Antti Rinne kertoo IS:lle rajusta sairauskierteestään – tuotiin ambulanssikoneessa nukutettuna Suomeen: ”Kun kuntoutus alkoi, vain ranteet liikkuivat” - Politiikka - Ilta-Sanomat

Antti Rinne kertoo IS:lle rajusta sairaus­kierteestään – tuotiin ambulanssi­koneessa nukutettuna Suomeen: ”Kun kuntoutus alkoi, vain ranteet liikkuivat”

Antti Rinne kertoo pelänneensä vain silloin, kun lääkäri teho-osastolla viittoili ja sanoi selittämättä yhtään mitään, että nyt sinut nukutetaan.

Antti Rinne kertoo erikoishaastattelussa rajuista terveysongelmistaan, jotka alkoivat joulunpyhinä Espanjan Fuengirolassa.

23.2.2019 2:00 | Päivitetty 23.2.2019 7:57

Lääkärit ovat todenneet Antti Rinteen, 56, työkykyiseksi ja paluu työpaikalle koittaa perjantaina 1. maaliskuuta.

Sairauskierteen pahimmassa vaiheessa, tammikuussa, Sdp:n puheenjohtajasta liikkuivat kuitenkin vain ranteet. Muuten hän oli täysin liikuntakyvytön, sänkyyn sidottu, avuton, suuren puolueen puheenjohtaja.

Kokemus on ollut opettavainen. Mutta käydäänpä ensin sairauskertomus läpi alusta alkaen.

– Olin pikkuisen flunssassa koko syksyn. Odotimme kovasti Hetan (puoliso) kanssa aikamoisen työrupeaman jälkeen, että pääsemme lomalle joulukuussa. Lähtökohta oli, että kuntoillaan, käydään kävelemässä, syödään hyvin ja levätään.

– Lähdettiin aatonaattona Espanjan aurinkorannikolle Fuengirolaan. Seuraavana päivänä tehtiin paellaa ja nautittiin jouluaatosta kahdestaan. Joulupäivänä iltapäivällä tuli sitten paha olo. Joulupäivän ja tapaninpäivän välisenä yönä nukuin istualtani ja lueskelin. Sitten tapaninpäivän aamuna Heta soitti vakuutusyhtiöön, mihin lääkäriin voisin mennä. Saatiin ohjeet mihin mennä, mentiin lääkäriin, hän kertaa.

– Parkkialueelta oli 150 metriä vastaanotolle. Seitsemän kertaa piti pysähtyä sillä matkalla levähtämään. Pääsin jonon ohi lääkärin vastaanotolle, koska vointini oli niin heikko. Molemmissa keuhkoissa todettiin keuhkokuume. Saman tien otettiin sisään sairaalaan, Rinne kertoo.

– Tapaninpäivästä eteenpäin keuhkokuume alkoi hellittää lääkityksen myötä. Arvot olivat kulkemassa hyvään suuntaan, mutta ihmettelin itse, miksi oli yhä niin huono olo. Sanoin siitä hoitajille ja lääkärille, että jotain muutakin täytyy nyt olla. Sitten mentiin kardiologille, joka otti sydänfilmin ja totesi, että minulla on sydänpussin tulehdus.

– Siitä varttitunnin päästä olin teholla, jossa ilmoitettiin sen paremmin kertomatta, että nyt pariksi päiväksi sinut nukutetaan. Just kerkesin Hetalle laittaa viestin paikallisen tulkin välityksellä, että nyt nukutetaan – ilman mitään selityksiä.

Puoliso, Heta Ravolainen-Rinne kuuntelee miehensä haastattelua vieressä. Hän sairastui samalla reissulla, mutta lievemmin.

– Oli aivan avuton tunne, kun ei tiennyt mitään. En pystynyt auttamaan. Se oli kamalaa, Heta kommentoi väliin.

Rinne jatkaa:

– Olin osan aikaa nukutuksissa Espanjassa. Saimme 11. tammikuuta vihdoin luvan tulla Suomeen saksalaisella lääkärilentokoneella, jossa oli hoitaja ja lääkäri mukana. Sen kyydissä lennettiin Suomeen ja silloinkin olin nukutettuna.

– Tultiin lentokentältä Meilahteen piipaa-autolla. Meilahdessa tehtiin 12. tammikuuta varjoainekuvaus ja todettiin, että minulla on sepelvaltimotautiin liittyvä ahtautuma yhdessä suonessa, joka tuo sydämeen verta. Se pallolaajennettiin, ja sen jälkeen minut herätettiin. Siitä lähtien olen sitten ollut toipumassa.

– Olin teho-osastolla Meilahdessa puolitoista viikkoa. Sitten olin Meilahden sydänosaston valvontaosastolla. Kun siirryin sinne, niin lääkäri totesi, että en ole siellä enää sydämen tai keuhkokuumeen takia, vaan että nyt sinua kuntoutetaan.

Se oli nollatilanne, Rinne kertoo.

– Pitkä tehohoitojakso ja makaaminen sängyssä aiheuttivat sen, että koko lihaksisto ja hermosto menettivät toimintakykyään. Kun kuntoutus teho-osastolla alkoi, vain ranteet liikkuivat, Rinne kertoo.

Liikuntakyvyn menetys ja täydellinen avuttomuus oli karmea kokemus. Pahin hetki oli, kun Rinne kääntyi vahingossa kyljelleen eikä pystynyt enää edes liikuttamaan itseään.

– Kun pystyin jo jotain juomaan tehohoidon aikana, niin pyysin hoitajaa hakemaan juomaa. Kun yläkroppa ei pelannut, tipahdin vasemmalle kyljelleni. Olin omasta mielestäni ehkä puoli tuntia siinä, kykenemättä liikahtamaan.

Hälytysnappi oli 20 sentin päässä, mutta siihenkään Rinne ei yltänyt. Fiilis oli, että happi loppuu.

– Helkkarinmoinen ahdistus syntyi, kun en päässyt liikkumaan. Voin vain kuvitella, miten joku vanhus joutuu 12 tuntia kotona odottamaan ilman apua, hoitoa tai hoitajaa, Rinne miettii.

– Minulle tämä on vahvistanut, että me tarvitsemme ihmisten luottamuksen nimissä kunnollisen sosiaali- ja terveydenhuollon, jossa on riittävästi resursseja. Tämä on statement, jota tulen toistamaan.

Mikä on tilanne nyt?

– Nyt on sitten ollut kovaa kuntoutusta. Ensin Meilahdessa, sitten Hyvinkään sairaalassa neurologisella osastolla. Olen ollut viikon ja olen vielä ensi viikon keskiviikkoon asti Kiljavan kuntoutussairaalassa.

– Nyt on tilanne se, että 150 metriä kävelen helposti. Sängystä nousen, kädet toimivat, pystyn syömään, käymään vessassa ja suihkussa itse, mikä oli täysin mahdotonta, kun teho-osastolla vain ranteet toimivat.

Itsenäinen vessakäynti oli elämys, Rinne sanoo. Samoin suihku, jonne Rinne pääsi vasta reilun kolmen viikon tauon jälkeen.

Rinne kertoo sanoneensa lääkäreille jo tammikuussa, että hän on työkykyinen maaliskuun alusta, mutta sitä ei uskottu.

– Ne olivat aluksi sitä mieltä, että ei missään tapauksessa. Nyt fysiatri, neurologi ja Kiljavan sairaalan ylilääkäri totesivat, että kyllä se näyttää siltä, että teet, kuten olet päättänytkin.

Rinne sai Hyvinkäällä automaattirollaattorin, jossa oli kaasujouset.

– Siellä oli yksi hoitaja, Liisa nimeltään. Hän nykäisi rollaattorin pois ja sanoi, että ala kävellä.

– Ja minä aloin kävellä, Rinne kertoo.

Pelottiko missään välissä, ettet parane koskaan, vaan jäät sänkyyn pysyvästi?

– Oikeastaan ainoa pelon kohta oli siellä Espanjassa puoli tuntia sen jälkeen, kun olin itse sanonut, että kaikki ei voi olla kunnossa. Sitten sellainen liikenteenohjaajan näköinen lääkäri teho-osastolla viittoili ja sanoi selittämättä yhtään mitään, että nyt sinut nukutetaan. Silloin hiukan pelotti, Rinne kertaa.

Sitten tulikin maattua oikein urakalla. Pitkään siihen nähden, että julkisuudessa Rinne on kertonut, että normaalisti hän pärjää neljän viiden tunnin yöunilla.

Perussyy sairausloman pitkittymiseen on nimenomaan heikko lihaskunto. Pitkä tehohoito johti siihen, ettei hermosto enää toiminut suhteessa lihaksiin, ja ne heikentyivät.

– Elimistö käytti lihaksia energiana. Yli kymmenen kiloa häipyi painosta pois, mutta nyt se on palautunut. Painoin 82 kiloa, kun lähdin teho-osastolta. Nyt painan jo 90 kiloa. Syön kunnon ruokaa, jossa on proteiinia.

Entäs se sairaalabakteeri, josta myös puhuttiin?

– Se on ihan harmiton sairaalabakteeri, sieltä Espanjasta sairaalasta se tuli. Hyvin yleinen. Se ei ollut onneksi mikään lihansyöjäbakteeri.

Tehtiinkö Espanjassa hoitovirhe?

– Kun olen kotimaassa lääkäreiden kanssa jutellut, niin se varjoainekuvaus olisi pitänyt tehdä siellä saman tien. Ja se pallolaajennus. Se olisi ollut päiväkirurginen juttu, enkä olisi maannut kahta ja puolta viikkoa sängyssä.

Käytännöllisesti katsoen Suomen julkinen sairaanhoito paikkasi virheet, jotka Espanjan yksityishoito teki.

  • Onko sinulla kokemuksia väärästä tai puutteellisesta sairaanhoidosta ulkomailla? Ota yhteyttä toimitukseen sähköpostitse uutiset@iltasanomat.fi tai Whatsapp-viestillä numeroon 0406609019.

Nyt kuntoutus etenee. Rinne sanoo olevansa optimisti ja hyvässä vedossa.

– Kävely paranee koko ajan. Yläkroppa pelaa kohtuullisen hyvin, hartiat ja kädet. Mutta jaloissa pitkät reisilihakset ja pakarat ovat sellaisia, joita pitää vahvistaa vielä.

– Oletan, että kun ensi keskiviikkona kun pääsen Kiljavalta pois, kävely on vielä parempaa kuin nyt.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?