Kommentti: Rinteestä voi tulla riesa seuraajalleen - Politiikka - Ilta-Sanomat

Kommentti: Rinteestä voi tulla riesa seuraajalleen

Antti Rinne poistui tiedotustilaisuutena jälkeen median edestä.

Antti Rinne poistui tiedotustilaisuutena jälkeen median edestä.

Julkaistu: 3.12. 14:42

Rinteen kiinnostus puheenjohtajana jatkamiseen voi olla iso ongelma demareille, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.

Antti Rinne luopuu pääministerin paikasta, mutta ei omien sanojensa mukaan politiikasta. Tämä oli Rinteen tiistaina valtioneuvoston linnassa pitämän tiedotustilaisuuden kovin sisältö.

Rinne sanoi, että saattaa olla käytettävissä puheenjohtajaksi ensi kesän Sdp:n puoluekokouksen jälkeenkin. Pelkkä puoli vuotta kesäkuuhun tulee olemaan kuumottavaa aikaa uudelle puheenjohtajalle, oli hän sitten Antti Lindtman tai Sanna Marin. Tulee olemaan hankalaa tietää, kuka käyttää valtaa: pääministeri Senaatintorin linnassa vai puheenjohtaja Hakaniemen Ympyrätalossa.

Vaikka Rinteen tarkoitus olisi kuinka hyvä, jäljet pelottavat. Kysykää vaikka Sirpa Paaterolta.

Parhaan käsityksen mukaan Rinne on hiukan vastuuton idealinko, politiikan Pelle Peloton. Pahimman mukaan arvaamaton despootti. Totuus on varmasti jossain siltä väliltä, mutta tuskin tämä uutta pääministeriä lohduttaa. Paineita riittää muutenkin.

Seuraaja ei voi olla täysi pääministeri, jos ei ole pian myös puolueensa puheenjohtaja.

Heinäluoman esimerkki hirvittää

Sdp:ssä on tuoretta kokemusta vanhan isännän probleemasta. Eero Heinäluoman johdolla puolue hävisi vaalit vuonna 2007. Heinäluoma teki itse johtopäätökset ja siirtyi sivuun vapaaehtoisesti tehdäkseen tilaa Jutta Urpilaiselle.

Heinäluoma kuitenkin säilytti suuren osan vaikutusvallastaan. Hän toimi harmaana eminenssinä. On väitetty, että vuonna 2014 Heinäluoma käänsi peukun alas Urpilaiselle, koska tämä osoitti liikoja itsepäisyyden merkkejä. Tilalle tuli Rinne.

Rinne oli entinen ay-jyrä Heinäluoman tapaan ja onnistui irrottamaan tämän otteen puolueesta. Viime eurovaaleissa Heinäluoma lähti Brysseliin. Rinne pisti vielä puumerkkinsä varmistamalla, että Suomen komissaariehdokkaaksi valittiin Urpilainen eikä Heinäluoma. Se oli laudatur-tason kabinettipolitiikka, mikä olikin Rinteen vahvuus.

Uuden puheenjohtajan pelko on siinä, että tämä Rinteen taito ei ole kadonnut mihinkään.

Antti Rinteellä riittää yhä kiinnostusta politiikan ytimeen.

Antti Rinteellä riittää yhä kiinnostusta politiikan ytimeen.