Kommentti: Hallitus ei peru vaalilupauksiaan – paljastuiko Rinteen bluffi?

Julkaistu:

Poliittisesti Rinteelle on helpompaa karsia pikkutäkyjä kuin kuihduttaa lisää eläkeläisille luvattua ”vappusatasta”, kirjoittaa Ilta-Sanomien politiikan toimittaja Olli Waris.
Vakava mies esitteli prosessikaavioitaan medialle valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa keväällä 2015.

Keskusta oli voittanut vaalit Juha Sipilän johdolla ja oli päättänyt panna Suomen kuntoon.

Sipilän viesti oli tiukka: hallitus toteuttaa muiden säästötoimiensa ohella 1,5 miljardin lisäleikkaukset- ja veronkiristykset, jos työmarkkinajärjestöjen kanssa ei synny yhteiskuntasopimusta.

Sopu syntyi kirjavien vaiheiden jälkeen, eikä Sipilän ukaasia ehdollisista lisätoimista koskaan toteutettu.

Pääministeri Antti Rinne (sd) esitteli hallituksensa ohjelman kesäkuun alussa keskustakirjasto Oodissa.

Tunnelma oli tyystin erilainen kuin neljä vuotta aikaisemmin. Rinteen hallitus, jonne keskusta rökäletappiostaan huolimatta päätyi, ei aikonut leikata menoja – päinvastoin.

Sipilä korosti tiedotustilaisuudessa, että päätösten rahoittaminen oli sen varassa, miten työllisyyden lisäämisessä onnistuttaisiin.

Rinne ilmoitti Sipilän vierellä, ettei ”menoja viedä eteenpäin”, jos päätöksiä 30 000 työpaikasta ei ole tehty ensi syksyyn mennessä.

Sipilän puheet ehdollisista lisätoimista paljastuivat tyhjäksi kovisteluksi, ja nyt alkaa näyttää siltä, että myös Rinteen vihjaukset päätösten peruuttamisesta ovat bluffia.

Rinne nimittäin linjasi yllättäen Suomen Kuvalehden haastattelussa, ettei hallitus tule ”puuttumaan pysyviin menoihin” eikä peru esimerkiksi perusturvan parannuksia tai eläkekorotuksia, joka oli demareiden tunnetuin vaalilupaus.

Sen sijaan hallitus joutuu Rinteen mukaan ”arvioimaan jakamatonta kahta miljardia”, jos työpaikkatavoite ei toteudu.

”Jakamattomien miljardien” sisällä on kirjava lista asioita: tulevaisuusinvestoinneiksi listataan muun muassa maksuttoman ehkäisyn järjestäminen alle 25-vuotiaille (25 milj.) Maatilatalouden kehittämisrahaston Makeran pääomittaminen (100 milj.), kehitysyhteistyö (208 milj.) sekä uusi lähiöohjelma (40 milj.).

Poliittisesti Rinteelle on helpompaa karsia pikkutäkyjä kuin kuihduttaa lisää eläkeläisille luvattua ”vappusatasta”.

Tiukat työllisyyskirjaukset ovat olleet uskottavuussyistä tärkeitä etenkin keskustalle – ainakin paperilla.

Valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk) on toistellut, ettei hallituksella ole sellaista vaihtoehtoa, jossa työllisyystavoite jää toteutumatta mutta suunnittelut menolisäykset toteutuvat. Ensimmäisessä budjettiriihessään Rinteen hallitus päätti lisätä pysyviä menoja 1,1 miljardilla.

Kysymys kuuluu, miten kaikki vaalilupaukset rahoitetaan. Hallitukset ovat tehneet alijäämäisiä budjetteja jo vuodesta 2009 alkaen, ja velanotto jatkuu myös ensi vuonna. Uutta velkaa otetaan kaksi miljardia euroa.

Toisin kuin Rinne, Lintilä on antanut ymmärtää, että hallitus voi joutua perumaan myös pysyviä menolisäyksiä, jos 30 000 työpaikan välitavoite ei ole toteutunut syksyyn 2020 mennessä.

Lintilä ei halunnut kommentoida Rinteen tuoreita näkemyksiä. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen sanoi, ettei hän ole innostunut ”prosessikeskustelusta”, ja tähdensi, että pääministerinkin fokuksen pitäisi olla työllisyystoimien laatimisessa.

Rinne on kertonut pistävänsä päänsä pantiksi siitä, että ”ensi vuoden elokuussa on tehty päätökset vähintään 30 000 uudesta työllisestä”. Hallituskauden loppuun mennessä lisätyöllisiä pitäisi olla 60 000.

Vähemmälle huomiolle jäänyt se, mitä Rinteen mainostamien ”päätösperäisten työpaikkojen” taakse kätkeytyy.

Työministeri Timo Harakka (sd) odottaa palkkatuen lisäävän työllisyyttä jopa 20 000 hengellä. Esimerkiksi EK ei laske palkkatuettuja työpaikkoja edes kokonaisiksi työpaikoiksi.

30 000 uutta työllistä ei myöskään tarkoita sitä, että ensi syksynä työn touhussa olisi jo 30 000 uutta käsiparia, vaan valtiovarainministeriö käy läpi hallituksen toimenpiteitä, laatii työllisyysvaikutuksista arvioita ja summaa vaikutusarvioita yhteen.

Vaikutusarvioista voi kiistellä loputtomiin. Sipilän hallituksen aktiivimallin arvioitiin lisäävän työllisyyttä 5000–12 000 hengellä, mutta esimerkiksi vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on väittänyt, että aktiivimallin työllisyysvaikutukset olivat pyöreä nolla.

Valtiovarainministeriöstä kerrotaan, että hallituskauden lopussa vallitseva työllisyyden todellinen taso selviää tilastoista vasta 2024. Kuka muistaa vielä silloin huudella Rinteen hallituksen työllisyystavoitteen perään?

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt