Kommentti: Keskusta käänsi takkinsa Lintilän johdolla 180 astetta Sipilään aikoihin verrattuna

Julkaistu: , Päivitetty:

Keskusta on tehnyt talouspolitiikassaan muutamassa kuukaudessa 180 asteen suunnanmuutoksen. Kasvot sille antaa lisävelkaa kahmiva valtiovarainministeri Mika Lintilä, Juha Sipilän entinen luottomies, kirjoittaa politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.
Valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk) toi keskiviikkona päivänvaloon ensimmäisen budjettiesityksensä. Tarkemmin siihen voi perehtyä perjantaina, kun esitys kerrotaan kokonaisuudessaan verkossa.

Muutoksiakin voi tulla vielä 17.- 18. syyskuuta, jolloin pidetään koko hallituksen budjettiriihi.

Keskiviikkoiltana Lintilä ja edellisen hallituksen valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) jänkkäsivät budjetista Ylen A-Studiossa. Keskustelua oli hauska seurata: Lintilä antoi ymmärtää, että mikään ei ole muuttunut, Orpo oli sitä mieltä, että kaikki on muuttunut.

Kun katsoo kameleonttimaisesti hallitusneuvotteluissa uuden nahan luonutta keskustaa, niin mieli tekee kääntyä Orpon kannalle: Paljon on muuttunut, ja ainakin keskusta on muuttunut totaalisesti. Äänestäjät eivät ole vieläkään ymmärtäneet, miten puolue päätyi historiansa pahimman tappion jälkeen Antti Rinteen (sd) hallitukseen ja takaa nyt sen talouspoliittista linjaa. Keskustan kannatus on yhä alamaissa, Ylen tuoreimmassa gallupissa 12.6 prosenttia.

Jos sanoo, että keskustan linja on muuttunut 180 astetta Juha Sipilän (kesk) hallitukseen verrattuna, siinä ei ole liioittelua.

Lintilän budjettiesityksen keskeisin luku ei ole edes esityksen 57 miljardin loppusumma, vaan se, että budjettiesitys on peräti 2,3 miljardia alijäämäinen.

Se katetaan, luonnollisesti, lisävelanotolla. Helppoa hommaa, kun raha on ilmaista.

Samaan aikaan, kun hallitus tekee alijäämäistä budjettia, Lintilä saarnaa velanoton vaaroista.

Ristiriitaista, voisi joku sanoa.

Se, että nimenomaan Mika Lintilä on Rinteen hallituksen talouspolitiikan takuumiehenä, on mielenkiintoista.

Lintilä oli nimittäin viime hallituksessa henkeen ja vereen niin sanottu Sipilän mies.

Lintilä oli yksi Sipilän ”löytäjistä”, kun kempeleläinen yrittäjämiljonääri ja ensimmäisen kauden kansanedustaja nostettiin messiasmaisesti keskustan johtoon Rovaniemen puoluekokouksessa kesällä 2012.

Senkin jälkeen Lintilä tuki uskollisesti Sipilän talouslinjaa. Kiitos tuli syksyllä 2016, kun Lintilä valittiin Olli Rehnin (kesk) siirryttyä Suomen Pankkiin Sipilän hallituksen elinkeinoministeriksi.

Lintilä oli nimenomaan Sipilän ehdokas. Eduskuntaryhmässä oli jo herännyt kritiikkiä Sipilää kohtaan. Jos eduskuntaryhmä olisi päättänyt, elinkeinoministeriksi olisi valittu Mauri Pekkarinen (kesk), mutta Lintilän valinta varmistui Sipilän johtaman puoluehallituksen äänillä.

Politiikkaa tehdään ajassa, ja linjat muuttuvat, mutta harvoin suomalaiset puolueet tekevät sentään 180 asteen käännöksiä. Keskustan osalta vertauskuvan voi hakea Italian armeijasta. Sekään ei koskaan peräänny, vaan muuttaa kulkusuuntaansa 180 asetta ja etenee taas.

Myönnettäköön: Pienituloisten asema paranee jossain määrin, sitä keskustan kaaderit halusivat jo Sipilän aikana.

Mutta edessä on todella mielenkiintoinen syksy.

Hallitus on rakentanut nyt kaiken sen varaan, että työllisyysaste nousee 75 prosenttiin. Se on hallitusohjelman lupausten edellytys. Mitään keinoja siihen yltämiseksi ei tosin ole vielä esitetty, ja vanhoistakin luovutaan. Samaan aikaan kansainvälinen taloustilanne on muuttumassa uhkaavan ukkospilven kaltaiseksi. Keskiviikkona Lintilä hoki että, Suomen osalta että homma hoituu ”kansallisen uskottavan talouspolitiikan” nimissä.

Nyt menee kuulemma siis hyvin, vielä.

Silti budjettia tehdään velanoton varaan. Samaan aikaan valtion omaisuutta ollaan myymässä kolmella miljardilla. Jossakin vaiheessa annettiin ymmärtää, että rahoilla tehdään niin sanottuja tulevaisuusinvestointeja, mm. infrahankkeita; ratoja ja teitä. Nyt nekin rahat ovat uppoamassa budjetin käyttömenoihin.

Lintilä toistaa myös sitä hallitusohjelman kirjausta, että julkisen talouden on oltava tasapainossa 2023 – siis silloin kun työllisyysastekin on noussut 75 prosenttiin. Harva siihen uskoo.

Jos työllisyys ei ole kehittynyt suotuisasti ensi syksyyn mennessä, hallitus aikoo tehdä syksyllä 2020 välitarkastuksen ja muuttaa talouspoliittista linjaansa.

Jos Suomen ja maailmantalous seisoo, aloittaako hallitus silloin säästöt – kun se nyt hyvinä aikoina elää velaksi ja kylvää rahaa?

Kun päälle pannaan vielä syksyn todella vaikeaksi povattu työmarkkinakierros, niin vain yksi asia on tuntuu selvältä:

Nimittäin se, ettei mikään ole selvää. Meininki vaikuttaa sekavalta.

Lintilälle tämä voi olla ensimmäinen ja samalla viimeinen budjetti. Keskusta valitsee puheenjohtajansa syyskuussa Kouvolassa. Puheenjohtajakamppailu on laimeaakin laimeampaa, mutta ennakkosuosikki on elinkeinoministeri Katri Kulmuni (kesk). Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk) ei tunnu saavan vastaavaa kannatusta keskustan isoista piireistä.

Kulmuni aikoo ottaa Lintilältä myös valtiovarainministerin salkun, kun Suomen EU-puheenjohtajuus päättyy vuoden lopussa.

Kun Kulmuni pääsee kertomaan ensi syksynä, että talouspolitiikan suunta muuttuu (taas!), kun työllisyys ei ole kasvanut, niin se tuskin keskustan kannatusta lisää.

Mutta poukkoilu tuntuu olevan nykyajan poliittinen ilmiö, eikä siihen kiinnitetä samanlaista huomiota kuin ennen vanhaan.

Ja lopetetaanpa tämäkin kirjoitus ristiriitaisesti: Linjaansa muuttanut Lintilä alkaa silti tuntua kovimmalta keskustapoliitikolta, kun Kulmunin ja Kaikkosen puheenjohtajakamppailu on mitä on, ja ehdokkaiden puheet muistuttavat poliittisen kedon hyvältä tuoksuvia kesäkukkasia vailla tahtopolitiikan aromia.

Kommenttia muokattu kello 11.44, korjattu EU-puheenjohtajuuskauden päättymisaika.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt