puolustajat kestävät. Kyllä niidenkin, jotka ovat olevinaan tolkun ihmisiä, pitää avata suunsa. Sanon näin, vaikka kuulun itsekin monessa asiassa hiljaiseen enemmistöön. Ihan nuorimmille tulee usein sanottua, että tapa millä tehdään, on myös tärkeä. Kansainvälisesti on liian paljon esimerkkejä, että väkivalta ja voimakeinot voivat tuntua nopeimmalta keinolta päästä maaliin, mutta heijastusvaikutukset ovat pitkät. Sen me suomalaiset tiedämme paljon paremmin kuin muut Pohjoismaat, Halonen tiivistää (IS 10. 10).

Lukija voi arpoa, kumman kannalle kääntyy. Mutta kummallista on havaita, ettei linjauksissa sittenkään ole niin suuria eroja – asiallisesti ottaen Halosen ja Ahon henkinen etäisyys saattaa olla nyt pienempi kuin vuonna 2000 tuntui.

Epäilemättä kummankin mielessä ovat käyneet mielenosoitukset ennen ja nyt. Hurautetussa mediassa kohkattiin päivätolkulla, kun muutama kymmenen Elokapina-liikkeen mielenosoittajaa tukki jollansa kanssa Helsingin Kaisaniemenkadun. Poliisi lorautti paprikasumutetta mielenosoittajien naamalle useiden varoitusten jälkeen ja yritettyään kantaa turhaan heitä kadulta pois.

Toista olivat 1990-luvun mielenosoitukset. Esimerkiksi lokakuun 3. päivänä 1991 Helsingin Senaatintorilla nähtiin joukkomielenosoitus, johon nykyinen aktivistiporukka olisi jollineen hukkunut. Kun työttömyys kasvoi, torilla mieltään osoitti taatusti myös jokunen tolkun ihminenkin.

PS 1. Loppuun pari sanaa Harri Holkerista. Toisin kuin IS:ssa Esko Ahon kirjan yhteydessä tuli väitettyä, tieto Holkerin pyrkimisestä Ahon hallitukseen 1991 ”vaikka saranapuolelta” oli mainittu jo Riku Keski-Rauskan tuoreessa Ilkka Suomisesta kertovassa kirjassa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?