Kommentti: Tyhjää puhetta vanhusten auttamisesta – talous sortuu alta

Julkaistu:

Vanhuskatastrofi muhii, kun ratkaisua haetaan vippaskonsteilla, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.
Vanhuksien määrä Suomessa lisääntyy. Se tekee heidän hoidostaan vaativamman jutun yhteiskunnalle. Parin viime viikon aikana on osoittautunut, että vaatimukseen ei kyetä vastaamaan. Pahimmallaan puutteellinen hoito tappaa. Hoitoon tarvitaan hoitajia.

Mutta oikeastaan hoitajia pitäisi vähentää, koska Suomea uhkaa kestävyysvaje. Se taas johtuu siitä, että vanhusten määrä Suomessa lisääntyy.

Ratkaise sitten tämä. Ratkaisuksi on ehdotettu digitalisaatiota. Mummu voisi ottaa etäyhteyden vaikka lääkäriin. Sitten kun vähän aikaa mentäisiin eteen päin papan avuksi tulisi hoitorobotti. Teoriassa voi unelmoida, mutta kuinka käy käytännössä?

THL julkaisi hiljan kirjan Suomalaisten hyvinvointi 2018. Tutkimuspäällikkö Hannele Hyppösen ja erikoistutkija Katja Ilmarisen artikkeli käsittelee sähköisiä sosiaali- ja terveyspalveluja. Ihmisten käsitystä niiden käytön vaikeudesta on tutkittu. Vuonna 2014 sähköisiä palveluja piti vaikeakäyttöisinä vajaa viidennes, vuonna 2017 lähes kolmannes. Hankalammaksi siis kävi.

Yleinen kokemus on, että mitä enemmän digitekniikka kehittyy, sitä vaikeammaksi sen käyttö käy. Vaikkapa älypuhelimia ja niiden käyttöjärjestelmiä kehitetään jatkuvasti, jotta voitaisiin myydä uusia puhelimia. Lankapuhelinkulttuuriin kasvaneille tämä ei ole aivan helppo juttu.

Jos jotain palvelujärjestelmää ei käytä jatkuvasti netissä, sen joutuu joka kerta opettelemaan uudestaan. Vaikeinta on vanhoilla.

Kauan kotona

Vanhusten laitoshoitoa pidetään kalliina, minkä vuoksi vanhuksia haluttaisiin hoitaa kotona mahdollisimman pitkään. Jotkut vanhukset kavahtavat laitoksia ja haluavatkin olla kotona vielä silloinkin, kun asiat siellä eivät enää vain suju. Toiset haluaisivat laitoksiin, mutta eivät pääse millään. Jos terveys säilyy, kotona jaksaa pidempään.

Samassa THL:n kirjassa tutkija Katri Hannikainen tarkastelee ikääntyneiden ihmisten palvelujen käyttöä tulotason mukaan. Ei tietenkään yllätä, että suurituloiset käyttävät yksityislääkäriä useimmin kuin pienituloiset. Mutta rahapula vaikuttaa lääkärillä käyntiin ylipäätäänkin.

Kotihoitoa pienituloiset tarvitsivat suurempituloisia enemmän, mutta kokevat, että sitä ei saa riittävästi.

Pienituloistenkin eläkeläisten sairauksia ajoissa havaitsemalla ja hoitamalla voitaisiin auttaa kotona jaksamista pidempään. Parempi kotihoito auttaisi kotona asumista.

Hoitajat saattavat kuitenkin äänestää jaloillaan. Myös THL:n viime viikolla julkaiseman tutkimuksen mukaan kotihoidossa työtä tekevien kuormitus on kasvanut. Kyse ei siis ole vain hoitolaitoksissa työtä tekevistä. Ja hoitolaitostenkin ongelmista syytetään työvoimapulaa ja kiirettä.

Mistä otetaan?

Reilu viikko sitten alkaneen Esperi Caren kohun jälkeen useampi puolue vaati, että lakiin kirjattaisiin mitoitus 0,7 hoitajasta per vanhus. Lopulta jopa kokoomus vaikutti kääntyvän tiistaina. Tämän arvioitaisiin maksavan vuosittain 250 miljoonaa euroa. Parannusehdotuksille on tyypillistä, että niiden toteuttaminen jotain maksaa.
Maanantaina valtiovarainministeriö julkaisi perinteen mukaan vaalien alla katsauksen valtiontalouden haasteista. Sen mukaan seuraavan hallituksen aikana julkista taloutta pitäisi ”sopeuttaa” vielä kahdella miljardilla eurolla. Sopeutukseen on eri keinoja, mutta suosituin niistä on leikkaus. Pelkällä talousjärjelläkin vanhustenhoidostakin pitäisi nipistää, ei kohentaa sitä.

Digitalisaatio on yksi ehdotettu ihmeratkaisu, jolla saataisiin hoitoa ja säästöä yhtä aikaa. Mutta kun se mummon etäyhteys kotona pätkii ja papan palvelurobottia ei ole olemassakaan.

Joskus on asioita, joille vain pitää tehdä heti jotain. Vanhusten elämän kohentaminen kotona ja laitoksissa on sellainen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt