Kommentti: Loanheitto ja yhteenotot odottavat – vihreiden jääprinsessa Ohisalo ottaa ison riskin

Julkaistu:

Maria Ohisalo on vihreiden kylmä kärki, joka ei saa sulaa, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.
Osaatteko enää katsoa televisiota?

On tallentavaa digiboxia, areenaa ja maksukanavaa. Ennen oli Kotikatu, jota kaikki katsoivat. Nyt on kulttisarjoja, jotka tulevat jostain.

Isoin kulttisarja oli juuri päättynyt Game of Thrones, näitä nimiähän ei ole enää tapana kääntää. Mikään ei ole vanhempaa kuin juuri päättynyt kulttisarja, mutta käytetään sitä silti tässä. Sarjassa kalmanvaalea Emilia Clarke esitti lohikäärmekuningatar Daenerys Targaryenia. Urhea lohikäärmekuningatar taisteli eläviä kuolleita vastaan ja sellaista. Välillä oli seksiä. Daenerys oli ulkopuolinen ja urhea.

Maria Ohisalo on Suomen sisäministeri. Ohisalo on kalmanvaalea. Hallitustason politiikassa hän on ulkopuolinen, vasta huhtikuussa ensi kertaa kansanedustajaksi valittu. Ohisalo on rohkea, kun aikoo asettua raivon, pilkan ja loanheiton kohteeksi.

Sisäministerin rooteliin kuuluvat maahanmuuttoasiat ja turvapaikanhakijoiden palautukset. Ne ovat perussuomalaisten asialistan ydin. Mikä voisi olla heille kauheampaa ja hekumallisempaa kuin maahanmuuttajien kohtalosta päätöksiä tekevä nuori nainen?

Hallituskauden aikana Ohisalo nähdään monta kertaa televisiossa vääntämässä Jussi Halla-ahon ja vähäisempien perussuomalaisten kanssa. Silti hän saattoi tehdä valintansa tietoisesti, riskillä.

Suomessa perussuomalaisten kannatus on yhä tapissa kyselyissä. Eurovaaleissa he ja muut europopulistit kuitenkin pettyivät. Halla-ahon esikuviin kuuluva Tanskan kansanpuolue romahti juuri parlamenttivaaleissa. Syyksi arveltiin ylimielistä suhtautumista huoleen ilmastonmuutoksesta. Populistien päähuolenaihe ovat vyöryvät maahanmuuttajalaumat, mutta vuodesta 2015 alkaa olla jo aikaa.

Ohisalon ja perussuomalaisten yhteenotot voivat olla näyttäviä ja suuntaa näyttäviä. Rohkeutta siinä kysytään.

Haavisto hengittää niskaan

Vihreät ovat rohkeita kruunatessaan 34-vuotiaan yhteiskuntatieteiden tohtorin puheenjohtajakseen. Kruunatessaan, koska vastaehdokkaita ei ole.

Ohisalon nousu alkoi vuonna 2017, kun hän sijoittui vihreiden puheenjohtajavaalissa yllättäen kolmanneksi. Tuolloin valitun Touko Aallon kausi päättyi lyhyeen terveysongelmien vuoksi ja viime syksynä varapuheenjohtaja Ohisalo sijaisti hetken, ennen kuin pätkäpuheenjohtajaksi tuli Pekka Haavisto.

Kevään eduskuntavaalissa Ohisalo päihitti äänissä selvästi pahimpana kilpailijanaan pidetyn Emma Karin. Nyt hänet valitaan ilman vastaehdokasta.

Sellainen olisi saattanut olla tarpeen. Vaalissa olisi äänestetty myös puolueen linjasta, ei vain henkilöstä. Tämä olisi ollut Ohisalonkin etu.

Köyhyystutkija, kovasta ja köyhästä lapsuudestaan Itä-Helsingissä kertonut Ohisalo on vihreiden vasenta siipeä.

Vaalivoiton tuonut pätkäpuheenjohtaja Haavisto kuului vielä puolueen perustajapolveen, joka sai punakammon taistolaisajan jälkilöylyissä. Jos en kuullut väärin, jossain vaalikeskustelussa Haavisto käytti vihreistä termiä ei-sosialistinen, jota nuoremmat eivät taida edes tuntea.

Sipilän hallitusta vastustaessaan vihreät liikkuivat vasemmalle. Puolueen sisällä on silti perusvihreitä jääriä ja nuoria markkinaliberaaleja. Joskus jännitteet tulevat pintaan.
Toki on vihreiden etu, että jääprinsessa Ohisalo haastaa vasemmistoliiton Jeanne d’Arcin Li Anderssonin. Vasemmalle kallellaan olevien vihreiden heikkoina hetkinä Anderssonin karisma houkuttaa.

Ohisalo saa hallitukseen seurakseen ja opastajakseen ulkoministeri Haaviston. Se on hyvä ja huono juttu. Hyvä ilmeisistä syistä. Huono juttu, koska uusi puheenjohtaja ei koskaan halua vanhaa niskaansa hengittämään.

Toisaalta Haaviston ulkoministerin salkku pitää hänet reissussa. Se ei olekaan puolueen puheenjohtajan paikka, minkä Timo Soini oppi, kun puolue meni alta.

Haavisto on aina ollut kiinnostuneempi omista projekteistaan kuin puoluetoimistossa roikkumisesta. Tämäkin helpottaa Ohisaloa.

Keskusta voi olla vihreiden isoin ongelma

Sisäministerin salkku vihreiden tulevalle puheenjohtajalle voi olla parempi kuin myös tarjolla ollut ympäristö- ja ilmastoministerin salkku.

Sen saanut vihreiden Krista Mikkonen joutui ensimmäisenä työpäivänään yhteenottoon keskustalaisten kanssa hakkuutavoitteista ja sellutehtaissa. Kärjessä hyökkäsi keskustan jokapaikanräksyttäjä Mikko Kärnä.

Tämä oli vielä lämmittelyä ja myrskyä maitolasissa. Mutta jos keskustan kannatus jatkaa laskuaan, vihreät ovat otollinen kohde pahanolon purkuun ja muuhunkin. Maakunnissa vihreiden ilmasto- ja ympäristötavoitteet pelottavat. Keskustan olo äkkiä heidän kanssaan samassa hallituksessa ihmetyttää. Jossain vaiheessa voi tulla kiusaus tehdä eroa vaikka kuinka rajuin sanoin. Se on Rinteen hallituksen ilmeisin kipukohta.

Hallitusrauhan kannalta voi olla viisasta, että Ohisalo ei ole keskustaa vastassa aivan eturivissä ympäristöministerinä. Perussuomalaiset voivat olla hallituskauden aikana olla hänelle keskustaa pienempi pulma.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt