Kommentti: Onnea, Antti Rinne ja hallitus! Karu arki odottaa jo nurkan takana

Julkaistu:

Maalla on nyt hallitus. Fiilis on taatusti hyvä, mutta karu arki odottaa jo nurkan takana, arvioi politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.
Presidentti Sauli Niinistö nimitti torstaina Antti Rinteen (sd) hallituksen ja antoi Juha Sipilän (kesk) väistyneelle hallitukselle kiitokset talouden hoidosta.

– Taloustilanne on parempi kuin kertaakaan tällä vuosikymmenellä. Joten tehneet olette.

Taloudenhoitoa Niinistö ei uudelle hallitukselle teroittanut, mietti asiaa taatusti omassa päässään, vaan toivoi siltä turvallisuutta ja vakautta sekä korosti keskinäisen luottamuksen merkitystä.

Sitä Rinteen porukka tarvitseekin.

Mutta olkaamme iloisia, että maalla on hallitus. Se on järjestysluvuissa numerolla 75. Maa tarvitsee toimintakykyisen hallituksen. Rinne sai hallituksensa kasaan todella nopeasti ennakko-odotuksiin nähden.

Ruotsissa hallituksen muodostaminen vei puolisen vuotta.

Eli vielä kerran: Onnea Antti Rinne!

 

Keskusta on IS:n tietojen mukaan nostamassa valtiosihteereiksi kolme eduskunnasta tippunutta kansanedustajaa.

Tässä vaiheessa ei saisi olla ilonpilaaja, koska sellaisista ei kukaan pidä. Tuoreen hallituksen tiettyjen ennakkomerkkien perusteella ilonpilaajien kanssa ei ilmeisesti muutenkaan haluta olla tekemisissä.

Hallitus on päättänyt, että kun hallituksessa on kivaa, kaikilla täytyy olla kivaa.

Kuvaavaa on, että kun hallitus julkisti ohjelmansa maanantaina, kysymykset hallituspuolueiden puheenjohtajille esitti valtioneuvoston viestintäjohtaja.

Vastaavaa propaganda-aloitusta ei ole ennen nähty.

Tähän voi lisätä, ettei ministereiltä tulituki lopu jatkossakaan. Uusi hallitus nimittää 12 poliittista valtiosihteeriä, ja jokainen ministeri saa kolme erityisavustajaa. Juha Sipilän hallitus pärjäsi neljällä valtiosihteerillä ja huomattavasti pienemmällä avustajajoukolla.

Kaiken lisäksi keskusta on IS:n tietojen mukaan nostamassa valtiosihteereiksi kolme eduskunnasta tippunutta kansanedustajaa: Kimmo Tiilikaisen (kesk), Juha Rehulan (kesk) ja Tuomo Puumalan (kesk).

Mutta arki koittaa taatusti Rinteelle ja hänen hallitukselleen. Kun arki kolahtaa, se voi lyödä lujaakin otsaluuhun.

Miksikö?

No siksi, että hallituksen syntymisen ja ohjelman taustalla on kaksi prosenttilukua, joille uusi hallitus rakentaa kaiken toimintansa. Luvut ovat hallitusohjelman kivijalka, jolle perustetaan hallituksen miljardien lupaukset, katteelliset ja katteettomat.

Kumpikin luku roikkuu monien mukaan monta metriä ilmassa.

Eli:

1) Hallitus luottaa, että talous kasvaa kahden prosentin vuositahtia.

2) Koska talous kasvaa kahden prosentin vuositahtia, työllisyys nousee 75 prosenttiin.

Liki kaikki ekonomistit ovat sanoneet, että oletukset ovat täyttä utopiaa. Nykyhallitus tuskin käy keppilinjalle työllisyyden parantamisessa, vaan porkkanalinjalla edetään.

Valtiovarainministeri Mika Lintiä (kesk) sanoi hallituksen tiedotustilaisuudessa, että hallituksen on omilla toimillaan osoitettava, että epäilykset ovat turhia.

Valtiovarainministeriö povaa reilun prosentin kasvua. Sitäkin monet pitävät ylioptimistisena, koska globaalit suhdanteet ja alkaneet kauppasodat syövät kasvun mahdollisuuksia.

Mutta Antti Rinne sanoi jo vaalien alla, että tulevaa hallitusta eivät kamreerit komentele.

Kansa oli osittain samaa mieltä, ja nyt se näkyy hallituksessa. Äänestäjät näyttivät mieltään pitkään jatkuneelle kokoomuslaiselle, kamreerimaiselle talouspolitiikalle. Epäilemättä kokoomukselle tekee hyvää selvittää päätään välillä myös oppositiossa. Kannattaa silti kaikkien tulkintojen ohessa muistaa, että eduskuntaan ei tullut vihervasemmistolaista enemmistöä vaalien jälkeen, vaan 123 edustajan porvarienemmistö. Kukaan ei vain halua tehdä yhteistyötä nykyisten perussuomalaisten kanssa.

Hallitus on luvannut tarkastella työllisyyden kehittymistä kaksi kertaa vuodessa, kevään kehysriihessä ja alkusyksyn budjettiriihessä. Hallitus on luvannut 60 000 uutta työpaikkaa.

Yksi takaraja on syksyn 2020 budjettiriihi.

Jos siihen mennessä Suomeen ei ole tullut 30 000 uutta työpaikkaa, hallitus on luvannut muuttaa linjaansa. Silloin hallitusohjelman lupaukset saattavat muuttua leikkauksiksi. Rinteen mukaan peruuttaminenkin on mahdollista.

Peruuttaminen ottaisi taatusti lujille vihreille ja vasemmistoliitolle: on syytä muistuttaa, että kumpikin puolue lähti Jyrki Kataisen (kok) ja Alexander Stubbin (kok) hallituksista käpykaartiin 2014 vaalien alla, vaalitaktisista syistä, vaikka muuta vakuuteltiin.

Keskusta on puolestaan luvannut pitää huolta julkisen talouden tasapainosta. Sen vahtiminen on valtiovarainministeri Lintilän huolena ja hommana. Hyväksyykö keskusta valtion lisävelkaantumisen, jos työllisyys ei kohene, eikä talous lähde nousuun?

Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies laski Ilta-Sanomien haastattelussa (IS 6. 6.), että kaiken lisäksi hallitus joutuu käyttämään valtionyhtiöiden tulevat myyntitulot suoraan syömävelkaan ja normimenoihin, eikä innovaatio- tai infrahankkeisiin.

Hallituksen arki alkaa jo syksyllä, kun edessä on seuraava palkkakierros. Ay-liike vaatii lisää liksaa, vaikka Rinne on jo varovaisesti varoitellut palkankorotusten vaikutuksista kansantaloudelle.

Sitä niittää, mitä kylvää. Viime joulukuussa ay-liike oli yleislakon partaalla irtisanomiskiistan takia. Antti Rinne tuki Senaatintorin mielenosoituksia näyttävästi. On mielenkiintoista nähdä, mikä on hallituksen linja jatkossa, ja mikä on kolmikannan rooli ylipäätään uuden hallituksen aikana.

Rinne on toivonut palkansaajajärjestöiltä tukea uusien työpaikkojen synnytystalkoisiin. SAK:n ensimmäinen kommentti oli, ettei talkoisiin ehditä, kun kesälomat painavat päälle.

Hallituspuolueiden sisäisiä riitoja ei tarvitse edes etsiä.

Uusi ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr) kävi MTV:n Huomenta Suomessa jo torstaina kertomassa, ettei uusi sellutehtaita voi tulla Suomeen kuin yksi, jos sitäkään.

Jos jo suhtautuminen Metsä Groupin Kemin sellutehtaan ympäristölupiin ja infraan on kiikun kaakun, niin esimerkiksi Kuopion tai Kemijärven selluhankkeet voidaan unohtaa. Joensuulainen Mikkonen voi ministeriössään panna kapuloita kuopiolaisten haaveille ympäristöprosesseissa.

Kestääkö kepu tällaista menoa hallituksessa? Se on se tuhannen euron kysymys.

Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtajalle Antti Lindtmanille (sd) oli tarjolla Rinteen hallituksen työministerin paikka. Lindtman ei siihen suostunut.

Miksi olisi?

Työministeri joutuu Rinteen hallituksessa taatusti selitysten suohon. Nyt työministerin velvoitteet hoitaa Timo Harakka (sd). Hän on paikalle paras mahdollinen valinta, sillä teatteritieteen maisteri Harakka on saanut oppinsa itseltään Jouko Turkalta. Niille tulee olemaan käyttöä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt