Ex-puheenjohtaja, ex-ministeri Timo Soini (smp/ps/sin) on kirjoittanut kirjan Populismi (Pole-Kuntatieto).
Kirja ei ole elämäkerta, ei tieteellinen tutkimus, vaan Soinin näkemys populismista.
Valtiotieteen maisteri Soini teki aikoinaan gradunsa populismista.
– Populismin kokemusasiantuntija, Soini luonnehti itseään kirjan tekijänä.
– Populismia ei voi ymmärtää pelkästään istumalla tutkijankammioissa tai lehden toimituksissa. Täytyy jalkautua. Tätä taas saattaa sotkea hyvin mietityt teoriat ja haastaa omat pinttyneet ennakkoluulot, kun joutuu ja pääsee tekemisiin ihmisten kanssa, jotka ovat ristiriitaisia yksilöitä, eivätkä tahdotonta massaa, saati pelkkää vahaa demagogin käsissä, Soini kirjoitti.
Puheenjohtaja Timo Soini kiersi ahkerasti turuilla ja toreilla.
Puheenjohtaja Timo Soini vaalitilaisuudessa Sonkajärvellä maaliskuussa 2011.
Soini määrittelee populismia lukuisin eri keinoin.
Soinille populismi ei lietso luokkavihaa eikä väkivaltaa, vaan populismi suhtautuu vihamielisesti suurta rahaa ja koneistoja kohtaan.
Kirjassaan Soini kertoo Veikko Vennamon opista, jonka mukaan maailmassa on kolme mahtia: rahan mahti, yhteiskunnan mahti ja ihmisten mahti. Soini itse päätteli, että oikeisto edustaa rahan mahtia, vasemmisto yhteiskunnan mahtia ja Smp ihmisten mahtia.
Soinin mukaan populismissa tärkeää on tunne, ei niinkään järki.
– Jos politiikka olisi pelkästään järjen asia, liberaalit olisivat suurin puolue ja professorit johtaisivat maata, Soini jakoi oppi-isä Vennamonsa oppeja.
– Politiikan ja poliitikon on kyettävä herättämään tunteita. Myönteisiä tai kielteisiä. Ihmisen on myös tunnettava, että hänellä on merkitystä. Kukaan ei halua olla tarpeeton, harva tunteeton. Tunne takaisin politiikkaan, Soini opasti.
Populistijohtajan pitää Soinin mukaan olla hyvä sanankäyttäjä, joka tietää mistä puhuu. Kyllä kansa tietää.
Puheenjohtaja Soini asetti sanansa usein värikkäästi. Puhuessaan takiaispuolueista kesäkokouksessa hän otti myös kätensä avuksi.
Populistipuolueiden organisaatiot ovat heikkoja, koska väki tulee valtakuvioiden ulkopuolelta, eikä populistipuolueilla ole myöskään suhteita byrokratiaan.
Soinin oppien mukaan populistipuolueet tarvitsevat tämän takia vahvoja ja karismaattisia johtajia, jotka osaavat esittää asiansa selkeästi ja ymmärrettävästi.
– Hän on kansanomainen ihminen, johon on helppo samaistua. Hän on yleensä - tai ainakin sellaisena hänet kuvataan - epäpoliittinen henkilö, joka on olosuhteiden pakosta ja yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden vuoksi joutunut mukaan,
Soinin mukaan populistijohtaja on pelastaja tai demagogi, mutta ei halua tyypitellä ketään.
Kirjassaan Soini listaa neljä syytä, miksi populisteilla on kasvualustaa ja mihin populismi perustuu.
Ensinnäkin kansa kokee, että heitä ei kuunnella. Liberaali demokratia on elitististä luonteeltaan ja se se haluaa pitää massojen osallistumisen vähäisenä.
Toiseksi liberaalit poliitikot, ylikansalliset organisaatiot ja rahamaailma romuttavat kansakuntaa ja haluavat Soinin mukaan määritellä poliittisen korrektiuden agendat, ja vaientaa kritiikin ja opposition.
Kolmanneksi länsimaissa ihmiset kokevat suhteellisen asemansa heikenneen ja kokevat turvattomuutta, ja neljänneksi ihmiset eivät ole enää uskollisia perinteisille puolueille.
Vaaleissa pärjäämisen ohjenuoraksi Soini nostaa sen, kuka saa asetettua vaalien agendan.
– Vaaleissa pärjäävät aina ne tahot, joiden johdolla ja aloitteesta asioista puhutaan, Soini kertoi kirjassaan.
Timo Soini tuuletti jytkyä perussuomalaisten vaalivalvojaisissa Bottalla Helsingissä 17. huhtikuuta 2011.
Keskustelua ovat historiassa hallinneet esimerkiksi kansalaisoikeudet, naisten oikeudet, ydinaseiden vastustus, siirtolaisuuden tukeminen tai ympäristöasiat.
– Listaan voi lisätä nykyisin vielä seksuaalivähemmistöjen aseman, antirasistikampanjat, ilmastomuutoksen, monikulttuurisuuden ja erilaiset sosiaalisen median kampanjat. Kaikki eivät tällaisesta kehityksestä olleet lainkaan innoissaan eivätkä siihen yhtyneet, Soini totesi kirjassaan.
– Vanhat puolueet ovat asialistan asettamisessa vaali vaalilta huonompia. Viimeisimpänä esimerkkinä on niin sanottujen vihreiden teemojen kritiikitön seuraaminen, Soini kirjoitti.
Soinin mukaan tämä näkyy muun muassa keskustelussa ilmastonmuutoksesta.
– Syyllisyys on kaikkialla, mutta pelastusta ei ole missään. Ei ole ihme, että nuorisoa ahdistaa, Soini sanoi kirjassaan.
Soini ei kirjassaan erittele juuri yhtään esimerkkiä kotimaan politiikasta.
Soini mainitsee esimerkiksi Jussi Halla-ahon (ps) nuivan manifestin 2011, jonka ”markkinointi nollabudjetilla onnistui täydellisesti”.
Soini oli vaalitenttien väriläiskä sanankäytöllään.