Näin kokoomus tuli yllätetyksi ja kassakaappi­sopimus porvari­hallituksesta murskattiin 1987 – huimia käänteitä vallan kulisseissa - Politiikka - Ilta-Sanomat

Näin kokoomus tuli yllätetyksi ja kassakaappi­sopimus porvari­hallituksesta murskattiin 1987 – huimia käänteitä vallan kulisseissa

Kokoomuksen pitkäaikaisin puheenjohtaja Ilkka Suominen on julkaissut elämäkertansa.

Kassakaappisopimus porvarihallituksesta kuihtui kasaan keväällä 1987. Kokoomuksen silloinen puheenjohtaja Ilkka Suominen kertoo oman versionsa tapahtumista elämäkerrassaan.­

8.10. 5:00

Kokoomuksen ex-puheenjohtaja (1979–1991) Ilkka Suomisen elämäkerta valottaa, miten kassakaappi­sopimus paljastui presidentti Mauno Koivistolle ja kuinka sinipuna­hallituksen muodostaminen rikkoi Suomisen ja ex-puheenjohtaja Harri Holkerin (kok) välit.

Riku Keski-Rauskan kirjoittamassa Sinä osaat, sinä pystyt – Ilkka Suomisen elämä (Docendo) -kirjassa käydään läpi dramaattiset vaiheet hallituksen muodostamisessa kevään 1987 eduskuntavaalien jälkeen.

Kolme porvaripuolueen johtajaa – Suominen, Paavo Väyrynen (kesk) ja Christoffer Taxell (r) – olivat touko–kesäkuussa 1986 tehneet kassakaappisopimuksen porvarihallituksen muodostamisesta seuraavan kevään vaalien jälkeen. Salaisen sopimuksen kätilöinä olivat Väyrynen ja talouselämän isokenkäiset Nokian pääjohtajan Kari Kairamon johdolla.

Kun sopimus oli paljastunut presidentti Mauno Koivistolle, Koivisto runnoi vaalien jälkeen Suomeen Holkerin johtaman sinipunahallituksen.

Suominen oli kertonut kassakaappisopimuksesta vain puoluesihteeri Jussi Isotalolle (kok).

Todennäköisesti ensimmäinen epäily porvarisopimuksesta kiiri Koiviston korviin joulukuussa 1986 – Matti Ahteelta (sd).

Suominen oli ollut tapaamassa ympäristöministeri Ahdetta muun muassa koskiensuojelusta, ja Suomisen kehonkieli ja puolihuolimattomat puheet seuraavasta vaalikaudesta olivat alkaneet mietityttää Ahdetta. Ahde oli tapaamisen jälkeen käynyt tapaamassa presidenttiä ja kertoi epäilyistään porvareiden välipuheista.

Kassakaappisopimus porvarihallituksesta kuihtui kasaan keväällä 1987.­

Kirjan mukaan Koivisto pääsi sopimuksen jäljille Suomen Pankissa johtajana toimineen Holkerin avulla.

– Epäsuorat todisteet viittaavat kuitenkin siihen, että Koivisto otti joko suoraan tai välikäsien kautta yhteyttä Holkeriin ja pyysi pientä ystävänpalvelusta.

– Kokoomuksen sisäpiirissä ainoa määrätietoinen toimija Koiviston suuntaan oli kuitenkin Harri Holkeri. Ilman hänen myötävaikutustaan eri vaiheissa Koivisto olisi joutunut toimimaan pelkkien huhujen varassa tai ainakaan hän ei olisi onnistunut oikeanaikaisten sulkujen ampumisessa, Keski-Rauska kirjoitti Suomisen elämäkerrassa.

Osapuolten kortit pysyivät piilossa maaliskuun 1987 eduskuntavaalien yli hallitustunnusteluihin asti.

Kokoomus oli saanut vaalivoiton ja 9 lisäpaikkaa eduskuntaan, Sdp oli yhä täpärästi suurin puolue, mutta Suomisen ja kokoomuksen haave 21-vuotisen oppositiotaipaleen päättymisestä ja pääministerin paikasta oli nurkan takana. Myös keskusta ja Rkp saivat lisäpaikkoja, ja porvarihallituksella olisi jo 105 paikkaa eduskunnassa.

Vaali-ilta ja vaalivoitto. Tässä vaiheessa Ilkka Suomiselle ja porvarihallitukselle näytti vielä hyvältä.­

Koivisto junaili Suomisen selän takana Holkerin kanssa Suomeen sinipuna­hallituksen.

Suomisen elämäkerta kertoo joukon tapahtumia maalis–huhtikuulta 1987, jolloin kokoomusjohtajalle alkoi vähitellen kirkastua presidentti Koiviston kuviot porvarihallituksen murskaamiseksi.

Suomiselle asiasta vihjaisi ensiksi tämän niin sanottu kotiryssä Felix Karasev aamupalalla 24. maaliskuuta. Suominen oli puhunut, että Suomessa olisi pian porvarihallitus, ja Karasev paljasti Suomiselle aivan toista.

– Mutta Ilkka, Moskovassa kerrotaan ihan toista. Suomeen on tulossa sosiaalidemokraattien ja kokoomuksen hallitus, Karasev oli todennut Suomiselle.

Ilkka Suominen ystävystyi 1970-luvulla Neuvostoliiton suurlähetystön Felix Karasevin kanssa, kuvassa vasemmalla, keskellä kokoomuksen silloinen ohjelmapäällikkö Weijo Pitkänen.­

Suomisen elämäkerran mukaan Karasev oli saanut tietonsa presidentti Koivistolta.

– En pidä siitä, että minut leimataan julkisuudessa kevyesti valehtelijaksi. Olisin tietysti voinut sanoa, että Mauno Koivisto oli asian kertonut Felixille – joka välitti sen Moskovaan. Tämän Felix vahvisti minulle viimeksi 29.3.1996 käydessään täällä, Suominen oli kirjoittanut Holkerille 9 vuotta tapahtumien jälkeen.

Koivisto on omissa muistelmissaan kertonut oman versionsa, eikä Suomista silkkihansikkain käsitellyt.

Suominen ei elämäkerrassaan järin halua muistella tapaamisiaan presidentin kanssa.

Suominen oli vaalien jälkeisenä puhemiehenä tapaamassa Koivistoa 6. huhtikuuta. Koiviston arkistossa tapaamisesta on kahden sivun paperi muodollisesta keskustelusta, ja kassakaappisopimuksen paljastumisen dramaattiset yksityiskohdat jäänevät arvoitukseksi.

– Mielenkiintoista kyllä juuri tämän kohtaamisen yhteydessä Koiviston nauhurin paristoista loppui virta eikä Suomisen ja Koiviston välisistä keskusteluista ole saatavissa tarkempia tietoja. Keskustelun sävystä ja tapaamisen Suomiseen jättämistä tuntemuksista voidaan kuitenkin päätellä, ettei kaikki mennyt putkeen, Keski-Rauska kertoi.

Puhemies Suominen menossa tapaamaan presidentti Koivistoa hallitusneuvottelujen aikana huhtikuussa 1987. Aikalaistodisteiden mukaan Koivisto olisi ollut Suomiselle kuin myrskynmerkki kassakaappisopimuksen paljastuttua.­

Tapaamisen jälkeen Väyrynen oli soittanut Suomiselle, ja Suomisen puheet kuullut Jarmo Heiniö muisteli Suomisen kertoneen puhelussa, että ”Manu oli kuin myrskynmerkki ja otti esiin kassakaappisopimuksen”.

– Suomiselle kävi selväksi, että Holkeri oli koko ajan pelannut omaa peliään, kirja totesi.

Suominen ei enää luottanut edeltäjäänsä kokoomuksen puheenjohtajana.

Holkerin ja Suomisen välit katkesivat tyystin 9. huhtikuuta, kun herrat olivat kahdestaan puoluetoimistolla.

Suominen kirjoitti kiihdyksissään Holkerille kirjeen, joka jäi suttupaperiksi.

– Harri! Entinen Veli. Valehtelet kertoessasi, että kaikki välillämme oli luottamuksellista. Tänään jo kaikki tiedotusvälineet olivat asiasta kimpussani. Ellet olisi vuotanut, näin ei olisi tapahtunut. Oli huonoa pilaa tukea sinua 70-luvulla, Suominen oli luonnostellut.

Kokoomuksessa valta vaihtui 1979. Harri Holkeri siirtyi Suomen Pankin johtajaksi ja kokoomuksen uudeksi puheenjohtajaksi nousi Ilkka Suominen. Holkerin ja Suomisen ystävyys loppui hallitusneuvotteluissa 1987.­

Seuraavana päivänä alkoivat hallitustunnistelut, ja kokoomuksen hallitusneuvottelijat esittivät Holkerille edelleen hallituspohjaksi porvarivaihtoehtoa. Holkeri kertoi, että presidentti päättää hänen mandaattinsa hallitustunnustelijana, jos kokoomus ei muodosta hallitusta demareiden kanssa.

Suominen ymmärsi, että porvarihallitukselle ei ollut enää mahdollisuutta.

– Olisin pistänyt suunnilleen hirttonarun, kuka sen olisi ymmärtänyt? Ei kukaan! Sanoin, että alright Harri, mennään sitten sinun ja Koiviston mukaan, Suominen muisteli.

Holkeri käveli Suomisen ja kokoomuksen yli, tuli takaovesta pääministeriksi ja romutti haaveet porvarihallituksesta.

– Ilkalle itselleen kyse oli ehdottomasta huippuhetkestä politiikassa. Se, että pian tällaisen huippuhetken jälkeen Ilkka joutui sekä presidentin että entisen ystävänsä ylikävelemäksi, asetti hänet henkisesti äärimmäisen kovan paikan eteen.

– Poliittisen petoksen ja juonittelun hän olisi vielä jotenkin voinut sulattaa, mutta se, että maton veti alta hänen ystävänsä, teki asiasta luonnolle käyvän loukkauksen, elämäkerta summasi.

Kaikesta huolimatta Suominen ryhtyi Holkerin hallituksen kauppa- ja teollisuusministeriksi.

Ystävyys loppui ja porvarihallitus jäi haaveeksi, mutta Ilkka Suominen ryhtyi ministeriksi pääministeri Harri Holkerin sinipunahallitukseen. Kuvassa ministerinvalaa vannomassa myös Erkki Liikanen, Ilkka Kanerva ja Pertti Salolainen.­

Suomisen elämäkerran on kirjoittanut Riku Keski-Rauska.­

Ilkka Suominen

  • Syntynyt 1939 Nakkilassa.

  • Nahkainsinööri, työskenteli perheyritys J.W. Suomisessa 1960-1979.

  • Kansanedustaja 1970-1975, 1979-1994.

  • Kokoomuksen puheenjohtaja 1979-1991.

  • Kauppa- ja teollisuusministeri 1987-1991.

  • Eduskunnan puhemies 1991-1994.

  • Alkon pääjohtaja 1994-1999.

  • Europarlamentaarikko 1999-2004.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?