Kommentti: Kokoomus voi ottaa oppia Itävallasta – mutta oppi voi viedä ojaan

Julkaistu:

Kokoomuksen ponneton oppositiopolitiikka voi vielä vaihtua kovaan riskinottoon, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.
Nuorekas charmi sekoittuu uhmaan. Silkkihansikkaaseen piilotettua terästä. Hymyilevä kuolema. Sebastian Kurz, Itävallan kansanpuolue.

Päällekäyvää keski-ikää ja huolestumista. Harmaaseen pukuun kiedottu anteeksipyyntö. Ahdistunut hymy. Petteri Orpo, Suomi, kokoomus.

Viikko sitten Itävallan nuori konservatiivijohtaja Sebastian Kurz otti murskavoiton vaaleissa, vaikka hänen edellinen hallituksensa kaatui kaaokseen keväällä. Silloin nousussa ollut hallituskumppani, oikeistopopulistinen vapauspuolue sekaantui venäläisiin valeoligarkkeihin, viinaan ja videoon. Itävallat suosivat nyt hiukan sisäsiistimpää vaihtoehtoa. Kurz tietää mitä tehdä.

Keväällä Orpo hävisi Suomen eduskuntavaalit. Vielä pahempaa kokoomukselle oli, että se hävisi ylimielisyyttään hallitusneuvottelut Sdp:n kanssa. Kokoomus unohti, että kepu pettää aina, jopa silloin kun se kertoo menevänsä oppositioon. Niinpä kokoomus iski liian kovat ehdot pöytään ja Antti Rinne pääsi valitsemaan valmiiksi mieluisemman vaihtoehdon. Orpo ei tiedä mitä tekisi.

Politiikkaa vain omille

Viikolla kokoomus yritti tehdä edes jotain ja teki välikysymyksen. Se lämmitti puoluetta kuin housuun pissiminen pakkasella. Mikä nyt suomalaisessa demokratiassa on yleisemminkin välikysymyksen merkitys.

Kokoomus otti aseekseen työllisyyden, joka on julistettu Rinteen hallituksen ohjelmien heikoimmaksi kohdaksi, mutta se ei välttämättä ole juuri se. Ei kannata ajatella kliseillä.

Kokoomuksen puheenvuorot voi tiivistää, että ”työnteon on oltava aina kannattavampaa kuin joutenolo”. Tuttua ja turvallista omille kannattajille. Muutama viikko sitten Helsingin Sanomat julkaisi kansalaiskyselyn tehokkaimmista työllisyyskeinoista. ”Työttömyysturvan ehtojen kiristys” sai 17 prosentin kannatuksen. Se on sattumoisin suunnilleen sama kuin kokoomuksen puoluekannatus viimeaikaisissa mittauksissa.

Oikealta ohi

Ylen tuoreimmassa puoluekannatusmittauksessa perussuomalaiset oli ottanut jo kolmen prosenttiyksikön kaulan kokoomukseen. Kokoomus saattaa lohduttautua sillä, että sen kannatus, siis 17,1, prosenttia oli toiseksi suurin ja isompi kuin pääministeripuolue demareilla, joka oli menettänyt reilun prosenttiyksikön. Toisaalta, kun keskustan kannatus kasvoi, hallituksen ja opposition tasapaino ei juuri muuttunut.

Kokoomuksen ongelma ovat perussuomalaiset, eivät demarit. Jos perussuomalaiset sementoivat asemansa suurimpana oppositiopuolueena, kokoomusta hyvin todennäköisesti odottaa joskus asema sen apupuolueena hallituksessa.

Perussuomalaiset ovat kaikkialle levittäytyessään koukanneet myös kokoomuksesta oikealta ohi. Sellaista uhkaa puolue ei ole kokenut 75 vuoteen. Kokoomusäijiä miellyttää suora maahanmuuttajien haukkuminen ja ilmastonmuutoksen vähättely. Heistä oma puoluejohto vaikuttaa liian vapaamieliseltä ja vihreältä. Siksi kokoomuksen kannatus ei kasva ja voi kohta laskeakin.

Matki ja tuhoa

Itävallassa Kurz varasti vapauspuolueen teemat ja syleili sen sairaaksi hallituksessa. Moni perinteinen Euroopan konservatiivipuolue harkitsee samaa kikkaa oikeistopopulistien kanssa. Politiikassa kun usein pitää ensin tunnistaa pahin kilpailija ja sitten naamioitua saman näköiseksi, jotta voisi viedä tältä ääniä.

Kurzin ratkaisu ongelmaan on hyvin henkilökohtainen. Hänen poikamaisuutensa pehmentää kovia puheita juuri sopivasti. Vankalta isännältä tai emännältä tämä ei onnistuisi.

Kokoomuksessa Orpon haastajaksi mainitaan useimmin Antti Häkkänen, jolla tosiaan on hiukan Kurtzin näköä. On eri asia onko Häkkäseltä lopulta Kurzin paloa tai edes halua.

Kokoomukselle Itävallan tie ei olisi riskitön. Jos kokoomus alkaisi jäljitellä perussuomalaisten maahanmuutto- ja ilmastopolitiikkaa, olisi vaara, että puolueen viimeinenkin urbaani liberaali valitsisi vihreät. Ja perussuomalaisten kevytversioksi on vaikea alkaa, minkä siniset saivat karvaasti kokea.

Isoimmat potentiaaliset äänilähteet ovat hallituspuolueet Sdp ja keskusta. Sdp:n äänestäjiä ei kokoomus vedä vaikka perussuomalaiset onkin monta vetänyt. Myös tyytymättömille keskustalaisille perussuomalaiset ovat usein luonnikkaampi vaihtoehto kuin herraskainen kokoomus.

Orpo väljässä hirressä

Mutta jotain pitäisi tehdä. Alkukesästä kokoomus pisti silmänsä lujasti kiinni ja vakuutti itselleen, että kaikki on vain pahaa unta. Heti syksyllä hallitus ajautuisi vaikeuksiin budjetin kanssa ja vaikka kaatuisi. Nyt on silmien avaamisen aika ja sen tunnustaminen, että oppositiotaipaleesta voi tulla pitkä ja kivinen.

Petteri Orpo ei ole ollut puheenjohtajana onneton. Kun eduskuntavaaleissa keskusta romahti ja siniset tuhoutui, kokoomus melkein piti asemansa. Näin myös heti sen jälkeen eurovaaleissa. Tämän vuoksi Orpon hirsi on vielä väljä.

Mutta kokoomuksen ainoa päämäärä on nousta taas pääministeripuolueeksi. Se ei onnistu vain varmoja kannattajia miellyttämällä. Kokoomuksen pitäisi valita tiensä politiikassa, jonka 2010-luku muutti kokonaan ja joka ei 2020-luvulla palaa entiselleen.

Kamppailu kokoomuksen sielusta ja suunnasta alkaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt