Kommentti: Vaalikausi oli teurastus – Juha Sipilän vallankumous söi kaikki johtajansa

Julkaistu:

Sipilän hallituskausi tuhosi Soinin ja Stubbin urat. Ja lopuksi Sipilän, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.
Juha Sipilä nousi vuonna 2015 sankariksi keskustan pelastajana. Vuonna 2019 Juha Sipilä tuhosi keskustan. Vuodet eivät ole veljiä keskenään.

Juha Sipilän ongelma taisi olla, että hän oli juuri sitä mitä sanoikin olevansa: politiikan ulkopuolelta tullut insinööri. Sipilä uskoi, että politiikkaa voidaan tehdä koko maan etu silmissä, ei eturyhmät mielessä.

Mutta keskustan kannatus perustuu siihen, että Suomi on suuri maa ja kaukana isoimmista keskuksista asuvat tarvitsevat myös etujensa ajajaa. Siksi keskusta on pitkään pyörittänyt monessa pikku kunnassa käytännössä yksipuoluejärjestelmää. Niissä asuvat ihmiset ovat äänestäneet sitä omasta sosiaalisesta asemastaan riippumatta. Tärkeintä on, että tie kirkonkylälle pysyy kunnossa. Tämä henkinen maisema ulottuu pikkukuntien ulkopuolelle maakuntakaupunkeihin.

Sipilä unohti tämän todellisuuden. Hän halusi perustaa maakuntia, mutta ne olivat pelkkä hallintohimmeli, jota maakansa ei ymmärtänyt. Sillä isompi juttu oli vaikka taksiuudistus, joka teki arjen hankalaksi. Ne ovat ne pienet asiat, eivät isot visiot, jotka ratkaisevat.


Uhosta tuhoon

Keväällä 2015 Sipilä, perussuomalaisten Timo Soini ja kokoomuksen Alexander Stubb nousivat rehvakkaina Helsingin Smolnan juhlahuoneessa. Heillä piti olla valta ja voima.

Sipilän luettelemat teesit olivat monella tavalla vallankumouksellisinta, mitä valtion juhlahuoneistossa oli kuultu, sen jälkeen kun se oli Helsingin punakaartin päämaja vuonna 1918. Vuonna 2015 Sipilän vallankumous toki oli erimerkkinen.

On aivan totta, että Sipilä sai paljon asioita läpi. On totta, että hänen johdollaan työllisyys parani kohisten. Mutta nyt on selvä, että hinta oli liian kova nimenomaan keskustan äänestäjien mielestä. Siinä riittää opetusta ja pohtimista. Ja Sipilälle pohtimista siitä, miten pääsee politiikasta eroon. Siinä hänellä ei taida olla tulevaisuutta.

Stubbin ura tuhoutui kolmikosta ensimmäisenä. Hän sai lähteä kokoomuksen johdosta ja valtionvarainministerin paikalta jo sateisena kesäkuuna 2016. Kokoomuksen pelasti se, että monet Sipilän hallituksen uudistukset ilahduttivat nimenomaan sen kannattajia. Kokoomus selvisi näpäyksellä, joka voi kyllä olla Petteri Orpolle henkilökohtaisesti paha juttu.

Soinin tuho oli kaksivaiheinen. Ensiksi hän menetti puolueensa vuonna 2017 ja nyt menee lohtuna ollut ulkoministerin paikka. Sinisten nollatuloksen jälkeen uramahdollisuudet ovat tukossa. Pahinta taitaa olla se, että politiikan pelimestari sotki lopulta korttinsa täysin.

Sipilän epäonnea kiittää Halla-aho

Perussuomalaisten Jussi Halla-aho voi kiittää omasta jytkystään Soinia ja Sipilää. Taktikoinnilla, josta siniset syntyivät, Soinin ryhmä otti kantaakseen kaikki perussuomalaisten hallitussynnit. Niistä se roikkuu ristillä tänä pääsiäisenä.

Kun Soini järjesti synninpäästön perussuomalaisille, Sipilä järjesti äänet. Maakuntien Suomessa vierastetaan kaikkea urbaanille elitismille haiskahtavaa. Kun keskusta oli suututtanut väen sieltä, ainoa vaihtoehto protestiin olivat monelle perussuomalaiset.

Kun siihen yhdistyy se, että valtava joukko viisi vuotta sitten Soinia messiaana pitänyttä kuvitteli nyt samaa Halla-ahosta, menestys oli valmis.

Mutta kannattaa muistaa, että vallankumoukset syövät lapsiaan alati kiihtyvää vauhtia.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt