Kommentti: Matti Vanhasesta tuli politiikan halutuin mies – ja pian hän tuottaa pettymyksiä kaikille - Politiikka - Ilta-Sanomat

Kommentti: Matti Vanhasesta tuli politiikan halutuin mies – ja pian hän tuottaa pettymyksiä kaikille

Matti Vanhasen tuleviin toimiin valtiovarainministerinä kohdistuu aivan ristiriitaisia odotuksia.

Julkaistu: 13.6. 18:34

Matti Vanhanen teki harmaudesta hyveen ja siksi häntä tarvitaan taas, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.

Kun Matti Vanhasesta tehtiin elämäkerta, sen nimeksi tuli ”Mies, joka halusi olla asia”. Nyt Vanhasesta on tullut paitsi valtiovarainministeri myös asia, esine. Hän on peili, josta jokainen näki kuluvalla viikolla mitä itse halusi.

Keskustalaiset näkivät palanneen parempien aikojen miehen, pelastajan. Hallituksen punavihreät näkivät järkimiehen, jonka kanssa voi tehdä talouspolitiikkaan. Opposition oikeistolaiset näkisivät järkimiehen, joka ei varmasti tekisi talouspolitiikkaa punavihreiden ehdolla.

Matti Vanhanen näki peilistä vain itsensä ja näytti jo välillä aika ahdistuneelta.

Hallituksen kannattajille Vanhanen on mies, joka pitää keskustan mukana. Hallituksen vastustajille Vanhanen on mies, vie keskustan pois hallituksesta. Keskustalaisille Vanhanen on mies, jolta huutaa apua, kun laiva on kohta karilla ja ruori hukassa.

Taipaleesta voi tulla Vanhaselle raskas.

Edes Vanhaseen ei voi luottaa

Keskiviikkona Vanhanen tuotti eduskunnassa ensimmäisen pettymyksen häneen toivonsa laittaneille kokoomuslaisille. Vanhanen sanoi, että hallitus haluaa välttää 90-luvun laman virheet. ”90-luvun virheet” on vahva koodi.

Talousoikeiston mielestä 1990-luvun laman hoidossa ei kerta kaikkiaan tehty mitään virheitä. Vasemmiston mielestä mitään muuta ei tehtykään. Tylsä totuus lienee, että virheitä tehtiin ja virheitä vältettiin. Mutta nyt Vanhanen lämmitti sydämet, jotka lyövät vasemmalla.

Seuraavaksi hän aiheuttaa niille sydämentykytyksiä jollain toisella sanomisellaan. Sellainen on ihminen, puhuu tänään yhtä, huomenna toista. Matti Vanhanen on ihminen. Ihmisen varaan ei koskaan voi laskea paljon, ei edes Matti Vanhasen.

Ei suututa, ei innosta

Suomella on 30 viime vuoden aikana ollut kolme porvarihallitusta. Niitä ovat aina johtaneet keskustalaiset: Esko Aho, Vanhanen ja Juha Sipilä.

Vasemmistolaiselle kansanosalle Aho ja Sipilä olivat suuresti vihattavia henkilöitä, joiden kausien aikana pääkaupungin aukiot täyttyivät mielenosoittajista.

Vanhasen aikana toreilla oli hiljaista, vaikka hänen toiselle pääministerikaudelleen osui suuri finanssikriisi. Hän onnistui suututtamaan ay-liikkeen eläkepuheillaan, mutta perääntyi heti. Ajatus toteutui myöhemmin varsin nopeasti.

Vanhanen ei ole mies, joka herättäisi suuria ärsytyksen tunteita. Varjopuoli on, että hän ei herätä suuria innostuksen tunteita. Vanhanen on parhaimmillaan virkamiesmäisenä tiimityön johtajana, johon voi luottaa. Kaiken väriset puvut näyttävät hänen päällään harmailta.

Vanhanen on pyrkinyt kahdesti presidentiksi. Vuonna 2006 hän jäi aivan statistiksi. Vuonna 2018 mahdollisuudet olivat vielä olemattomammat. Silti koko keskusta pettyi, kun Vanhanen jäi villinä hevosena kisanneen Paavo Väyrysen taakse.

Pääministerinä Vanhanen on kuitenkin viimeisin, joka on Suomessa pystynyt uusimaan paikkansa eduskuntavaaleissa.

Vuonna 2010 Vanhanen vetäytyi keskustan puheenjohtajan ja pääministerin tehtävistä. Syyksi hän kertoi terveyssyyt, mutta yleinen käsitys oli, että pääministeri pelkäsi joutuvansa liian syvälle vaalirahaskandaalin syövereihin. Aikaisemmin vakaa Vanhanen oli yllättynyt kansan naisjutuillaan.

Kun Vanhanen reilun vaalikauden sivussa oltuaan palasi politiikkaan, kaikki oli anteeksiannettu. Tahrat sulautuivat huomaamattomiksi harmaassa puvussa. Niin onnekasta on, kun ei herätä intohimoja.

Vaikeasti ohitettava

Valtiovarainministerin paikka avautui, kun skandaali esiintymiskoulutuksen hinnasta kaatoi Katri Kulmunin. Kulmuni haluaa pysyä keskustan puheenjohtajana. Hänen ykkösehdokkaansa valtiovarainministeriksi saattoi olla europarlamentaarikko Mauri Pekkarinen.

Pekkarinen on Vanhasta vanhempi ja vielä enemmän politiikan jäähdyttelijä. Hän ei ole ollut puoluejohtaja kuten Vanhanen.

On äärimmäisen epätodennäköistä, että Vanhasta kiinnostaisi tehtävä, josta hän kymmenen vuotta sitten luopui. Mutta vanhalle puheenjohtajalle tipahtaa tässä tilanteessa valtaa, vaikka hän ei sitä kahmisikaan.

Vanhanen vie Kulmunin paikan hallituksen johtoviisikossa, vaikka Kulmuni toivoi toista, mikä osoittautui mahdottomaksi. Vanhasesta tulee pääministerin sijainen, vaikka hän vähätteli asiaa.

Myös keskustan sisällä Vanhasesta tulee mies, jonka puoleen jälleen käännytään entistä useammin muissakin kuin valtiontaloutta koskevissa asioissa. Kokemus tuo arvovaltaa ja arvovalta sananvaltaa.

Vanhasen suostumisessa valtiovarainministeriksi saattoi olla pientä halua ottaa vielä viimeinen revanssi ennen siirtymistä vanhempien valtiomiesten sarjaan.

Kulmunin epätoivoinen taistelu puheenjohtajan paikasta saattaa olla valmiiksi menetetty, vaikka se on vasta varjonyrkkeilyä. Jos puheenjohtaja vaihtuu ja keskusta pysyy hallituksessa, puolueen raskain salkku kuuluisi uudelle puheenjohtajalle.

Matti Vanhasen lähtö valtiovarainministerin paikalta ei olisi silloinkaan mikään läpihuutojuttu.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?