Kommentti: ”Mama Africanin” salkusta alkoi heti riitely: Suuri EU-saavutus vai pelkkä tuluskukkaro?

Julkaistu:

Jutta Urpilaisesta (sd) tulee uuden EU-komission Afrikka-komissaari, jota ei saa sanoa Afrikka-komissaariksi. Nyt jo kiistellään, onko kyseessä kunnon salkku vai pelkkä tuluskukkaro, kirjoittaa politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.
Jutta Urpilaisesta (sd) tulee EU:n kansainvälisistä suhteista vastaava, yhden sortin yhteistyökomissaari. Käytännössä kyse on Afrikka-komissaarista, jota ei saa sanoa Afrikka-komissaariksi kolonialistista syistä, pyöritteli tulevan EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen Brysselissä tiistaina.
– Mama Africa, Urpilainen ehdittiin jo ristiä.

Suomessa alkoi kulisseissa ja julkisesti heti keskustelu: Painava salkku vai ei?

Kun IS teki soittokierroksen EU-taustavaikuttajille ja -tietäjille, joku heitteli hattua onnesta ilmaan, moni pyöritteli kieltä suussaan ja empi: vastakkain ovat raaka raha ja valta sekä humanismi ja Afrikan tulevaisuuspotentiaali.

– Tämä on loistojuttu! Tästä voi tulla vaikka mitä! Afrikka ei häviä minnekään, ja salkku sopii Urpilaiselle hyvin, tiivisti yksi EU-tietäjä.

– Pettymys, mitä tuota kiertelemään, kun suomeksi sanotaan, arvioi toinen.

Toista mieltä olivat julkisesti luonnollisesti esimerkiksi Urpilainen itse ja pääministeri Antti Rinne (sd).
Mutta jos silkasta vallasta ja rahasta puhutaan, niin pettymys tulee ensimmäisenä mieleen.

Suomessa on näet mitä ihmeellisin tapa hehkuttaa ja kasata nimitykset kuin nimitykset etukäteen suurilla odotuksilla.

Ja kun ne eivät toteudu, ei ole ihme, että petytään. Antti Rinnekin ehti jo toivoa budjettikomissaarin paikkaa.

Eniten Suomessa odotettiin, että Urpilainen olisi perinyt jopa ranskalaisen Pierre Moscovicin talouskomissaarisalkun, johon olisivat kuuluneet myös tulliasiat. Salkun sai, kuten arvata saattoi, Italian Paolo Gentiloni.

Tietokilpailukysymys: Kumpi on isompi maa, Suomi vai Italia.

Tämäkin on hyvä kysymys: Jos Afrikka-komissaari on niin tärkeä kuin hallitus sitä nyt Suomessa hehkuttaa, olisivatko sen napanneet isommat EU-maat?

Urpilainen toki on itse tyytyväinen salkkuunsa, hyvä niin.

– Itse hahmotan tämän niin, että minulla on käytössäni komission suurin pääosasto (ulkosuhteet), jolla on noin 10 prosenttia työntekijöistä ja kolmanneksi suurin osa EU:n budjetista, Urpilainen sanoi tiedotustilaisuudessa.

Mutta siitä ei pääse mihinkään, että ennakko-odotuksiin nähden Urpilaisen komissaarinsalkku jatkaa osittain samaa pettymysten sarjaa, mihin on kesän aikana totuttu.

Ensin täällä haaveiltiin jopa komission puheenjohtajan paikasta, vaikka useimmat pitivät sitä sentään suuruudenhulluna ajatuksena. Esillä oli Alexander Stubb (kok).

Kun komission johtajuutta ei tullut, luotiin odotukset, että Suomi saa ainakin Euroopan keskuspankin EKP:n pääjohtajan paikan, koska Suomella on kaksi ylivertaista hakijaa: entinen ja nykyinen Suomen Pankin pääjohtaja eli Erkki Liikanen (sd) ja Olli Rehn (kesk).

Kun kumpaakin pidettiin esillä, luonnollisesti kumpaakaan ei valittu.

Sen jälkeen piti olla läpihuutojuttu, että Olli Rehn nousee sentään kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n johtoon. No ei noussut, paikan sai Bulgarian yli-ikäinen Kristalina Georgieva.

Rinteen hallitus on pitänyt esillä tarmokkaasti Afrikka-agendaa.

Sitä saa, mitä tilaa. Nyt Suomella on Afrikka-komissaari. Ja mikäpä siinä, Suomi jatkaa kunniakkaalla Afrikan tiellä. Jo Pietari Kurvinen (1842–1925) teki uraauurtavaa lähetystyötä Ambomaalla vuosina 1868–1875, mikäli ontuva vertaus sallitaan.

Mutta mainittakoon, että eteläisen naapurimme Viron Kadri Simson sai tosi kovan energiakomissaarin salkun. Se on konkretiaa se!

Komissio toimii kollegiona, joten Urpilaisesta itsestään on kiinni, miten hän komissiossa pärjää.

Mielenkiintoista on myös nähdä, nappaako Urpilainen kabinettipäällikökseen demarin omasta pesästä vai salliiko hän paikalle toisen puolueen edustajan.

Nykyisen komissaarin Jyrki Kataisen (kok) aikana rikottiin koko Suomen EU-ajan jatkunut hyvä perinne, että kabinettipäällikkö tulee toisesta puolueesta kuin komissaari. Erkki Liikasella (sd) oli kabinettipäällikkönä mm. Olli Rehn (kesk) ja Olli Rehnillä Timo Pesonen (sd). Katainen luotti vain kokoomuslaisiin ja täytti pesät omillaan, kuten puolue- ja heimoveljellään Juho Romakkaniemellä (kok). Romakkaniemen tultua Keskuskauppakamarin johtoon, kabinettia on johtanut kokoomuslainen ammattireiska Risto Artjoki.

Salkun tärkeyttä miettiessä on todettava, että ehkä Suomen kannalta tärkeintä oli kaksi asiaa: maa sai ensimmäisen naiskomissaarin ja savolaisten EU-komissaarien neljännesvuosisadan kestänyt putki saatiin viimein poikki.

Presidentinvaalitkin komissaarisalkkuun sotketaan, siis seuraavat. Afrikka voi olla kova sana tulevaisuudessa ja Suomen presidentinvaaleissa 2024.

– Tästä alkoi Urpilaisen presidentinvaalikampanja, se on pomminvarmaa. Nyt on vain kyse siitä, kumpi juoksee Afrikkaan nopeammin, Urpilainen vai ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr)?

Hyvä kysymys, pannaan seurantaan.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt