Maria Ohisalon ja Sanna Marinin lapsuutta leimasivat alkoholismi ja köyhyys – ”Olin turvakodissa äidin kanssa, kun mulla oli yksivuotissynttärit”

Julkaistu:

Sanna Marin ja Maria Ohisalo tietävät kokemuksesta, mikä lähimmäisten ja hyvinvointivaltion merkitys on tukea tarvitsevalle lapselle ja nuorelle.
Juristiperheen lapsia, maanviljelijöitä, perheensä ensimmäisiä ylioppilaita. Uuden hallituksen ministerit eivät suinkaan ole mistään yhdestä muotista, vaan kuin koko kansan kirjo.

Sisäministerinä aloitti kansanedustaja Maria Ohisalo (vihr), joka on taustaltaan köyhyystutkija. Sisäministeriön mukaan syrjäytyminen on Suomen merkittävin turvallisuusuhka, ja aihe on tuoreelle ministerille tuttu. Hän on työskennellyt vähävaraisille asuntoja järjestävässä Y-säätiössä ja tutkinut leipäjonoja sekä perehtynyt työssään syrjäytymisen juurisyihin.

– Olin turvakodissa äidin kanssa, kun mulla oli yksivuotissynttärit, Ohisalo kertoi kahden vuoden takaisessa Ilta-Sanomien haastattelussa.

Ohisalo syntyi Itä-Helsinkiin parikymppisille vanhemmille. Isällään oli alkoholiongelma, muillakin lähipiirin ihmisillä päihdeongelmia. Niinpä Ohisalo näki hyvin nuoressa iässä, mitä hyvinvointivaltio ja muut ihmiset voivat tehdä auttaakseen toisia.

– Perheemme on saanut apua sosiaalitoimistosta ja diakonian kautta. Valmentaja on ostanut mulle treenivaatteet, että olen edustuskunnossa. Ne ovat pieniä asioita, mutta siitä on kasvanut ymmärrys, mitä palvelujärjestelmä ja läheisten apu voi tuottaa, Ohisalo kertoi.


Kotilieden haastattelussa Ohisalo avasi, että hänen perhetaustallaan oli vaikutusta ammatinvalintaan. Hän tahtoi etsiä tieteen avulla selityksiä köyhyydelle.

– Häpeä pidättelee meitä monin tavoin ja estää tekemästä asioita, joita haluaisi, Ohisalo sanoi Kotiliedelle.

Perheenjäsenen alkoholismi vaikutti myös Ohisalon kollegan, liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marinin (sd) lapsuuteen. Marin kertoi vuonna 2016 blogissaan olevansa vähävaraisen perheen vesa, perheensä ensimmäinen ylioppilas ja korkeakoulun käynyt.

– Kiitos suomalaisen hyvinvointivaltion sekä kannustavien ja vaativien opettajien. Monia heistä muistan suurella lämmöllä, hän kirjoitti.

Tampereella asuva Marin on syntyisin Helsingistä, mutta kouluikäisenä hän asui Pirkkalassa. Marinin vanhemmat erosivat isän alkoholiongelman seurauksena, kun Marin oli muutaman vuoden ikäinen. Marinin oma äiti vietti lapsuutensa lastenkodissa.

– Sukuni on surullisia tarinoita täynnä kuten monella muullakin suomalaisella, Marin kertoi.


Lapsuus ja nuoruus ei kuitenkaan ollut yksinomaa ankeaa aikaa.

– Lapsuuteeni ja nuoruuteeni ei kuulunut materiaalista yltäkylläisyyttä, mutta rakkautta ja tavallista arkea kylläkin. Siitäkin huolimatta, että olen kasvanut sateenkaariperheessä. Tämä voi tulla joillekin konservatiiveille suurena järkytyksenä, hän taustoitti.

Vaikka Marin sai valkolakin ja maisterin paperit, koulumenestys oli keskinkertaista eikä hän liioin ahkeroinut kotiläksyjen parissa.

Peruskoulun päättötodistuksen lukuaineiden keskiarvon Marin muisteli olevan 7,5, ja sillä pääsi rimaa hipoen lukioon.

– Siellä pärjäsinkin jo paremmin.

Seurakunnan nuorisotyö ja ”seuris”, oli Marinille ja monelle muulle ikätoverille tärkeitä. Seuriksella saattoi juoda kahvia ja pelata biljardia. Marin kävi rippikoulun ja meni isoseksikin.

– Kirkkoon en silti kuulu, vaikka arvostan seurakuntien tekemää työtä.

Lukioikäisenä Marin hankki taskurahaa jakamalla lehtiä ja tekemällä kesätöitä leipomon pakkaamossa.

– Lukiossa jaoin jonkin aikaa lehtiä, jotta sain taskurahaa. Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen vietin välivuosia työskennellen kaupan kassalla. Välillä olin työttömänä perusturvan varassa.

Kun Marin oli palkkatuetussa työssä Tampereen kaupungin nuorisotoimessa, hän keksi hakea Tampereen yliopistoon opiskelemaan hallintotieteitä.

– Työttömille nuorille pitäisi aina pystyä tarjoamaan edes määräaikaista työtä, josta saa myös palkkaa. Se palauttaa uskoa yhteiskuntaan ja itseensä, hän pohti.

Perheensä matalan tulotason vuoksi Marin ei arvannut nostaa opintolainaa. Hän ei uskonut kykenevänsä maksamaan sitä takaisin. Marin työskenteli myyjänä opintojen ohella.

– Politiikka näyttäytyi minulle pitkään vieraalta. Jonkin toisen minua suuremman ihmislajin asialta. En ikipäivänä olisi voinut kuvitella, että siitä tulee minulle joskus vielä työ.