Kommentti: Antti Rinteen vihreä kosiskelu räjähti täysin omille näpeille

Julkaistu:

Kun kumartaa kaikille pyllistää väistämättä aina joillekin. Antti Rinne huomasi liian myöhään tehneensä sen valtavalle joukolle Sdp:n perusäänestäjiä, kirjoittaa Ilta-Sanomien politiikan uutistuottaja Hanna Vesala.
Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne sai viimeistään viikonloppuna puoli Suomea takajaloilleen sekavilla puheillaan kestävän kehityksen arvonlisäverosta. Sdp:n ja Rinteen tarkoituksena oli kalastella nuorten ja vihreiden ääniä, mutta yritys räjähti täysimääräisesti omille näpeille.

Rinne on flirttaillut julkisuudessa toistuvasti ajatuksella, että esimerkiksi lihaa voitaisiin verottaa kestävän kehityksen arvonlisäverolla enemmän kuin ympäristöä vähemmän kuormittavia elintarvikkeita. Viikonloppuna Rinne avasi ovea Ylen haastattelussa myös maidolle.

Tunnelma vaalikojuilla kävi todennäköisesti nopeasti tukalaksi ja lauantaina illansuussa Rinne käänsi asian päinvastoin Demokraatille antamassaan lausunnossa. Enempää kommentteja ei sitten herunutkaan. Nyt Rinteen kanta on siis se, ettei lihan ja maidon vero nousisi vaan jäisi ennalleen. Sen sijaan ympäristöystävällisten tuotteiden arvonlisäveroa alennettaisiin.

Miksi Rinne ei alun alkaenkin puhunut toisin?

Herää kysymys, miksi Rinne itse on toistuvasti kertonut asian juuri toisinpäin. Vielä aamulla Ylen haastattelussa hän sanoi näin:

– Ei se mikään lihavero ole, kun arvonlisävero, joka on vähän korkeampi lihalle kuin kasviksille tai ilmaston kannalta puhtaammille vaihtoehdoille.

Rinne on yrittänyt kiemurrella ikävästä tilanteesta eroon sanomalla, että keskustelu on ”lähtenyt laukalle” ja on ”porvarimedian synnyttämä”. Rinteen lihan verotukseen liittyvästä pohdinnasta HS:n vaalikoneessa kertoi ensimmäisenä kokoomuksen äänenkannattaja Verkkouutiset. Puheenaiheen siitä teki Rinne itse sekavilla puheillaan Ylen vaalitentissä. Rinne kiemurteli kysymyksessä vaalitentissä, mutta sanoi lopulta, että kestävän kehityksen arvonlisävero voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että brasilialaiselle häränfileelle lätkäistäisiin korkeampi hinta.

– Nostin brasilialaisen lihan esille laivojen tuottamien ilmastopäästöjen takia, semmoisen lihan verotus pitäisi olla vähän korkeampaa, Rinne selvitti myöhemmin IS:lle.

Eilisiltaan asti Rinne itse on siis valinnut puhua korkeammasta hinnasta lihalle kuin esimerkiksi kasviksille. Miksi hän on sitten valinnut näin? Ilmeisiä vaihtoehtoja on kaksi. Puolueessa on siipi, joka haluaa tehdä varsin kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ja Rinne haluaa korottaa itsensä ilmastonmuutoksen ykkösnimeksi. Samalla ajatuksena oli kosiskella muitakin äänestäjiä kuin Sdp:n ikääntynyttä kannattajajoukkoja, mutta se meni nyt pahasti pieleen. Ilmeiseltä näyttää myös se, ettei Rinne itsekään ole oikein sisäistänyt, mistä kestävän kehityksen arvonlisäverossa oikein on kyse, ja juuri siitä syntyy nyt nähty sählinki.

Tästä Sdp:n uudessa verossa on kyse

Kestävän kehityksen arvonlisävero on perin vaikea selitettävä lyhyessä tv-slotissa äänestäjille ja se kostautuu nyt Antti Rinteelle. Idea nähdään äänestäjien keskuudessa välittömästi lisäverona muutenkin kalliina pidetylle ruualle.

Käytännössä kestävän kehityksen arvonlisävero on vielä utopia, mutta Sdp haluaa asemoida itsensä puolueeksi, joka ajaa Suomea eurooppalaisen yhteistyöhankkeen edelläkävijäksi. Tätä Rinne ei ole halunnut nostaa esille, mutta Sdp:n verovastaava Timo Harakka on selventänyt ideaa IS:lle näin:

– Kunnianhimoinen tavoite olisi aloittaa selvitystyö, jotta saataisiin laskettua jokaiselle mahdolliselle tuotteelle jokin arvo sen mukaan, mikä on sen vaikutus ympäristöön.

Lopputuloksena esimerkiksi naudanlihan hinta voisi nousta ja salaatin laskea. Harakka toivoi, että kauppakassin hinta pysyisi samana, mutta sen sisältö muuttuisi, koska kuluttajien ostopäätöksiä ohjattaisiin arvonlisäverolla. Eikä nyt mennä edes siihen, miten veron lätkäiseminen vaikkapa brasilialaiselle häränfileelle olisi ylipäätään mahdollista.

Sdp haluaa siis ohjata suomalaisten ostopäätöksiä kestävän kehityksen arvonlisäverolla pois lihan ja maidon kulutuksesta ympäristöystävällisempiin elintarvikkeisiin. Kuten sanottua koko projekti on edelleen aivan levällään ja valtionvarainministeriön virkamiehet ovat nähneet siinä useita pulmia. Sdp on kuitenkin halunnut lähteä hullunrohkeasti ajamaan sillä vaaleissa.

Nyt kestävän kehityksen arvonlisävero näyttäytyy Rinteen puheiden ansiosta kuitenkin siltä, että Sdp olisi lätkäisemässä ensi vaalikaudella lihalle ja maidolle lisää arvonlisäveroa. Käytännössä se kuitenkin vasta haluaa selvittää asiaa eurooppalaisissa puitteissa.

Rinne halusi olla Suomen Michelle Obama

Työväen johtajalle oma haverinsa oli myös se, että hän sanoi olevansa itse valmis maksamaan kovempaa veroa lihasta ympäristön vuoksi. Keskustelupalstoilla asia kääntyi hyvin nopeasti niin, että kyllä Rinteellä siihen on varaa, mutta perheillä tai eläkeläisillä ei.

Hyvin ajateltu, on usein puoliksi tehty. Nyt on ajateltu huonosti ja selitettävää riittää. Samaa sekasortoista selittelyä on nähty jo myös Sdp:n hakkuu- ja polttomoottorikannoissa.

Kannatuskyselyjen ykkösen vaalitaktiikkaan kuuluu muutenkin itsensä muita korkeammalle jakkaralle korottaminen. Se tuli selväksi jo puolueen kampanjastartissa, mutta viime viikonloppuna myös Rinne halusi olla Suomen Michelle Obama. Kampanjatiimissä on ilmeisesti keksitty, että Rinne voisi yrittää houkutella naisäänestäjiä lainaamalla Yhdysvaltain entistä ykkösnaista.

– Ja niille, jotka vääristelevät muiden puolueiden sanomaa tai linjauksia, tai jotka käyvät likaista kampanjaa, meidän viestimme on: Te pystytte kyllä parempaan. When they go low, we go high. Tästä Sdp pitää kiinni. Omasta tulevaisuuslinjastaan. Siinä riittää kerrottavaa ja tehtävää, Rinne linjasi.

Englanninkielisessä lainauksessa ei ollut kuin yksi ongelma: Antti Rinne ei ole Michelle Obama, ja falskiltahan se tietenkin maistui. Rinteestä ei varsinaisesti ole piirtynyt kuva miehenä, joka valitsisi politiikassa moraalisesti korkeamman tien muiden turvautuessa alhaisiin temppuihin. Sote-valiokunnassakin Krista Kiuru kävi sotaa soten kaatamiseksi hänen alaisuudessaan. Mutta jos Rinnettä on uskominen, Sdp käy seuraavat kolme viikkoa moraalisesti kaunista ja ylevää kampanjaa. Kun meno kovenee, yhtä todennäköistä lienee se, että lehmät oppivat samassa ajassa lentämään.

Toivottavasti Michelle Obaman lainailu ei tarkoita sitä, että Sdp näkee Suomen jakautuneen yhtä pahasti kahtia kuin Yhdysvallat. Siihen Suomella ei ole varaa. Kyse lienee toivottavasti vain siitä, että Sdp yrittää neljän vuoden ärhäkän oppositioräksytyksen jälkeen muovata imagoaan pääministerilliseksi ja luottaa siihen, että äänestäjien muisti on lyhyt.

Liha- ja maitokohu sen sijaan ovat osoitus siitä, Rinteen puoluevaltuustossa lausuma pitää täysin paikkansa: Puoleen omassa tulevaisuuslinjassa riittää tehtävää ja lisäksi myös seliteltävää.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt