Idea EU:n yhteisistä suojavarustehankinnoista tuli Paula Risikolta Suomesta – kertoo nyt miksi sopimukseen ei tartuttu vuosiin - Politiikka - Ilta-Sanomat

Idea EU:n yhteisistä suojavaruste­hankinnoista tuli Paula Risikolta Suomesta – kertoo nyt miksi sopimukseen ei tartuttu vuosiin

Sopimus syntyi jo vuonna 2014. Ministeri toisensa jälkeen ei ole nähnyt aiheelliseksi, että Suomi liittyisi pandemian varalta EU:n yhteishankintamekanismiin.

Kansanedustaja Paula Risikko on koko EU:n yhteisen hankintamekanismin idean äiti. Sopimus solmittiin 2014 ja Suomi liittyi sopimukseen kolmisen viikkoa sitten.

18.4.2020 16:31

Suomi keksi idean kymmenisen vuotta sitten, sopimus allekirjoitettiin 2014, Suomi liittyi sopimukseen vasta kolmisen viikkoa sitten – kun oli jo akuutti pula suojavälineistä – ja jää ilman neljää hankintakierrosta.

Kuinka näin pääsi käymään?

Sopimus EU:n yhteishankintamekanismista allekirjoitettiin kesäkuun 20. päivä vuonna 2014, ja sosiaali- ja terveysministerinä Kataisen hallituksen viime metreillä istui tuolloin Paula Risikko (kok).

Kansanedustaja Paula Risikko on koko EU:n yhteisen hankintamekanismin idean äiti.

Kaiken lisäksi Risikko oli koko EU:n yhteisten lääke- ja varustehankintojen idean äiti, ja Suomi jätti Risikon omalla vahtivuorolla sopimuksen allekirjoittamatta.

Risikon mukaan sopimus oli tuolloin liian monimutkainen ja Suomi oli ”ketterämpi” toimimaan itsenäisesti.

Risikko oli saanut idean EU:n yhteishankintamekanismista edellisellä hallituskaudella Vanhasen hallituksen peruspalveluministerinä, kun sikaflunssa 2009-2010 jylläsi ja lääketehtaat käyttivät tilannetta hyväkseen.

– Siinä tuli valtava ryysis rokotteen kanssa, että mistä sitä saadaan. Sanoin EU-pöydässä, että miksi EU ei tule auttamaan, kun jotkut maat jäävät mopen osalle ja toiset kiilaavat edelle. Lääketehtaat käyttivät tilannetta härskisti hyväksi, ne kilpailuttivat maita. Me saimme oman sopimuksen, Risikko sanoi.

EU:n yhteishankintamekanismia alettiin kehittää, kun sikaflunssan aikana rokotteesta oli pulaa ja lääkeyhtiöt käyttivät tilannetta hyväkseen.

– Kun sikainfluenssassa pahin oli ohitse 2010, Suomi – minun suullani – esitti EU-pöydässä, että meidän on kehitettävä joku yhteishankintajuttu. Ei tästä mitään tule, jos tulevissa pandemioissa lääketehtaat maita kilpailuttavat. Sitä ryhdyttiin sitten valmistelemaan, Risikko jatkoi.

Myös Suomi laati sikaflunssan jälkeen oman pandemiasuunnitelmansa 2012, ja siinä on alla silloisen peruspalveluministerin Maria Guzeninan (sd) nimi.

Guzeninan tilalle ministeriksi tuli hallituskauden puolivälissä Susanna Huovinen (sd).

IS tavoitti Huovisen, mutta ensimmäiseltä istumalta Huovinen ei muistanut kesäkuun 2014 EU:n yhteistä hankintasopimusta, johon liittyi 13 EU-maata, Suomi ei.

Risikko muistaa.

Suomi allekirjoitti aiesopimuksen 2014, ja Suomen oli mahdollista liittyä sopimukseen koska tahansa myöhemmin.

– Meille tuli tarjous liittyä yhteishankintamekanismiin. Meillä STM:n virkamiehet katsoivat sopimusta ja olivat sitä mieltä, että tämä on liian monimutkainen. En muista, mitkä olivat ne kriteerit. Virkamiehet päätyivät siihen, että tämä on liian monimutkainen ja olemme ketterämpiä itse niitä hankkimaan, Risikko kertoi.

– Jos olemme sopimuksessa, niin isot maat menevät edelle ja Suomi jää ilman. Kysyin, onko mitään mahdollisuutta jollakin lailla mennä mukaan. Saimme jäsenyyden ohjausryhmässä. Suomi on allekirjoittanut sellaisen sopimuksen, että olemme mekanismissa mukana ja saamme liittyä siihen, milloin haluamme, Risikko totesi.

Risikon mukaan EU:n yhteishankintasopimusta on vuosien varrella kehitetty paljon paremmaksi.

– Se on paljon parempi kuin mitä oli se ensimmäinen versio, jota tarjottiin. Varmistin 2014, että saamme liittyä siihen heti kun me haluamme. Alkuvaiheessa emme menneet sinne sikinsokin. Siinä oli joku monimutkaisuus, ja huomasimme, että olimme itse ketterämpiä. Halusimme, että olemme varmasti mukana sopimuksessa, jos tulisi tarve mennä siihen, Riskko muisteli.

– Olen ylpeä, että se sopimus saatiin aikaan. Näin, että tämä on hurjaa touhua, kun maat tappelevat keskenään ja lääketehtaat kilpailuttivat niitä. Silloin oli pulaa rokotteesta. Silloin ei niinkään tullut pulaa suojavarusteista, niitä riitti meilläkin. Meidän näkökulma oli lääkkeiden ja rokotteiden hankinta, että EU tulisi avuksi. Kun hankintamekanismi tehdään, sitä ei tehdä pelkästään rokotteille vaan kaikille pandemian torjunnassa tarvittaville materiaaleille, Risikko sanoi.

Koronapandemian aikana on ollut maailmanlaajuinen pula suojavälineistä.

Risikko ei muista, käsiteltiinkö EU:n hankintasopimukseen liittymistä koko Kataisen hallituksen kanssa, vai oliko se vain hänen pöydällään.

– En kerta kaikkiaan muista, oliko se EU-ministerivaliokunnassa vai valtioneuvoston piirissä esillä. Kyllä siitä dokumentit ovat olemassa, Risikko totesi.

– En muista, että allekirjoittivatko EU:ssa ministerit sopimuksen, olinko sitä allekirjoittamassa, vai onko se virkamiestasolla tehty, Risikko muisteli.

Sikainfluenssan jälkeen Suomeen ei pandemiaa tullut ennen koronaa, ja EU:n yhteishankintasopimus on hautautunut ministereiden pöydälle.

Neljä päivää EU:n yhteishankintasopimuksen allekirjoituksen jälkeen Kataisen hallitus vaihtui Stubbin hallitukseksi, Risikko siirtyi liikenneministeriksi ja Risikon tilalle tuli Laura Räty (kok).

STM:n ministereiden työnjako hallituksissa hivenen vaihtelee.

Sosiaali- ja terveysministerinä ja peruspalveluministerinä Sipilän hallituksessa toimivat Hanna Mäntylä (ps), Pirkko Mattila (ps/sin), Juha Rehula (kesk) ja Annika Saarikko (kesk).

Kesäkuusta 2019 lähtien sosiaali- ja terveysministerin salkkua on hoitanut Aino-Kaisa Pekonen (vas) ja peruspalveluministerin salkkua on kantanut Krista Kiuru (sd).

Suomi allekirjoitti EU:n hankintasopimuksen vasta kolmisen viikkoa sitten, maaliskuun 27. päivä, ja Suomi ei ainoana EU-maana päässyt mukaan neljään suureen hankintakierrokseen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?