Setä Arkadia: Kääriäinen haikailee Esko Ahon aikoja – kepu saa kyytiä kun Iso Vihree kirjoittaa - Politiikka - Ilta-Sanomat

Setä Arkadia: Kääriäinen haikailee Esko Ahon aikoja – kepu saa kyytiä kun Iso Vihree kirjoittaa

Kuvituskuva
Julkaistu: 27.10.2019 9:00

Eduskunnan jättänyt ”Iso Vihree” Seppo Kääriäinen latelee suorat sanat puolueensa kepun näivettyneestä keskustelukulttuurista tuoreessa kirjassaan. Setä Arkadia alias Timo Haapala lukaisi sen ja kaipaa Kääriäisen lailla takaisin Esko Ahon ja Paavo Lipposen kaltaisia päättäjiä.

Nyt kun kirjallisuudessa ja julkisuudessa pähkäillään, mitä ihmettä poijjaat Juha Sipilä (kesk) ja Antti Rinne (sd) touhusivat keskenään keskellä yötä (!) heinäkuisessa hotellihuoneessa Porissa, on aika luoda katsaus poliitikkoihin, jota vielä tiesivät, mitä tekivät.

Sellaisen ikkunan tarjoaa nimittäin Kirman Iso Vihree Seppo Kääriäinen (kesk). Setä Arkadia lukaisi alkuviikon lentsussa Kääriäisen Aidan toiselta puolelta -teoksen (Teos). Kun tässä ei parempaakaan jutun juurta ole, niin käydäänpä se läpi.

Ministeri Kääriäinen on kirjoittanut hyvän kirjan. Kirman miehen kokemus näkyy – ja sekin näkyy, että Kääriäistä riepoo nykypoliitikkojen päätön kohkaaminen ja politiikan pintavouhotus.

Oikeastaan hyvä, että Kääriäinen jäi eduskunnasta pois, niin hän ehtii paukutella vielä kirjan poikineen. Hän osaa kaiken lisäksi kirjoittaa toisin kuin useimmat nykypoliitikot.

Kääriäinen ei säästele puoluettaan, miten sille kävi Sipilän johdolla. Kääriäisen mukaan kevään rökäletappiosta ja 200 000 äänen menetyksestä ei voi syyttää onnettomia olosuhteita, vaan suurin osa tappiosta oli itse aiheutettua. Kepun keskustelukulttuuri on ”näivettynyt”, vaikkei sitä voikaan panna yksin Sipilän piikkiin.

Kritiikkiä Sipilää kohtaan löytyy silti kirjan riveiltä ja rivien väleistä yllin kyllin. Kääriäinen kuului siihen ikämiesten- ja naisten porukkaan, jolla ei ollut asiaa ministeriauton kyytiin, koska Sipilä ei halunnut itseään vanhempia poliitikkoja hallitukseen. Kääriäinen laskee, että Sipilän aikana pidettiin seitsemät vaalit, joista kepu otti takkiinsa viisissä. Yhteydenpito Sipilän kanssa kävi kuulemma olemattomaksi vuoden 2015 jälkeen.

Silti Kääriäinenkin kiittelee Sipilän talous- ja työllisyyspolitiikkaa. Eihän kovasta talouspolitiikasta kehuja yleensä tulekaan, mutta Sipilää voi tulla vielä ikävä, kun EU:n komissiokin on alkanut ihmetellä nykyhallituksen rahanjakopolitiikkaa.

Yksi asia on Kääriäisen mielestä varma: Jos keskustan uusi strategia kutistuu käytännössä siihen, että Sipilälle on valittu seuraaja ilman olennaisia muutoksia menneeseen, on jouduttu ojasta allikkoon: – Palkintokorokkeen ulkopuolelle jämähtäneen puolueen asemasta on lyhyt kieppautus mitättömyyteen.

Ei ole suurikaan salaisuus, että Kääriäinen vastusti kepun lähtemistä Antti Rinteen hallitukseen.

Yksi Kääriäisen kirjan sankari on lamavuosien porvarihallitusta (1991–95) vetänyt Esko Aho (kesk). Kääriäinen oli keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja 1991–93. Silloin oli haasteita, mutta keskusteluyhteys toimi paremmin kuin viime hallituksen aikana.

Kääriäinen ei ole ainoa, joka kaipaa 90-luvun tahtopoliitikoita, jota tiesivät, mitä tekivät, ja tekivät myös: Ahoa, Paavo Lipposta (sd) ja tuolloista kokoomusveturia ja valtiovarainministeriä Sauli Niinistöä, joka, kuten on opittu tietämään, johtaa nyt presidenttinä ulkopolitiikkaa – väliin pitkä tauko – yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja heiluu muutenkin ansiokkaana unilukkarina.

Ja on kirjassa paljon muitakin, lempeällä kädellä Iisalmen mies pääasiassa kirjoittaa. Urho Kekkosesta, Mauno Koivistosta ja monesta muusta. UKK-seuran puheenjohtaja on yhä lujassa uskossa: Kekkosen elämäntyön alasvetäjät, jos heitä on, eivät onnistu pyrkimyksissään. Erkki Liikasta (sd) , 80-luvun puoluesihteerikollegaansa hän luonnehtii positiivisesti: sana piti. Paavo Väyrysen uran käänteitä Kääriäinen ihmettelee rankasti.

Välillä Kääräistäkin pelotti. Esimerkiksi silloin, kun hän marssi presidentti Koiviston puheille vuoden 1987 kassakaappisopimuksen paljastuttua. Manu oli pahalla päällä…

Vuoden 1987 vaaleista alkoi Kääriäisen mukaan kokoomuksen nousu Suomen vaikutusvaltaisimmaksi puolueeksi, mitä se Kääriäisen mukaan on yhä oppositioasemastaan huolimatta, koska puolue on miehittänyt niin paljon keskeisiä asemia.

Ps 1. Kumma paikka muuten se Porin Vaakuna. Joku saattaa muistaa, miten perussuomalaisten Raimo Vistbacka vaelteli pitkin öisen hotellin käytäviä ja autohallia kikkelit paljaana 2010 puolueneuvoston kokouksessa. Porin taikaa?

Lisää aiheesta

Tuoreimmat osastosta