Vihreiden konkarit Soininvaara ja Aalto kritisoivat suorasanaisesti keskustaa – arvostelevat myös omia varovaisuudesta

Julkaistu:

Osmo Soininvaara ennustaa: Kun keskustan kannatus laskee alle 10 prosentin, alkaa se ”häiriköidä oikein kunnolla”.
Kun vihreiden ja keskustan vääntö hallituksen sisällä jatkuu jo viidettä kuukautta putkeen, ei voida enää puhua yhteistyön alkukankeudesta.

Vihreiden entinen puheenjohtaja Touko Aalto pitää tilannetta poikkeuksellisena.

– Onhan se omituista, että hallituspuolueiden välillä on näin voimakasta julkista kahnausta.

– Eivät hommat voi toimia niin, että jos on yhdessä jotain sovittu, niin julkisuuden kautta heitetään kapuloita rattaisiin koko ajan, Aalto sanoo.


Kesälomien jälkeen julkista vääntöä on pitänyt yllä lähinnä keskusta.

Viime viikolla puolue nälvi ”kasvismafiaa” Helsingin yliopiston päätöksestä luopua naudanlihasta ja perjantaina koko keskustan eduskuntaryhmä irtisanoutui ympäristöministeri Krista Mikkosen (vihr) esityksestä koskien sähköajoneuvojen latausvalmiuksia ja latauspisteiden rakentamista.
Vihreät on vastannut keskustan riidanhaastoon toistaiseksi lähinnä hiljaisuudella, tai muistuttanut hallituskumppania yhteisestä hallitusohjelmasta.

Vihreiden konkarin Osmo Soininvaaran mielestä vihreät toimii tilanteessa viisaasti.

– Keskustan meuhkaamiselle ei pitäisi antaa julkisuutta. Keskusta vain kilpailee perussuomalaisten kanssa siitä, kumpi esittää populistisempia argumentteja, Soininvaara lataa.


Vihreiden hiljaisuutta on kuitenkin selitetty myös eduskuntaryhmän kokemattomuudella. 20 hengen ryhmästä peräti 14 on ensimmäisen kauden edustajia.

Aalto pitää vihreiden uusien ministerien linjaa hyvänä, mutta varovaisena.

– Tunnistan kyllä, että siellä on tiettyä varovaisuutta. Se on tiettyyn pisteeseen asti viisautta ja aikuismaista käytöstä, Aalto sanoo.

Hän kehottaa silti vihreitä myös aktiivisuuteen keskustan ulostulojen suhteen.

– Jos toiminta jatkuu systemaattisena ja tarpeeksi pitkään, on käyty kehityskeskusteluja, eikä mikään auta, niin kyllä siinä vaiheessa on ihan perusteltua rauhallisesti faktoilla pureskella keskustan heitot.

Aalto muistuttaa, että vihreillä olisi keskustan hyökkäillessä pelin paikka myös nostaa omia teemojaan keskusteluun.

Soininvaaran mielestä keskustan ulostuloilla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä faktatiedon kanssa.

Taktiikalla keskusta onnistuu hänen mukaansa saamaan ehkä kolme kannattajaa maaseudulta lisää, mutta menettää samalla muualla kolmesataa.

– Ja kun keskustan kannatus laskee alle kymmenen prosentin, niin ne alkavat häiriköidä oikein kunnolla, Soininvaara uskoo.

Aaltokaan ei jaksa uskoa tilanteen helpottuvan.

Suurin syy keskustan ulostulojen takana on hänen mukaansa ahdinko puolueen ennätyksellisen alas laskeneesta kannatuksesta, jonka elpymisestä ei ole näkynyt merkkiäkään.

– Älämölö-myllyyn on odotettavissa vain lisää vauhtia jatkossakin, en usko että se on mihinkään häviämässä.

Pääministeri Antti Rinne (sd) on kertonut harkitsevansa tilanteeseen puuttumista, jos keskustan ja vihreiden sanaharkka ei rauhoitu syksyn aikana ja keskustan puheenjohtajavalinnan jälkeen.
Keskustan uuden puheenjohtajan Katri Kulmunin valinnasta on kuitenkin vierähtänyt jo useampi viikko, ja tilanne tuntuu vain tulehtuneen entisestään.

Soininvaaran mukaan asiasta olisikin nyt tärkeää keskustella hallituksen sisällä pääministerin kanssa.

– Ja jos pääministeri alkaa ottaa keskustan vaatimuksia liian vakavasti, niin täytyy miettiä asiaa kokonaan uudestaan, hän pohtii.

Yksi syy hallitusyhteistyön kuprujen takana ovat Aallon mukaan hallitusohjelman väljät kirjaukset.

– Jos hallituksen sisällä on voimakkaita jakolinjoja ja asioista on sovittu hallitusneuvotteluissa niin, että ne jäävät vähän tulkinnanvaraisiksi, niin se antaa tilaa tämäntyyppiselle kärhämöinnille, Aalto sanoo.

Kaikkiaan Aalto kertoo odottaneensa vihreiden saavan hallitusohjelmassa läpi kunnianhimoisempia ilmastolinjauksia.

– Se on ehkä pidemmän aikavälin tavoitteiden osalta kunnianhimoista, mutta kun katsotaan vain seuraavaa neljää vuotta, niin konkreettinen toiminta ei minun mielestäni täytä kunnianhimoisen ilmastopolitiikan kriteereitä.

Esimerkiksi ympäristölle haitallisten tukien määrää pitäisi Aallon mukaan pystyä karsimaan paljon reippaammalla kädellä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt