Kommentti: Nuori nainen alkaa olla sääntö puheen­johtajana – vanha viisaus on unohdettu

rac

Julkaistu:

Kun 32-vuotias Katri Kulmuni valittiin lauantaina keskustan puheenjohtajaksi, hän sai kehuja erityisesti nuoruudestaan. Nuori nainen puolueen johdossa alkaa olla pikemminkin sääntö kuin poikkeus – varttuneemman puheenjohtajan valinta olisi jo pirteä poikkeus, kirjoittaa politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.
Nuoruus on valttia, sehän tiedetään.

Vanhuus on viisautta. Se puolestaan tiedettiin ennen, mutta enää siihen ei uskota. Toisaalta jo kirjailija Pentti Haanpää (1905–55) totesi, että ”harvoin vanhuus mieltä antaa, askelta se lyhentää”.

Kulmuni, 32, löi siis Antti Kaikkosen, 45, Kouvolan puoluekokouksessa. Kaikkonen on ollut politiikassa pitkään (mikä on pitkään?), mutta joissakin puheenvuoroissa annettiin ymmärtää, että hän on jo liian kokenut, tarvitaan nuorempaa verta.

Näin se maailma muuttuu. Väinö Tanner valittiin toista kertaa Sdp:n johtoon 76-vuotiaana 1957. Ei siitä mitään hyvää seurannutkaan, mutta se on toinen juttu.

Tosiasia kuitenkin on, että pahasti eläköityvässä, ikärakenteeltaan kroonisesti sairaassa Suomessa nuoria arvostetaan. Se on luonnollisesti hyvä juttu; ja naisten vuoro on ottaa paikkansa, koska miehet ovat hallinneet senkin edestä.

Joka tapauksessa erityisesti nuori nainen puheenjohtajana on ollut nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus – kokoomusta ja perussuomalaisia lukuun ottamatta. Kokoomuksessa naisilla ei ole ollut pääsyä puoluesihteeriä suurempiin tehtäviin. Sama pätee perussuomalaisiin.

Sdp:tä johtaa myös mies, pääministeri, 56-vuotias Antti Rinne, joka on samalla nykypuoluejohtajista vanhin. Rinne otti paikkansa Jutta Urpilaiselta, Sdp:n ensimmäiseltä naispuheenjohtajalta.

Hjallis Harkimon Liike Nyt -ryhmä on yhtä kuin Harkimo eli mies. Muissa eduskuntajoukoissa onkin naisjohto.

Ei nuoruuden ja naiseuden pitäisi olla tietenkään olla enää mikään maininnan aihe, mutta kun sitä Kulmuninkin osalta monissa kannatuspuheenvuoroissa nostettiin erikseen esille, niin ehkä asian käsittelyyn uskaltautuu tässäkin.

Kulmuni on kepussa kolmas naispuheenjohtaja. Anneli Jäätteenmäki (kesk) valittiin puheenjohtajaksi 2002 47-vuotiaana. Pian hän oli myös Suomen ensimmäinen naispääministeri, ei tosin pitkäaikainen. Mari Kiviniemi (kesk) valittiin myös mainesanoin ”nuori nainen” puheenjohtajaksi Lahdessa 2010. Hän oli valintahetkellä 42-vuotias. Kulmunin edeltäjien saavutuksia ei voi pitää aivan onnistuneimpina, mutta ehkä kolmas kerta toden sanoo.

Nuorimpana on valittu puheenjohtajaksi vasemmistoliiton Li Andersson, nykyinen opetusministeri. Puheenjohtajaksi valittaessa 2016 Andersson oli 29-vuotias. Suvi-Anne Siimes valittiin vasemmistoliiton johtoon 35-vuotiaana 1998, mutta hän oli jo tuolloin Haanpäänsä lukenut.

Nyt EU-komissaariksi nouseva Jutta Urpilainen nousi Sdp:n johtoon Eero Heinäluoman jälkeen 33-vuotiaana 2008.

Maria Ohisalo, nykyinen sisäministeri valittiin vihreiden johtoon kesällä 34-vuotiaana.

Nuorista miespuheenjohtajista mainittakoon Jyrki Katainen. Hänet valittiin kokoomuksen johtoon 32-vuotiaana 2004. Ikää ja babyface-olemusta ihmeteltiin, mutta Katainen paranteli tilannetta möreällä äänellään ja puhumalla paljon metsästyksestä.

Esko Aho oli 36-vuotias noustessaan keskustan johtoon 1990. Mutta osattiin ennekin: Kyösti Kallio nousi maalaisliiton johtoon 36-vuotiaana 1909. Ahosta tuli vuoden sisään pääministeri, jonka eteen tuli sotien jälkeen pahin talouslama, Neuvostoliiton hajoaminen ja Suomen EU-jäsenyys.

Mutta nuoruus & naiseus ei ole enää siis poikkeus, vaan melkein sääntö. Samalla kentällä alkaa olla liian monta toistaan muistuttavaa kilpailijaa.

Piristävä poikkeus voisi olla varttuneempi vaihtoehto. Paavo Väyrynen saattaa hyvinkin jollakin vippaskonstilla pyrkiä kepun johtoon sääntömääräisessä puoluekokouksessa Vantaalla ensi kesänä. Väyrynen olisi silloin vasta 74-vuotias. Esko Aho olisi 66-vuotias.

Kokoomuksessa 78-vuotias Pertti Salolainen voisi tehdä varsinaiset tannerit ja haastaa Petteri Orpon, 49. Salolainenhan on jo kertaalleen ollut kokoomuksen johdossa 1991-94, eli kypsyyttä porvareiden johtamiseen löytyy.

Rkp:stä voisi herätellä Christoffer Taxelia, 71, tai Ole Norrbackia, 78.

Sdp:ssä olisi ehkä aika kuunnella taas Paavo Lipposen, 78, viisauksia. Vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja Martti Korhonen, 66, olisi passeli mies. Korhosen toiminta Eläkeläiset ry:n puheenjohtajana antaa hänelle vielä lisäpisteitä.

Ja puoluesihteereiksi parivaljakko Erkki Liikanen (sd, 68) ja Seppo Kääriäinen (kesk, 71).

Tulisi kerralla elämänkokemusta maamme johtoon!

Mutta oikeasti: Toivottavasti kokemustakin arvostetaan. Vanhoilla tekijöillä voi olla paljon sellaista annettavaa, jota nuoremmat eivät ymmärrä edes kysyä. Jos kunniantunto tai itseluottamus on noussut liian korkealle tasolle (monilla on), neuvoja tai näkemyksiä ei uskalleta edes kysyä, ettei maine kärsi. Maailmaa ja politiikaa ei ole keksitty tänään, mikä tiedoksi.

Kuten eduskunnan entinen varapuhemies Mikko Pesälä (kesk) tapasi eduskunta-aikoinaan muistuttaa:

– Vanhassakin repussa voi olla joskus hyvät eväät...

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt