Kommentti: Sipilän ero oli pakkoratkaisu – seuraajapeli on kolmen kauppa

Julkaistu:

Juha Sipilän eroilmoitus ei totisesti yllättänyt puolueen historian surkeimman vaalituloksen jälkeen. Sipilä yritti tehdä kepusta kokoomustakin kokoomuslaisemman – ja tässä on surkea lopputulos, arvioi politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.
Juha Sipilä kertoi päätöksestään luopua keskustan puheenjohtajuudesta puoluehallitukselle aamupäivällä.

Muuta mahdollisuutta ei ollut: Jos Sipilä ei olisi ymmärtänyt lähteä, muut olisivat potkineet hänet pihalle.

Vaalitulos oli puolueen surkein, kautta aikojen. Kannatus tippui 13,8 prosenttiin ja puolue menetti 18 kansanedustajan paikkaa.

Tuollainen tulos tuskin kävi Sipilän mielessä, kun hän nousi keskustan johtoon Rovaniemen puoluekokouksessa 2012.

”Tulos tai ulos” oli Sipilän motto.

Ja tässä on tulos: eli ulos!

Sipilän seuraaja valitaan ylimääräisessä puoluekokouksessa syyskuussa.

Tässä vaiheessa voi nostaa jo kolme seuraajaehdokasta, useampiakin tulee ilmaantumaan.


1. Peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk) on ennakkosuosikki. Varsinaissuomalainen Saarikko on kentän mieleen. Asiaosaamista ja esiintymiskykyä riittää. Saarikko piti välillä yksin hallituksen ja keskustan puolta eduskunnan kyselytunnilla opposition rumputulessa.

2. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen (kesk) on kakkossuosikki. Kaikkonen on joviaali politiikansälli, joka on hankkinut merkittävintä kokemusta juuri nykyisenä ryhmäjohtajana –mutta ministerikokemus puuttuu. Monet pitävät Kaikkosta myös jossain määrin pinnallisena, eräänlaisena politiikan risteilyisäntänä, joka kertoo risteilyväelle, että etukannella pelataan bingoa ja takakannella lauletaan karaokea. Moni muistaa hänen jäykän hahmonsa Tanssii tähtien kanssa -kisasta.

3. Kansanedustaja Katri Kulmuni (kesk) on kisan jokeri, jonka voi nousta nopeastikin kepupörssissä. Torniolainen Kulmuni on toista kauttaan aloittava kansanedustaja ja puolueen varapuheenjohtaja, joka on vakuuttanut esiintymiskyvyllään mm. television ajankohtaisohjelmissa. Kulmuni johtaa myös Suomi-Venäjä -seuraa.



Näiden kolmen lisäksi puheenjohtajuus saattaa kiinnostaa myös varapuheenjohtajaa, kiuruveteläistä Hannakaisa Heikkistä (kesk), joka on tullut valtakunnan tunnetuksi tapellessaan sotesta Krista Kiurun (sd) kanssa eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Myös ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisella (kesk) saattaa olla kiinnostusta, mutta tippuminen eduskunnasta syö mahdollisuuksia, vaikka taistelu Helsingin vaalipiiripaikasta olikin tuhoon tuomittu.

Muitakin nimiä tulee, sillä oppositiossa puheenjohtajapeliin on aikaa ja pelkkä kisaan ilmoittautuminen tuo nimeä mukaan.

Erostaan ilmoittanut Sipilä sai puolueen huonompaan kuntoon kuin pääministeriparivaljakko Matti Vanhanen (kesk) ja Mari Kiviniemi (kesk), joiden jäljiltä puolue menetti 2011 vaaleissa 16 kansanedustajaa ja kannatus tippui 15,8 prosenttiin.

Ironiaa on, että Sipilä sai pääministerikaudellaan Suomen talouden kääntymään ja työllisyyden nousuun. Molemmat saavutuksia, joihin ei edes uskottu, eivät kaikki omatkaan. 140 000 uutta työpaikkaa ja julkisen talouden velkaantumisen katkaiseminen jäävät historiaan.

Puolueen osalta meni huonommin, vaikka Sipilä nostikin puolueen kannatuksen vuoden 2015 vaalien alla surkeuksista priimakuntoon.

Kannatus hupeni kuitenkin hirmuvauhtia, ja syytä ei tarvitse pitkään etsiä – ainakin jos kysyy siltä mystiseltä kepun kenttäväeltä.

Viime vaalien alla Sipilä valitsi hallituskumppanikseen kokoomuksen eikä Sdp:tä, vaikka kokoomuksen kanssa kepulla on aina käynyt kalpaten. Sipilä hurmaantui politiikan markkinatalousmalliin ja kurvasi paikoin kokoomuksestakin ohi. Kakkarat ohittivat ideologian, Alkion kuva kerää pölyä piirongin päällä.

Kokoomukselle ei nytkään käynyt kalpaten. Kokoomus nautti muutenkin hallituksen talousansioista kepua enemmän – kun kepua seurasi, näytti että puolue häpeää hallituksen saavutuksia. Nytkin kokoomus porskuttaa seuraavaan sinipunahallitukseen aivan kuten jo 1995 Esko Ahon (kesk) porvarihallituksen jälkeen.

Pahaa verta herätti se, että puolueensa eduskuntaryhmää Sipilä ei kuunnellut koko aikana, varsinkaan parin viimeisen vuoden aikana. Pieni piiri junaili asioita. Se herätti ryhmässä katkeruutta, eikä Sipilän puolustajia enää tahtonut löytyä hankalissa paikoissa.

Kun hän oli nostanut osti vielä hallitukseen liikenne- ja viestintäministeriksi kokoomuksesta kaapatun Anne Bernerin eli ”Pernerin” se oli monelle liikaa. Haukuttu taksiuudistus näytti lopullisesti mihin mentiin, ja kenttä hyytyi, hanskat tippuivat kesken vaalityön. Sipilän suojeluksessa edennyt ”Perneri” kiitti luottamuksesta loikkaamalla Suomen hallituksesta ruotsalaisten Wallenbergien SEB-pankin hallitukseen juuri eduskuntavaalien alla.

Kun Sipilä viisi viikkoa sitten kaatoi hallituksensa, se oli kepun kannalta viisainta, mitä hän saattoi tehdä. Se pani viimeisiin jäljellä oleviin piirien kepumohikaaneihin edes jonkin verran vauhtia. Ilman kyseistä temppua kepun kannatus olisi tippunut ehkä 10-12 prosentin tasolle. Sitä monet pelkäsivät.

Hallitus kaatui soteen, ja sote liiallisen yrittämiseen ja vauhtisokeuteen. Diplomi-insinööri Sipilä yritti ajaa uudistuksia yritysjohtajan tyylillä vähän asiassa kuin asiassa. Alkuvaiheessa tyyli epäonnistui työmarkkinakysymyksissä, loppuvaiheessa tuli sote-seinä vastaan.

Monesti tuli mieleen, vanha insinöörivitsi. Mitä eroa on ratakiskolla ja diplomi-insinöörillä? Ratakisko taipuu.

Kokoomuksesta ohi ajanut markkinataloususko ei ollut ainoa, mihin Sipilä kaatui.

Sipilän kotivaalipiirissä Pohjois-Pohjanmaalla, joka on myös suurin keskustapiiri, keskusta koki kovia myös Sipilän pakolaiskantojen takia. Keskusta menetti sydänalueellaan kolme kansanedustajapaikkaa ja Sipilän äänimäärä puolittui reilusta 30 000 liki 17 000:een, mikä sekin on yhä toki Oulun vaalipiirin huikeaa ennätystasoa.

Sipilän esitys luovuttaa asuntonsa Kempeleessä pakolaisille 2015 nostatti katkeruuden, kun maahanmuuttajien Oulussa tekemät seksuaalirikokset nousivat päivänvaloon.

Sipilän nousu ja lasku kertoo paljon nykypolitiikasta ja siitä, miten paljon hallitusvastuu ja pääministerin asema syö puoluetta.

Sdp:n Antti Rinne kokoaa seuraavaa hallitusta huomattavasti surkeammasta tilanteesta kuin Sipilä neljä vuotta sitten. Voi olla, että jatkossa Sipilää tulee monelle vielä ikävä.

Samalla kun Sipilä kertoi erostaan, keskustan puoluehallitus linjasi, että puolue menee suosiolla oppositioon.

Voi asian lukea salaliittopohjaltakin. Jos kepun puoluehallituksen päätöstä ei ota aivan tosissaan, Sipilästä irtaantuminen parantaisi kepun asemaa hallituspelissä. Rinteelle juuri Sipilä on punainen vaate.

Mutta uskotaan kepun linjausta.

Rinteen kannalta se oli surkea uutinen. Rinne on rajannut itse jo perussuomalaiset hallituksesta ulos, mikä tarkoittaa, että kokoomus on nyt Rinteen ainoa hallitusvaihtoehto, ja kokoomus voi mitata Rinteeltä hallitusneuvotteluissa ulos niin paljon kuin kehtaa.

Ilman kokoomusta Rinne ei nimittäin enää saa enemmistöhallitusta tehtyä.

Taktiikan mestarinäyte?

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt