Maanantai 16. maaliskuuta jää Suomen historiaan. Hallitus ilmoitti valmiuslakien käyttöönotosta, rajojen sulkemisesta ja koulujen kiinnipistämisestä. Ja ne olivat vasta alkua.
Kävi Sanna Marinin (sd) poliittisessa tulevaisuudessa kuinka vain, maanantaista hänet muistetaan.
Suomen toimet eivät ole siitä yllättäviä, että seuraamme parilla päivällä ympäri Pohjois-Eurooppaa käyttöön otettuja kovia keinoja. Niillä yritetään estää, että tapahtuisi samaa kuin Etelä-Euroopassa, Italiassa ja Espanjassa, joissa kuolleita on sadoittain.
Sellaiset keinot, joita terveysalan asiantuntijat muutama päivä sitten pitivät liioiteltuina, ovat nyt poliittinenkin väistämättömyys. Sitä, kuinka hyödyllisiä ne todella ovat, pohditaan myöhemmin tutkimuskirjallisuudessa. Nyt niistä tuli pakko. Lähipäivinä tietysti keskustellaan, olisiko pitänyt toimia jo muutamaa päivää aiemmin. Tilanteen kehitys ratkaisee, kuinka kauan keskustelu jatkuu.
Nyt hallitus teki kerralla enemmän kuin siltä odotettiin. Muuten uusia toimia olisi vaadittu päivittäin. Jossain tilanteissa kovat toimet ovat tarpeen pelkän mielenrauhan säilyttämiseksi.
On kuitenkin epävarmaa, auttavatko nämäkään toimet enää niin, että koronaviruksen aiheuttama tauti covid-19 ei tekisi paljoa pahaa Suomessakin. Vielä tauti ei ole onneksi vaatinut meillä yhtään kuolonuhria.
Se on kuitenkin uusi, outo ja arvaamaton. Rokotteiden ja lääkkeiden kehitys on pahasti kesken. Tauti voi jyllätä maailmalla pitkään ja tulla uusina aaltoina Suomeenkin. Tämä voi johtaa pitkittyneeseen talouskriisiin.
Tämän päivän jälkeen Suomi ei ole sama.