Annika Saarikko täräyttää IS:n erikoishaastattelussa suoraan keskustasta: ”Ei ole kenenkään muun kuin meidän syymme, jos homma ei herätä luottamusta” - Politiikka - Ilta-Sanomat

Annika Saarikko täräyttää IS:n erikoishaastattelussa suoraan keskustasta: ”Ei ole kenenkään muun kuin meidän syymme, jos homma ei herätä luottamusta”

Erikoishaastattelu: Annika Saarikko käy sisäistä kamppailua keskustan puheenjohtajakisaan lähdöstä keskellä lapsiperheen arkea ja mummolan kunnostusta kodiksi. – Olin aika toisenlaista kesää itselleni ajatuksissani rakennellut.

Julkaistu: 18.6. 5:55

Annika Saarikon (kesk) piti nauttia nauttia kesästä lastensa Aarnin, 5, ja syksyllä vuoden täyttävän Kaarlon edesottamuksia seuraillen ja Oripään vanhaa mummolaa miehensä Erkki Papusen kanssa muuttokuntoon laittaen.

Nyt Saarikko käy itsensä kanssa painia, lähteäkö tavoittelemaan keskustan puheenjohtajuutta Oulun puoluekokouksessa syyskuussa.

– Olin sen oven jo sulkenut. Kaikki tietävät, että kun jonkin luukun on sulkenut, sen uudelleen avaaminen ei ole helppoa. Tein ison ajatustyön asiassa keväällä 2019, joka oli silloin sidonnainen Kaarlon odotukseen. Ajattelin, että keskustelu oli osaltani käyty. Olin asian julkisestikin monta kertaa sanonut.

Takarajaksi pohdinnalleen Saarikko on asettanut päivän 6. elokuuta, jolloin hän palaa äitiysvapaalta tiede- ja kulttuuriministeriksi. Siitä on kuukausi aikaa puoluekokoukseen. Keskustassa on vahvaa työntöä Saarikon kisaan lähdölle, mutta punninta ei ole silti helppoa.

– Olin aika toisenlaista kesää itselleni ajatuksissani rakennellut. Tilanne tässä mittakaavassa on tullut uutena. Kun juttu lähti vyörymään, niin kirjaimellisesti puhelin alkoi soida puurokattilan ääressä. Saamani yhteydenotot ja huoli velvoittavat minua käymään asian vielä itseni ja läheisteni kanssa läpi. Se itsessään on jo eräänlainen ratkaisu. Lopputulosta en aidosti tiedä.

Saarikko painottaa olevansa yhä sitoutunut tukemaan Katri Kulmunia puheenjohtajan tehtävässä. Piste.

Kentältä Kulmunin ministeri­eron jälkeen kuuluvaan huutoon vastaaminen tarkoittaisi tämän haastamista Oulussa. Saarikko sanoo tarvitsevansa aikaa punninnalle kahdesta syystä.

– Ensinnäkin tämä on iso ja merkityksellinen päätös paitsi ajankäytön kannalta myös siksi, että haluan miettiä, olisiko minusta sellaiseen tehtävään.

Katri Kulmuni tervehti Annika Saarikon poikaa Kaarloa keskustan talvikokouksessa tammikuussa.

Toiseksi keskusta tarvitsee Kulmunin ministerieron käynnistämän kuohunnan jälkeen ”enemmän vakautta, vähemmän hässäkkää”. Saarikko sai keskustan kenttäväeltä ylivoimaista kannatusta MTV:n kyselyssä.

Miksi hän siis enää miettii, olisiko hänestä tehtävään? Vastaus löytyy poliittisten tehtävien seuraamisesta läheltä raastavana ja repivänä aikana. Itse Saarikko saanut osansa perhe- ja peruspalveluministerinä ja toimimalla kuusi vuotta keskustan varapuheenjohtajana.

– Olen nähnyt puolueväen oikeutetut vaatimukset ja toisaalta sen, että suomalaiset ovat oikeutettuja kysymään keskustalta, mikä teidän johtotähtenne – sanoma – oikein on. Ei kannata olla mukana, jos ei ole mietittynä, mikä tehtävä on sisällöllisesti ja mikä se poliittinen viesti on.

Palataan Saarikon näkemykseen keskustan viestistä ja hallitusyhteistyöstä jutun lopussa. Niistäkin Saarikolla on äitiysvapaan kirkastamat näkemykset.

 Suomalaiset ympärillä ovat oikeutettuja kysymään keskustalta, mikä teidän johtotähtenne – sanoma – oikein on.

Kun Saarikko palaa elokuussa töihin, jää puoliso isyysvapaalle valtionvarainministeriön neuvottelevan virkamiehen tehtävästä, ja Aarni aloittaa esikoulun.

Saarikon mukaan perheellä ei ole harhakuvitelmia siitä, millainen mullistus elämään olisi luvassa, jos hänestä tulisi ministeritehtävien lisäksi puolueen puheenjohtajuutta tavoitteleva ehdokas.

– Elämäni suurin voimavara on se, että rinnallani on ihminen, joka ei ole puolikkaani, vaan voimme kumpikin olla kokonaisia ihmisiä. Erkillä on itsellään yhteiskunnallinen tausta ja arvostus niiden hoitamiseen. Silloin tähän astikin tehdyt ratkaisut ovat olleet yhteisiä. Meillä on varmasti aika realistinen kuva on siitä, minkälaista poliittiseen työhön liittyvä paine on.

Poliitikon puolison rooli ei silti ole helppo. Elämää sanelee poliitikon työn jatkuva yllättävien käänteiden aallokko. Tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä ja reunaehtoja.

– Luulen että yksi tärkeä vahvuuteni on, että siinä missä kulloinkin olen, olen aika läsnä. Ei se täydellistä ole, mutta se on ollut yksi vahvuustekijäni. En ole kokenut hajoavani poliittisissa töissä. Riittämättömyyttä on ollut ihan mielettömästi, mutta ei koskaan voimattomuutta.

Saarikko painottaa, että uraan liittyviin ratkaisuihin kytkeytyvät myös arjen pyörittämiselle keskeiset henkilöt: äiti, tämän mies ja mummo.

Saarikko perheineen elää parhaillaan todeksi maaseudun ja kaupungin yhdistämistrendiä varsin kirjaimellisesti. Siinä Saarikko näkee tarttumapintaa myös keskustan kasvulle.

Annetaan Saarikon ensin kertoa talon tarina. Tammikuussa 2017 Saarikon isä kuoli yllättäen 63-vuotiaana. Samana kesänä perhe menetti Papusen isän.

Saarikon isältä jäi perinnöksi 1 300 asukkaan Oripäässä suvulla pitkään ollut vaatimaton talo. Saarikko on syntynyt Oripäässä, mutta ei ole asunut talossa. Hän oli 4-vuotias, kun vanhemmat erosivat. Talo oli tuttu mummolana. Isä asui siinä viimeiset vuotensa.

Saarikko ei halunnut taloa myydä. Alkoi hillitön kolmen paikan välinen ralli. Viikot Helsingissä, sitten Turkuun ja lauantaina tai sunnuntaina Oripäähän.

– Katsottiin, että nurkat ovat Oripäässä kunnossa, ja kävimme isoäitini luona. Kaarlon synnyttyä tuli vahva olo, ettei minusta ole tähän. Käytämme elämämme arvokasta aikaa väärin. Emme ehdi olla missään. Piti tehdä ratkaisuja.

Lopulta luovuttiin Turun puutalokodista, ja Saarikko jätti valtuustotyönsä siellä keväällä. Saarikko ei ole missään vaiheessa uraansa halunnut tinkiä lastensa arjessa olemisesta. Perhe on reissannut yhdessä eri kotien väliä. Saarikko kuvaa sitä ”hirveän isoksi arvovalinnaksi”.

– Oman henkisen hyvinvointini keskeinen tekijä on ollut se, että olen saanut olla perheeni kanssa myös Helsingissä, enkä ole ollut siitä todellisuudesta tai parisuhteesta irrottautuneena hetkeäkään. Olemme olleet samaa tiimiä myös maantieteellisesti.

 Oman henkisen hyvinvointini keskeinen tekijä on ollut se, että olen saanut olla perheeni kanssa myös Helsingissä, enkä ole ollut siitä todellisuudesta tai parisuhteesta irrottautuneena hetkeäkään.

Ensin Oripään taloa piti vain vähän laitella. Tilanne repesi täysremontiksi. Lahjaksi saadut siemenperunat on nyt istutettu, ja tietenkin ne tarvitsivat myös aidan peuroilta suojaamaan.

Saarikko on miehensä kanssa keskittynyt ulkotöihin, ammattilaiset isompiin remonttihommiin. Heinäkuun lopulla perheen pitäisi päästä muuttamaan taloon. Turun koti saatiin myytyä juuri ennen koronakriisiä.

– Tavarat ovat sukulaismiehen konehallissa. Viikonloput olemme tähän asti olleet äidin ja hänen miehensä luona. Sieltä on hoidettu vanhaa taloa minulle hyvin tutussa peltomaisemassa. Iso remontti on ollut psykologisesti tärkeämpi kuin tajusinkaan. Muistan tarkkaan viikonlopun, kun mietin, ettei tämä ole enää mummolani, vaan oma paikkani.

Saarikko kertoo talonsa tarinan, koska monet suomalaiset törmäävät samaan tilanteeseen. Perinnöksi jää lapsuudenpaikkoja: mummonmökki tai maatalo. Sen voi nähdä rasitteena tai ilona. Ja tässä on Saarikosta keskustan pelin paikka.

– Merkittävä joukko suomalaisia rakentaa identiteettinsä kuten minä maaseudun ja kaupungin yhdistelmästä. Se on keskustalle iso mahdollisuus. Koronakevät on etätyöllä ja muuten muistuttanut, ettei se ole joko tai. Ne pystyy myös yhdistämään.

Saarikko myöntää, ettei ratkaisulla tosin ollut ”järkitalouden kanssa paljon tekemistä”.

– Arvot ovat muualla: elämänvalinnoissa. Ajattelimme, että luontosuhde ja maaseutumainen yhteisöllisyys ovat tärkeitä. Mieheni on liittynyt metsästysseuraan ja suoritti talvella metsästäjäkortin. Näitä työn perässä kaupungissa oleminen ei yksinään mahdollistaisi.

Saarikko ajattelee siis niin, että esimerkiksi tällaisen yhdistelmän omaksi tuntevistaan keskustan olisi mahdollista löytää uusia kannattajia. Puolueiden tapa hakea äänestäjiä on hänestä liialti sidottu vain ihmisten identiteetin johonkin osa-alueeseen. Kehotetaan valitsemaan kansainvälisyys tai vahva isänmaallisuus. Urbanismi tai maaseutu-Suomi. Lopulta kaikista löytyy eri elementtejä.

 Identiteettipolitiikka on tullut jäädäkseen, ja keskustan on turha rimpuilla sitä vastaan.

– Identiteettipolitiikka on tullut jäädäkseen, ja keskustan on turha rimpuilla sitä vastaan. Meidän pitäisi pyrkiä löytämään vastauksia niistä identiteetin osa-alueista, jotka eivät ole niin kulmikkaita ja jakavia, vaan suomalaisia yhdistäviä.

Saarikko viittaa selvityksiin, joissa Suomen tasapainoinen kehittäminen koetaan laajasti tärkeäksi. Hän siteeraa vain kolmasosan suomalaisista haluavan kehittää pelkästään kaupunkeja ja kasvukeskuksia.

– Voin ihan suoraan sanoa, että heille keskusta ei varmasti ole vaihtoehto. Mutta perinteisten keskustan kannattajien ja harvaan asutun Suomen asukkaiden lisäksi tämä olisi uusi tapa etsiä kasvupotentiaalia niistä, joiden kodin postiosoite on kaupungissa, mutta mielenmaisema maallakin.

Palataan siis keskustaan ja sen sisäiseen kähinään. Soppaan on viime päivinä laittanut lusikkansa myös Kulmunin aikana puolueeseen palannut Paavo Väyrynen. Hän kuvasi Saarikon tarjoavan identiteettipolitiikan ”unelmahöttöä”, jota kuka vaan Suomessa voisi kannattaa.

Väyryselle Saarikko on keskustassa nykyisin naruja vetelevän ”joukkueen” ehdokas puheenjohtajaksi. Samainen ”joukkue” vei Väyrysen harmiksi keskustan punavihreään hallitukseen.

Saarikko on tekstin lukenut, mutta ei näe tarpeellisena sitä kommentoida. Hän painottaa, etteivät keskustan ongelmat liity vain hallituksessa olemiseen tai Kulmunin johtajuuteen.

– Olisi todella epäreilua sanoa näistä kumpaakaan syyksi. Ongelmat ovat rakenteellisia ja juuret syvemmällä. Se ei silti tarkoita, että tilanne olisi toivoton. Päinvastoin. Ajassa on paljon asioita, joita ihmisille voi löytyä tarttumapintaa samaistua keskustaan. Poliittiselle keskitielle. Myös koko Suomen tasapuoliseen kehittämiseen. Meitä tarvitaan polarisaatiota estäväksi voimaksi.

 Kertaakaan meidän ei enää kannata syyttää sitä, että viesti ei ole mennyt perille tai suomalaiset eivät vaan tunne keskustaa. Ei se ole kenenkään muun kuin meidän syymme, jos hommaei herätä luottamusta.

Saarikko napauttaa suoraan, ettei keskustan kannata etsiä tilanteeseensa syyllisiä muualta kuin peilistä.

– Kertaakaan meidän ei enää kannata syyttää sitä, että viesti ei ole mennyt perille tai suomalaiset eivät vaan tunne keskustaa. Se on kuin siirtäisimme vastuuta heidän syyksi. Ei se ole kenenkään muun kuin meidän syymme, jos homma ei herätä luottamusta.

Myös politiikan henkilöitymistä vastaan on turha taistella. Kysymykseen siitä, tarvitseeko keskusta puheenjohtajakisalla jälleen yhden uuden alun, Saarikko vastaa:

– Katri Kulmuni tekee valtavasti ja ahkerasti töitä. Hänellä on paljon tavoitteita, mutta on väärin ajatella, että yksittäisen ihmisen varassa tämä voisi pärjätä. En usko, että suomalaiset ovat keskustan sisäisistä kähinöistä niin kiinnostuneita, vaan siitä, onko meillä jokin viesti heille.

Saarikko ei täysin kiistä kuvaa, etteikö keskustan tie vihervasemmistohallituksessa olisi näyttänyt pitkälti jatkuvana nahinana hallituskumppaneiden kanssa. Siinä ei kuva polarisaation vastavoimana olemisesta ole kirkastunut, vaikka Saarikko tietenkin tarkoittaa sanoilla ideologisia sisältöjä.

– Parhaimmillaan suomalaiset, jotka eivät edusta ajattelultaan vasemmistoa tai vihervasemmistoa ajattelisivat, että onneksi hallituksessa on keskusta pitämässä ääntä, puolta ja huolta myös muista näkökulmista. Osalle se näyttäytyy vain niin, että että keskusta on tämäntyyppisen politiikan panttivanki.

Saarikko ei tätä osta. Johtopäätöksenä ei ainakaan voi olla, että hallitustyö jätetään kesken. Liikettä olisi vaikea nähdä keskellä taloudellisesti ja inhimillisesti vakavaa koronakriisiä mitenkään isänmaan etuna.

– Ei millään. Ja ovenraossa roikkuessa tulee kylmä. Olemme valinneet tien, jossa kannamme vastuuta.

Sisäministeri Maria Ohisalo (vas), valtiovarainministeri Katri Kulmuni, pääministeri Sanna Marin, opetusministeri Li Andersson ja oikeusministeri Anna-Maja Henriksson hallituksen tiedotustilaisuudessa Helsingissä perjantaina 20. maaliskuuta 2020.

Saarikko muistuttaa hallitusneuvotteluissa löydetyistä yhteisistä nimittäjistä. Koronakriisissäkin niistä keskeisin pitää löytää työstä ja työpaikoista. Samalla keskustan pitää kirkastaa omaa viestiään talouteen liittyen.

– Sdp pääministeripuolueena varmasti jakaa kanssamme kuvan, että Suomen tulevaisuuden kannalta keskeisintä on, tuleeko nyt lomautetuista 140 000 työelämään palaajia vai työttömiä. Jos keskustan rooliksi jää vain motkottaa taloudesta, se ei ole mikään inspiroiva viesti puolueelle itselleen tai suomalaisille. Talous on väline, ei päämäärä.

Saarikko peräänkuuluttaa rohkeita rakenteellisia uudistuksia. Koronakriisin tässä vaiheessa on selvää, että nyt pitää elvyttää ja ottaa velkaa. Saarikko siirtäisi keskustelun painopistettä.

– Enemmän kiinnittäisin huomiota siihen, että keskusta olisi sen vartijana, mitä tapahtuu velkasuhteessa. Mikä on vientivetoisessa maassa BKT:n suhde.

Vaikeita päätöksiä rakenteellisista uudistuksista hallitus ei voi enää siirtää budjettiriihessä.

– Kaikki tietävät, ettei aika hoida rakenteellisia uudistuksia. Hallituksen olemassaolon oikeutus perustuu päätöksentekokykyyn. En ota kantaa, mitä kaikkea pitää päättää, mutta se pitää säilyttää. Siitä vastuussa on myös keskusta.

Katri Kulmuni ja Matti Vanhanen pitivät yhteisen tiedotustilaisuuden 8.6.

Keskustan vauhtiviikolla ex-pääministeri Matti Vanhasesta tuli uusi valtiovarainministeri. Samalla puoluekokouksen vuoksi pyörähti käyntiin spekulaatio, pestin kestosta.

Saarikko ei ota kantaa siihen, pitäisikö valtionvarainministerin vaihtua, jos puheenjohtaja vaihtuu tai pitääkö tämän itse olla ehdottomasti hallituksessa. Tämä kaikki liittyy siihen kokonaisharkintaan, jota hän nyt ylipäätään ehdolle lähtemisestä käy. Jotain vastauksesta voi tulkita.

– Matti Vanhasen nimitys on puolueen ja hallituksenkin etu. Vakauttava ja hyvä valinta. Tiedän hänen sitoutuneen siihen ja häntä tarvitaan siinä pitkään.

Saarikko näkee Vanhasen tasapainottavana tekijänä tilanteessa, jossa ihmisten mielikuvissa keski-ikäisten miesten johtama Juha Sipilän hallitus on vaihtunut nopeasti nuorten naisten hallitukseksi.

– Matti Vanhanen tuli nyt vähän rikkomaan tätä kaavaa. Se voi olla hallituksen kokonaisluottamuksen kannalta hyvä asia.

Saarikon ”kapasiteetti ei riitä pohtimaan” pitääkö, jonkun muun lähetä haastamaan Kulmuni, jos hän ei sitä tee.

– Yleisesti voin sanoa politiikasta, että siinä on vallalla kertakäyttömukina olemisen fiilistä. Se on ihmiselle kohtuutonta, mutta myös lajille turmelukseksi. Kasvot kuluvat aika nopeasti loppuun tällä hetkellä.

Vuoden äitiyslomalta politiikkaa sivusta seuratessaan Saarikkoa on ryhtynyt todenteolla hirvittämään, kuinka vähän johtavilla poliitikoilla on aikaa ajatella.

Hän on seurannut hämmästyksellä oman ajattelunsa avartumista pelkästään sillä, että on viettänyt paljon aikaa ulkona. Ministerinä työviikko saattoi mennä ilman pihalla käymistä. Minuuttiaikataulut tekevät asioista kliinistä hoitamista.

– Mietin sitä, onko voimia taistella tätä vastaan, kun palaan vai imaiseeko mankeli mukanaan. Olen sellainen, että kun ministerinä oli aiemmin tunti tyhjää, niin sanoin sihteerille, että tähän pitää nyt joku tapaaminen hoitaa, en yhtään turhaa ole täällä.

Koska Saarikon kokonaisharkinta on yhä käynnissä, kysytään lopuksi yleisellä tasolla millaisena johtajana hän itsensä näkee.

– Olen innostunut ja sitä kautta toivon olevani innostava. Päätöksentekijän tärkein tehtävä on kuitenkin kyetä tekemään päätöksiä. Sitä en ole kaihtanut. En ennen peruspalveluministerin tehtävää tajunnut, kuinka paljon energiaa vapauttaa, kun on tehnyt päätöksen, vaikka siitä aina joku pettyykin ja on eri mieltä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?