Kommentti: Orpon kujanjuoksua eivät nyt pörröisyyspuheet paljoa auta

Julkaistu:

Petteri Orpo voi olla oikeassa hoitajamitoituksessa, mutta se ei äänestäjiä kiinnosta. Desimaalivenkoilulla voi olla Orpon uralle kauaskantoisia seurauksia, kirjoittaa Ilta-Sanomien uutistuottaja Hanna Vesala.
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo voi vakuutella vaikka kuinka puolueensa olevan lämpöinen pörriäinen, mutta vanhuskriisissä syntynyttä mielikuvavahinkoa on äärimmäisen vaikea korjata. Vilpitöntä sydämellisyyttä Orpo pyrki uhkumaan ensin eilen illalla MTV:n Vappu ja Marja Live -ohjelman rennonletkeässä haastattelussa ja torstaina iltapäivällä eduskunnassa karmeiden kannatuslukujen tultua aamulla julki. Käden ylös nostaminen virheen merkiksi on aina kunnioitettavaa, mutta nyt se vaikuttaa pakon edessä tehdyltä sympatiapisteiden kalastelulta.
Tilanne on nyt kuitenkin se, että vanhuskriisin vuoksi kokoomus romahti kaksi kuukautta ennen vaaleja kannatuskyselyissä samalle tasolle, jolla se oli viimeksi silloin, kun Orpo nappasi puheenjohtajan paikan Alexander Stubbilta. Tauluun lävähti prosenttiluku 17,3.

Kokoomuksen puheenjohtajuus ja matemaattiset käsitteet ovat tunnetusti kohtalokas yhtälö. Stubbin puheenjohtajuuden lähtölaskenta alkoi tunnetusti prosenttisekoilusta. Orpon uran tulevaisuudelle kohtalonkysymykseksi on nousemassa desimaalivenkoilu.

Kokoomus oli ennen vanhusskandaalin puhkeamista juuri hivuttautunut varsin lähelle kesällä kannatusmittauksissa ohi mennyttä Sdp:tä. Jos kokoomus ei itse kaivamastaan suosta nouse ja ole vaalien jälkeen hallitusvastuussa, Orpolle riittänee haastajia seuraavassa puoluekokouksessa. Nostetaan heistä esiin nyt vaikkapa oikeusministerinä suosituksi tullut Antti Häkkänen.

Orpo ei ole ensimmäistä kertaa kiirastulessa. Oikeastaan koko viime kevät oli yhtä piinaviikkoa ja herätti epäilyt siitä, että puolue ei ole Orpon hanskassa. Sote-kriitikot nousivat kapinaan, Elina Lepomäki arvosteli kokoomuksen johtamista kirjassaan ja puhui tilataksissa päätökset tekevästä mieskööristä. Harry Harkimo lähti ovet paukkuen omaan liikkeeseensä, eikä korviaan lotkauttanut Orpon kulissien takaisissa taivutteluissa.

– Vanha kokoomuslainen viisaus on: jos asiat eivät ole muuten solmussa, niin olemme joskus aika hyviä itse saamaan niitä solmuun, Orpo kuvasi tunnelmiaan IS:lle kesäkuun alussa piinaviikkojen jälkeen.

Ja taas mennään – nyt vain varsin kriittisellä hetkellä.

Orpolle on näyttänyt valkenevan aivan liian hitaasti se, mikä kaikille muille on ollut koko hoivakeskustelun ajan itsestäänselvää. Kun vanhukset makaavat pissavaipoissa yöt läpeensä hoitajien määrästä nipistämisen vuoksi, ei äänestäjiä kiinnosta tippaakaan kokoomuksen desimaalipelit.

Tilanne vanhustenhoidossa on niin perin juurin nyrjähtänyt, että peruspalveluministeri Annika Saarikon piti kirjata hoivayhtiöiden kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen 25 kohdan parannuslistaan: ”Vanhusten aterioinnista huolehtiminen – aliravitsemukseen nollatoleranssi”.

Orpo on täysin oikeassa siinä, ettei yksi desimaali eli 0,7 hoitajamitoituksen kirjaaminen lakiin ratkaisen vanhustenhuollon ongelmia. Kokoomuksen ajama yksilöllisestä tarpeesta lähtevä kirjaus on todennäköisesti toimivampi ratkaisu. Esimerkiksi vihreiden entinen peruspalveluministeri Osmo Soininvaara on pitänyt Sdp:n ja oman puolueensa ajamaa tiukkaa ja joustamatonta 7 hoitajan mitoitusta kymmentä hoidettavaa kohti ”pöhkönä”. Soininvaara pystyi blogissaan kuvaamaan mallin vaikeuksia selkokielellä merkittävästi paremmin kuin takelteleva Orpo.

Takeltelu ja soutaa-huopaa-lausunnotkaan eivät ole villakoiran ydin. Kyseessä on äärimmäisen herkkä ja kaikkia suomalaisia koskettava ongelma, mutta kokoomuksella on tähän hätään tarjota ratkaisuksi vain kylmältä näyttävää jurputusta. Hoitajamitoituksen 0,7 minimin kirjaaminen lakiin kuulostaa äänestäjistä varmasti ihan hyvältä ensiaskeleelta asioiden korjaamiseksi, etenkin kun kaikki puolueet kokoomusta lukuun ottamatta sitä puoltavat.

Kokoomuksen vaalitaktiseen pelikirjaan voi kuulua ajatus siitä, että pitkässä juoksussa se pystyy osoittamaan muiden puolueiden lähteneen populistiselle laukalle tekemään vaalityötä vanhuksilla. Se voi vaikuttaa shakkilaudan nappuloita katselemalla hyvältä ajatukselta, mutta näin herkässä kysymyksessä se ei vetele. Tämä on muissa hallituspuolueissa tajuttu. Populistisille vappusatasille vastavoimaksi asettuminen talouskysymyksissä on eri asia kuin vanhusten hoivan heitteillejättö.

Hallituskumppani keskustakaan ei keskiviikon välikysymyskeskustelussa enää pystynyt pidättelemään kokoomukseen kohdistuvia patoutuneita tunteitaan. Kansanedustaja Hanna-Kaisa Heikkinen (kesk) ihmetteli salissa suureen ääneen kokoomuksen kannan olevan Orpon puheenvuorojenkin jälkeen epäselvä ja aneli kokoomusta kertomaan sen. Pääministeri Juha Sipilä välttyi tulituen antamisesta Orpolle edellisiltana tulleen flunssan vuoksi. Se Sipilää tuskin kovasti harmitti, vaan päinvastoin.

Nyt tuhannen taalan kysymys on se, pystyykö Orpo peruuttamaan itsensä nurkasta ulos. Pahoittelevat lausunnon viestinnästä olivat ensimmäinen yritys. Se on selvää, että Antti Rinne (sd) voi hyvillä mielin jatkaa kuntoutumistaan ja palata freesinä vaalikentille. Politiikan suhdanteet vaihtelevat vaalikevään loppumetreillä minuutti minuutilta. Vielä pari viikkoa sitten juuri Sdp:n piti olla peruuttamattomasti pulassa puheenjohtajansa sairastuttua kriittisellä hetkellä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt