Pitkästyminen on perussuomalaisten suurin uhka.
Puolue on onnistunut tekemään itsestään jännän vaihtoehdon politiikan arkisuuteen kyllästyneille ja se näkyy gallupeissa. HS:n mittauksessa perussuomalaisten suosio oli 22,4 prosenttia. Siis enää 77,6 prosenttia suomalaisista on heidän kanssaan eri mieltä.
Gallupeilla ja mittauksilla on merkitystä vasta pari kuukautta ennen vaaleja, sitä ennen ne ovat vain tuuleen haistelua. Mutta perussuomalaisten kyky pitää gallupkannattajansa on kyllä aivan hyvä.
Suosiota saa, kun näyttäytyy vaihtoehtona. Vaihtoehdoksi pääsee jankuttamalla yhtä asiaa loputtomiin. Suloisimpia esimerkkejä tästä on perussuomalaisten varapuheenjohtaja Riikka Purran kommentti. Postilakon aikana Purra arvioi senkin pohjimmaiseksi syyksi maahanmuuton.
Pääkaupunkiseudun kylmässä sateessa aamuhämärissä postia jakaa usein maahanmuuttaja. Purran mukaan kun työehtoja shopataan heikommiksi ”suomalaisilla – ja aiemmin saapuneilla maahanmuuttajilla – on yhä vähemmän kannusteita tehdä halpuutettua työtä”, Purra kommentoi Suomen Uutisissa.
Purran ihailu tuoreiden maahanmuuttajien työmoraalia kohtaan on pysäyttävä. Siellä he raahustavat raskaassa raadannassa kylmässä ja kosteassa vaikka nälkäpalkalla. Purran käsitys suomalaisten työmoraalista sen sijaan tuntuu toivottomalta.
Kun samaa jännää juttua toistaa oikealla hetkellä saa huomiota. Ongelma on, että kun sitä toistaa liian pitkään se alkaa tuntua tylsältä. Perussuomalaisten kannalta olisi hyvä, että eduskuntavaalit tulisivat ennen säädettyä aikaa vuonna 2023. Sitä tietysti toivoo oppositiossa moni muukin.
Hajurako kokoomukseen
Perussuomalaiset ei lähtenyt mukaan muiden oppositiopuolueiden välikysymykseen ministerien toimista postilakon aikana, vaikka sen vihaa hallituspuolueita kohtaan ei voi epäillä. Perussuomalaiset ei halua leimaantua kokoomukseen.
Vuonna 2015 perussuomalaisten edellinen versio oli hallituksessa, jossa keskustalainen Juha Sipilä teki politiikkaa, joka innosti eniten kokoomuslaisia. Perussuomalaisten perusäänestäjä ovat duunarimiehet, joiden mukaan puolueen sanoma suunnataan. Syksyllä 2015 he pelästyivät ay-liikkeen ruttausta ja jättivät perussuomalaiset.
Nyt aika on toinen, mutta perussuomalaisten täytyy olla kuitenkin hyvin varovaisia työmarkkina-asioissa. Ei saa näyttää, että oltaisiin samaa sakkia kokoomuksen kanssa.
Perussuomalaiset haluaa, että näyttäisi siltä, että se tavoittelee valtaa uljaasti yksin. Käytännössä hallitukseen nousu joskus onnistuu siltä vain kokoomuksen kanssa.
Vuonna 2017 kokoomus ja keskusta heittivät Jussi Halla-ahon johtoonsa valinneen osan perussuomalaisista ulos hallituksesta. Pari viikkoa sitten Halla-aho ja kokoomuksen Petteri Orpo kohtasivat A-Studiossa. Nyt Orpo sanoi ”haluavansa kunnioittaa vaalitulosta, eikä mikään puoluetta pidä tuomita ikuisesti syrjään”. Syntyi vaikutelma, että kesällä 2017 ongelmia olivat Laura Huhtasaari ja Teuvo Hakkarainen, ei Halla-aho.
Ajat muuttuvat, puheet kanssa.
Kokoomuksen ongelma on, että se saa mittauksesta toiseen noin 17 prosentin kannatuksen. Sen verran hyväosaisia suomalaisia luottaa puolueen visioon, mutta uudet äänestäjät ovat kiven alla. Valtaan päästäkseen kokoomuskin voi tarvita vielä perussuomalaisia. Siitä ei tule ongelmatonta liittoa.
Demarien illuusiot
Postilakko oli tuhannen taalan paikka demareille. Sen he hukkasivat ja nyt HS-gallupissa puolueen kannatus oli enää 15,2 prosenttia. Postilaiset voittivat, mutta demarit eivät päässeet ottamaan kunniaa omistajaohjausministeri Sirpa Paateron ja pääministeri Antti Rinteenkin ilmeisen sekoilun vuoksi. Se olikin mystinen juttu.
Antti Rinne teki puoli vuosikymmentä töitä nostaakseen demarit pääministeripuolueeksi, välillä kirjaimellisesti henkihieverissä. Se onnistui pienimmällä mahdollisella erolla. Eikä sitten seurannut hetken rauhaa.
Demareilla tuntuu olleen illuusio, että hallituksessa voidaan elää ja olla niin kuin ennenkin on oltu. Tehdä asialinjalla politiikkaa ja joku pikku uudistuskin jossain, jos löysää löytyy. Niin 1900-lukua.
Nyt pitää meluta ja näyttää vaihtoehdolta. Se ei tunnu onnistuvan keneltäkään muualla kuin oppositiossa. Ja lisättäköön, että demareille itselleenkin tuntuu välillä epäselvältä, mitä he ovat hallituksessa tekemässä.
Laiha lohtu on, että keskusta luisuu vieressä samaa alamäkeä. Voi edes pitää kädestä kiinni.