Lobbaripomo vaatii avoimuutta ja kaksoisrooleista luopumista – selittää myös miksi Sdp käyttää nyt lobbareita hallitusneuvotteluissa

Julkaistu:

Entiset oppositiopuolueet ovat pitkään tukeutuneet lobbareihin. Edunvalvontafoorumin vetäjän mukaan poliittisen taustan omaavan lobbarin olisi hyvä toimia korkeintaan asiantuntijaroolissa kutsuttuna.
Finanssialan viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja sekä Edunvalvontafoorumin vetäjä Tuomo Yli-Huttula perää kaksilla raiteilla toimimisen lopettamista.

Yli-Huttulan mielestä poliittisen taustan omaavan lobbarin olisi hyvä toimia korkeintaan asiantuntijaroolissa kutsuttuna.

– Vierastan sitä, että poliittisen taustan omaava lobbari istuisi työryhmässä varsinaisena jäsenenä, Yli-Huttula arvioi.

Yli-Huttula ei usko, että kaksoisroolissa oleva lobbari pyrkisi tietoisesti sekoittamaan roolejaan tai pyrkimään epäeettisesti, mutta kaksoisroolista luopuminen voisi selkeyttää toimintaan ja rauhoittaa yhteiskunnallista keskustelua.

Hän kuitenkin haluaa painottaa, että lobbaaminen on olennainen osa yhteiskunnallista vaikuttamista ja demokratiaa. Yli-Huttulan mukaan on vain järkevää kuunnella asiantuntijoita – siis lobbareita päätöksenteon yhteydessä.

– Eri intressitahoja on tarpeellista kuunnella. Tietysti pitää kuunnella useita puolia, esimerkiksi metsäpolitiikassa niin WWF:ää kuin Metsäteollisuuttakin. Etujärjestöjä kuuntelemalla voidaan saada monipuolinen käsitys päätöksen tueksi.

Päätöksenteon pitäisi kuitenkin pysyä puolueilla.

Lobbaus ei ole myöskään mitenkään uusi asia. Yli-Huttula sanoo, että oppositiosta on haasteellisempaa lähteä hallitusneuvotteluihin kuin jatkavana puolueena. Jatkavalla puolueella on yleensä paljon enemmän neuvottelukokemusta kuin oppositiotaipaleelta hallitukseen nousevalla.

– Ymmärrän oikein hyvin, että oppositiopuolueet haluavat tasoittaa tilannetta ottamalla kokeneita neuvottelijoita puoluejohdon ja eduskuntaryhmän ulkopuolelta.

Moni puolueen entinen työntekijä ja aktiivi kuitenkin toimii esimerkiksi etujärjestöjen tai elinkeinoelämän palveluksessa. Oppositiopuolueet voivat siis hakea asiantuntemusta lobbareista. Esimerkiksi Sdp:llä asiantuntemusta tuo Pohjanmaan sosiaalidemokraattien puheenjohtaja, mutta myös viestintätoimisto Rud Pedersenillä työskentelevä Matias Mäkynen.

Yli-Huttulan mukaan oppositiosta hallitukseen pyrkivät puolueet hakivat asiantuntemusta puoluejohdon ja eduskuntaryhmän ulkopuolelta myös vuosien 2015, 2011 ja 2007 vaaleissa. Näistä Yli-Huttula on perehtynyt varsinkin viimeiseen kirjassaan Presidentti ja porvarivalta.

– Tuolloin kokoomuksen edellisestä hallitusneuvottelukokemuksesta oli kahdeksan vuotta. Näin ollen he hakivat neuvottelukokemusta kokoomuslaisista, jotka olivat siirtyneet muun muassa elinkeinoelämän palvelukseen.

Asiantuntijoina käytettiin Yli-Huttulan mukaan lobbareita kuten ydinvoimaa lobannut Martti Kätkä, muun muassa Suomen Varustamoja edustanut Mika Nykänen ja kuntaliiton silloinen varatoimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma.

Mikä sitten on muuttunut aiemmasta lobbaamisesta? Miksi lobbaamisesta keskustellaan nyt erityisen paljon?

Yli-Huttula nostaa esiin varsinkin kaksi asiaa: toisaalta avoimuus on periaatteessa lisääntynyt, mutta toisaalta mukaan neuvotteluihin on tullut vähemmän avoimia toimijoita.

– Se on oikein hyvä suunta, että heti neuvottelujen aluksi kerrottiin avoimesti neuvotteluihin osallistuvat henkilöt. Toisaalta viimeisen kymmenen vuoden aikana erilaisista vaikuttajaviestintätoimistoista on noustu asiantuntijoiksi. Niissä ongelmana on se, että ne eivät ole aina avoimia.

Siinä missä etujärjestöjen sidonnaisuudet pitkälti tiedetään, vaikuttajaviestintätoimistoista ei aina tiedä, ketä ne edustavat. Etujärjestöihin on siis totuttu, kun vaikuttajaviestintätoimistoja saatetaan vielä ihmetellä.

Yli-Huttulan mukaan avoimuuden kannalta olisi tärkeää tietää, mistä raha tulee ja millaisia toimijoita lobbareiden taustalla vaikuttaa.

– Osa näistä viestintätoimistoistakin on avannut toimintaansa. Se on hyvä, sitä pitäisi vaatia.

Yli-Huttula kannattaakin avoimuusrekisteriä, josta selviäisi tiedot edunvalvojista, jotka pitävät yhteyttä poliittisiin päättäjiin. Lisäksi rekisteristä selviäisi, mitä etuja edunvalvojat ajavat ja ketkä edunvalvojia rahoittavat.

Vaikuttajaviestintätoimistojen tuleminen osaksi päätöksenteko on osa globaalia trendiä. Yli-Huttulan mukaan EU-jäsenyys on monimutkaistanut päätöksentekoa ja lainsäädäntöä. Viestintätoimistoista voikin hakea apua niin globaalit yhtiöt kansallisen vaikuttamisen tueksi, kuin kansalliset yhtiöt EU-tason vaikuttamiseen.