Kommentti: Tapaus Anne Bernerin tyly opetus – Suomea ei johdetakaan kuin firmaa

Julkaistu:

Kommentti
Politiikan avainpaikoille on vaikea tulla politiikan kehän ulkopuolelta, kirjoittaa pääkirjoitustoimittaja Timo Paunonen.
Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitus on kivikkoisen taipaleensa viimeisillä hetkillä oudossa tilanteessa. Talous kasvaa, työllisyys paranee ja silti kansa hylkii – ja sitten vielä tämä: pääministerin luotettu, liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk), nostaa kytkintä ja lähtee ruotsalaispankin SEB:n hallitukseen eikä asetu ehdokkaaksi kevään vaaleissa.

Lue lisää: Anne Berner siirtyy ruotsalaispankin hallitukseen – jättää politiikan

Lue lisää: Kommentti: Kepussa alkoi jo Bernerin seuraajapeli: Kaikkonen, Kulmuni, Lohi, Kosonen – Kuka vahvin liikenneministeriksi?

Sipilällä ja Bernerillä on paljon yhteistä.

Ehkä merkittävin asia on se, että kaksikko tuli politiikkaan talouselämästä, politiikan kehän ulkopuolelta, tuon tulirenkaan, jonka sisällä nuorisojärjestön, piirijärjestön sekä paikallisen valtuuston kautta marinoidutaan isompiin tehtäviin puolueessa ja valtakunnan politiikassa. Takavuosina puhuttiin poliittisista broilereista, nuorista tykeistä, jotka eivät eläessään olleet tehneet oikeita töitä – ei ainakaan kovin pitkään. Yli puoluerajojen tätä porukkaa yhdisti nuorisojärjestömenneisyys. Samat naamat kävivät järjestöissä ideologista taistelua, joka jatkui eduskunnassa ja hallituksessa. Heistä kasvoi maan johtajia, kansanedustajia, ministereitä ja jopa presidenttejä. Lopuksi tämä joukko palkitsi toisensa hyvillä eläkeviroilla.

Sipilä ja Berner olivat jotain ihan muuta.

Diplomi-insinööri Sipilä kääri sievoisen omaisuuden yritysmaailmassa, myös Berner on pyörittänyt bisnestä yritysjohtajana ja hallitusammattilaisena. He halusivat olla uuden ajan airueita, jotka politikoivat vähemmän ja tekevät enemmän. Suomi on heille yritys, jota johdetaan kuin yritystä; kvartaali kvartaalilta. Kukapa ei muistaisi pääministeri Sipilän tv-puhetta syyskuussa 2015. Television pääkanavalla hän maalasi kuvan velkavetoisesta Suomesta, joka laitetaan nyt kuntoon – vaikka se tekee kipeää. Myös Berner halusi pistää liikenneinfran ja autoverotuksen uuteen kuosiin. Kansa raivostui kikyistä, aktiivimalleista, takseista, tiemaksuista. Suomea ei todellakaan johdeta kakkaroilla ja ministeriön powerpointeilla, ja ehkä tässä tarvitaan myös sitä kuuluisaa politikoinnin taitoa kulisseissa.

Molempien johtamistapa tulee yritysmaailmasta: tästä mennään, vaikka raamit kaulassa. Se on aiheuttanut molempien politiikkojen avustajakunnissa, jos ei muuta niin ainakin harmaita hiuksia. Bernerin poliitikon uraa himmensi vielä heiluminen eri puolueiden välillä. Rkp, kokoomus vai keskusta. Keskusta valikoitui puolueeksi, koska Sipilä lupasi ministerin paikan. Vanhoille, pitkän linjan puoluejyrille tämä oli kauhistus, vaikka Berner itse asiassa harrasti yritysjohtajalle tyypillistä panos/tuotos-ajattelua.

Vaikea on muistaa yritysmaailmasta tullutta johtajaa, joka olisi tehnyt politiikassa merkittävän uran avainpaikoilla. No, ehkä Juho Kusti Paasikivi (1870 – 1956), joka oli Kansallispankin pääjohtaja ennen poliitikon ja diplomaatin uraansa. Tosin hän oli ilmeisesti kyvykkäämpi presidenttinä kuin pankinjohtajana eli siinä mielessä Suomella kävi satumainen onni.

Berner on ratkaisunsa tehnyt. Hän palaa yritysmaailmaan.


Mitä tekee Sipilä? Mahdollisen vaalitappion – mallia rökäle – jälkeen entistä pääministeriä on vaikea nähdä opposition rivikansanedustajana.

Mutta.

Yritysmaailmaan kuuluu riskinotto.

Siksi Sipiläkin haluaa katsoa viimeisen kortin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt