Kommentti: Turvallisuus­paperi panee kysymään – ajetaanko presidentin valtaa taas alas? - Politiikka - Ilta-Sanomat

Kommentti: Turvallisuus­paperi panee kysymään – ajetaanko presidentin valtaa taas alas?

Puheet kansallisesta turvallisuusneuvostosta herättävät jälleen kysymyksen, kaavaillaanko presidentin roolin kaventamista entisestään, pohtii politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.

Mikä olisi presidentin rooli uudessa neuvostossa?­

5.5.2020 10:39

Koronakriisi on paljastanut, miten monisäikeinen on termi kansallinen turvallisuus.

Pikemminkin kysymys kuuluu, mikä ei ole tai olisi osa kansallista turvallisuutta.

Tiistaina julkistettiin valtioneuvoston kanslian tilaustyö Kansallisen turvallisuuden vaikutusten arviointi, jonka tekijät hahmottelevat Suomelle uutta kansallisen turvallisuuden neuvostoa.

Neuvostoa johtaisi pääministeri.

Ja siinä taas ollaankin, jälleen kerran: Mikä on tai olisi presidentin rooli?

Raportin tekijöiltä presidentti tuntuu unohtuneen.

Joku saattaa miettiä, esimerkiksi Mäntyniemen suunnalla, ollaanko presidentin valtaa taas leikkaamassa.

Perustuslain mukaan tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Turvallisuuspolitiikka on liitetty samaan yhteyteen, eikä tietenkään syyttä, onhan presidentti myös puolustusvoimain ylipäällikkö.

Pääministerin johtamaan kansallisen turvallisuuden neuvostoon voisivat osallistua myös opposition edustajat.

Presidentille esitetty malli tarjoaa siis kutakuinkin samaa roolia kuin opposition edustajille, eli kaiketi läsnäolo- ja puheoikeutta.

Se on aika mitätön rooli presidentille, joka siis johtaa siis perustuslainkin mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Istuuko presidentti eteisessä, ja tulee paikalle kuultavaksi, kun pääministeri kutsuu? Tai presidentin edustaja?

Kärjistäen voisi kysyä, olisiko presidentti Sauli Niinistöllä ja tämän kaveriksi tiedetyllä, Liike Nytin puheenjohtajalla Harry Harkimolla, yhden hengen oppositioryhmällä, sama asema?

Kansallisen turvallisuuden arviointiprojekti pantiin vireille 2018 Juha Sipilän (kesk) pääministerikaudella, mutta pohdintaa on ollut jo sitä ennen. Maailma muuttuu, joten tarve on ilmeinen.

Eduskunnan puhemies, ex-pääministeri Matti Vanhanen (kesk) haaveilee, että turvallisuusneuvosto voisi korvata entisen puolustusneuvoston, joka lakkautettiin 2000. Sen tehtävät siirrettiin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittiselle valiokunnalle eli Utvalle. Se esiintyy myös nimellä TP-Utva, kun presidentti on puikoissa.

Presidentti johti entistä puolustusneuvostoa, mutta perustuslain uudistuksessa presidentin valtaa leikattiin. Nyt turvallisuusneuvoston johto menisi pääministerin käsiin, koska sisäinen turvallisuus ei kuulu presidentin toimialaan.

Vanhanen tuntee tilanteen herkkyyden hyvin, sillä hänen hallituksensa leikkasi 2010 Tarja Halosen aikana presidentin valtaa entisestään, kun presidentiltä niistettiin osallistumisoikeus EU:n huippukokouksiin. Halonen sai tempusta ns. kilarit.

Viime presidentinvaalien alla keskusteltiin, kuuluisiko presidentille EU-huippukokouksissa kuitenkin jokin rooli, varsinkin silloin kun käsitellään Suomen ulkopolitiikkaan liittyviä kysymyksiä.

Esimerkiksi EU:n Venäjän vastaiset pakotteet saattaisivat kuulua tällaiseen asiaryhmään. Puheet jäivät kuitenkin puheiksi.

Keskustelu turvallisuusneuvostosta sopii hyvin tähän aikaan, sillä koronakriisi on kevään aikana osoittanut, että kansalliseen turvallisuuteen varautumisessa on ollut toivomisen varaa. Siiloajatteluun jäykistyneessä valtionhallinnossa poikkihallinnollisessa turvallisuusvarautumisessa on ollut karmeita puutteita.

Pääministeri Sanna Marinin (sd) valtiosihteerin Mikko Koskisen (sd) johtama, valtioneuvoston kansliassa toimiva koordinaatioryhmä ei ole vakuuttanut.

Samaan aikaan hallituksessa monelle on kuitenkin ottanut lujille presidentti Niinistön aktiivinen rooli koronakriisin yhteydessä.

Niinistö esitti jo kriisin alkuvaiheessa valtioneuvoston kansliaan ”nyrkkiä”, poikkihallinnollista ammattilaisten elintä, joka panisi tuulemaan kriisin aikana sekä valmistautumisen että käytännön tekojen osalta.

Jälkikäteenkin on helppo nähdä, että Niinistön neuvoja olisi kannattanut kuunnella. Monelta sotkulta olisi vältytty.

Turvallisuusneuvoston kehittäminen palautuu kysymykseen, mikä nykyisessä globaalissa maailmassa on kansallista turvallisuuspolitiikkaa ja miten se voidaan erottaa esimerkiksi presidentin yhdessä valtioneuvoston kanssa johtamasta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Raja on hämärä, sillä nykymaailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Esimerkiksi 5g-ratkaisut, Koillisväylän merikaapeli, venäläisen Rosatomin asema Fennovoiman ydinvoimanhakkeessa Pyhäjoella, valtionyhtiö Fortumin voimalat Venäjällä – kaikki ovat osa vyyhteä, jossa kansallinen turvallisuus, turvallisuuspolitiikka ja ulkopolitiikka saattavat mennä sekaisin.

Pienessä maassa presidenttiä ei kannata unohtaa, vaikka joillakin esimerkiksi hallituksessa saattaa sellaisia haluja ollakin – nykypresidentin ja -hallituksen aikana myös ideologisia.

Presidentti Niinistöllä on esimerkiksi hyvät suhteet Kiinan presidentti Xi Jinpingiin. Niinistö soitti hänelle 14. huhtikuuta ja puhalsi vauhtia, että Suomi saisi viimein Kiinasta kunnon maskeja suureen tarpeeseensa. Hanke etenee parhaillaan.

Mukana talkoissa on myös Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa. Kaikkiaan apu tarjonneita yrityksiä on 20.

Mikä on presidentin rooli kansallisen turvallisuuden varmistamisessa? Presidentti Sauli Niinistö on ollut yhteydessä Kiinan presidenttiin Xi Jinpingiin, että Suomi saisi Kiinasta kaipaamiaan suojamaskeja. Esimerkki siitä, missä kansallinen turvallisuus ja ulkopolitiikka voivat olla sama asia.­

Kansallisen turvallisuuden osalta keskustelu on vasta käynnistymässä.

Valtioneuvoston kansliaan on esitetty salkutonta alan ministeriä, turvallisuusministeriötä, ja jatkossa eri malleista kuullaan taatusti lisää esityksiä.

Kansallisen turvallisuusneuvoston ohella moni on korostanut myös puolustusministeriön yhteydessä toimivan turvallisuuskomitean merkitystä. Muun muassa kansliapäälliköistä koostuvaa turvallisuuskomiteaa on pidetty liian hitaana, mutta silti kysymys kuuluu: olisivatko turvallisuusneuvosto ja turvallisuuskomitea niin sanotusti tårta på tårta?

Samaan aikaan hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta toimii presidentin ja hallituksen yhteistyöelimenä.

Olisiko viisainta tehdä kuitenkin ensimmäiseksi se kauan kaavailtu temppu, että sisäministeristä tehdään TP-Utvan pysyvä jäsen?

Sitä esitettiin jo pakolaiskriisin aikana 2015. Silloin kansallinen turvallisuus etenisi huipputasolla ainakin pikkaisen, kun alan ministeri toisi oman sektorinsa asiat päättäjien pöytään ja olisi paikalla keskustelemassa.

Tämä kevät on joka tapauksessa opettanut lopultakin jo sen, että muuhunkin kannattaa varautua kuin sotaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?