Kommentti: Sanna Marinin todellisuudesta irronnut ehdotus jää vain haaveeksi – eikä se ole ainoa unelmaksi jäävä asia

Julkaistu:

Liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin (sd) haaveilee neljän päivän työviikosta tai kuuden tunnin työpäivästä. Se jääkin haaveeksi, mutta haaveeksi näyttävät jäävän myös hallituksen lupailemat liikenneinfrahankkeet, joiden moni soisi toteutuvan, ihmettelee politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.
Kotimaan politiikka on hallituksen budjettiriihen alla saanut sellaisia kierroksia, että harva pysyy enää perässä, missä mennään.

Kun budjettiriihen alle ajoittui vielä Turussa järjestetty Sdp:n 120-vuotisjuhla, jossa muisteltiin Sdp:n 1903 Forssan ohjelman toteutuneita, tuolloin utopistina pidettyjä tavoitteita, monella alkaa arkielämässä mennä sekaisin haaveiden ja reaalimaailman kohtaaminen.

Liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin (sd) sai aikaan pienen kohun esittäessään, että Sdp voisi ajaa neljän päivän työviikkoa. Ei Marin toki ensimmäinen ajatuksen esittäjä ole, mutta kovan työmarkkinasyksyn alla istuvan hallituksen ministerin haaveiluun puututaan tavallistakin herkemmin.

– Neljän päivän työviikko, kuuden tunnin työpäivä. Miksi se ei voisi olla se seuraava askel? Onko kahdeksan tuntia se lopullinen totuus? Minun mielestäni ihmiset ansaitsevat enemmän aikaa perheidensä, läheistensä ja harrastustensa sekä muunkin elämän, esimerkiksi sivistyksen parissa. Tämä voisi olla meille se seuraava askel työelämässä, Marin julisti demarien juhlapaneelissa.

Puhuja tähdännee Sdp:n puheenjohtajaksi Antti Rinteen (sd) jälkeen.

Arkielämä menee kuitenkin toiseen suuntaan.

Syksyn työmarkkinaneuvotteluiden kovin vääntö käydään nimenomaan työaikaa pidentävän kilpailukykysopimuksen jatkosta. Ay-liikkeen mielestä kiky-sopimuksen ”talkootyölle” tulee saada loppu. Työantajaleiri on luonnollisesti toista mieltä Suomen kilpailukyvyn nimissä ja sanoo kikyn tuovan kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Tukea käsitykselleen työantajat saivat viime viikolla julkistetusta Etlan tutkimuksesta, jonka tosin olivat itse tilanneet.

Ay-leiri on sen sijaan saanut osittaista tukea pääministeri Rinteeltä, vaikka vielä Juha Sipilän (kesk) hallituksen aikana Rinne totesi, että pääministerin tai hallituksen ei pitäisi puuttua työmarkkinajärjestöille kuuluviin asioihin.

Pannaanpa tähän yksi muistutus:

– Kun poliitikot lähtevät sotkeutumaan työmarkkinoihin, niin yleensä syntyy sutta ja sekundaa, totesi oppositiojohtaja Rinne Kauppalehdessä 18.2.2016.

Nyt hallitus purkaa aktiivimallia ja tekee perhevapaauudistusta pitkälti omin päin. Lisäksi Rinne on toistanut, että kikyn osalta pitäisi saada sopu jo ennen palkkaneuvottelujen aloittamista.

– Emme me sillä menesty, että ihmiset pannaan tekemään ilmaista työtä, totesi Rinne sunnuntaina kaiken lisäksi Iltalehdelle.

Mutta takaisin liikenne- ja viestintäministeri Mariniin ja hänen haavekuviinsa.

Vaalien alla ja vielä hallitusneuvotteluissakin joku saattoi saada sellaisen kuvan, että hallitus myy valtion omaisuutta kolmella miljardilla rahoittaakseen tulevaisuusinvestointeja, erityisesti liikenneinfraa.

Puhetta on ollut tunnin junasta Turkuun tai Tampereelle, ja itään vievän raideyhteyden parantamisesta.

Nämä Marinin salkkuun kuuluvat hankkeet eivät näytä edistyvän, vaan jäävät – haaveeksi.

Valtion omaisuuden myynnistä saavia tuloja ollaan käyttämässä budjetin normimenojen katteeksi. Budjettia tilkitään myös 2,3 miljardin lisälainanotolla. Mutta tulevaisuuden väylähankkeet eivät etene, vaikka elvytysinvestoinneista käydään keskustelua.

Eli nyt on käymässä niin, että liikenneministeri haaveilee neljän päivän työviikosta joskus tulevaisuudessa, mutta haaveeksi jäävät myös ministerille kuuluvat akuutit infrahankkeet, joiden soisi toteutuvan ja joita liikenneministerin soisi edistävän.

Infrahankkeet tuskin saavat vauhtia edes syyskuun budjettiriihessä, johon mennään kummallisessa tilanteessa. Pääministeri Rinne ja valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk) alkavat olla eri linjoilla asiassa kuin asiassa.

Normaalisti pääministeri-valtiovarainministeri -parivaljakko on pitänyt yhdessä huolta budjettikurista ja monesta muustakin asiasta. Rinne on luvannut nyt kompensoida ostovoiman menetyksen (500 miljoonaa euroa) neuvottelematta Lintilän kanssa. Myös koulutus - ja korkeakoulurahoista tuntuu liikkuvan monenlaista tietoa päivästä ja lausujasta riippuen.

OP-ryhmä muuten julkisti maanantaina uuden ennusteensa ensi vuoden kasvusta: 0,5 prosenttia.

Siinä saa ”normaalista” kahden prosentin kasvusta sitten vain haaveilla hallituksessa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt