Puoluejohtajat vastasivat: Pitäisikö ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnasta luopua? ”Työläs tapa ampua kärpästä”

Julkaistu:

Työperäinen maahanmuutto on osa ratkaisua Suomen vähenevän väestön ongelmaan. Niin sanottu saatavuusharkinta kuitenkin rajoittaa sitä, mihin töihin Suomeen saa tulla.
Kysymys työvoiman saatavuusharkinnasta jakaa puoluejohtajia.

Saatavuusharkinta tarkoittaa sitä, että ennen työluvan myöntämistä Euroopan ulkopuolelta tulevalle viranomaisen on arvioitava, olisiko Suomessa jo saatavilla tähän tehtävään sopivaa työvoimaa.

Vastaukset jakautuvat tasaisesti.

Kokoomuksen Kai Mykkänen, vihreiden Pekka Haavisto ja Rkp:n Anna-Maja Henriksson luopuisivat saatavuusharkinnasta.

Sisäministeri Mykkänen vastasi kysymykseen kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon puolesta.

– Saatavuusharkinta on kohtuuttoman työläs tapa ampua kärpästä. Tärkeää on työsuhteen ehtojen ja työnantajan taustojen valvonta. Entä jos käytettäisiin saatavuusharkinnasta luovuttaessa vapautuvat resurssit vaikka työsuojeluvalvontaan? Mykkänen ehdottaa.

Vihreiden Haavisto pitää saatavuusharkintaa selkeänä jarruna työperäiselle maahanmuutolle.

– Jos ihmisellä on työehtosopimusten mukainen työpaikka tiedossa Suomessa, pitää hänen päästä Suomeen myös tulemaan töihin. Saatavuusharkinta on pitkä ja byrokraattinen prosessi, joka on kohtuuton sekä oleskelulupaa hakevan yksilön että työnantajien kannalta, Haavisto sanoo.

Rkp:ssä luotetaan työnantajien arvioon siitä, keitä töihin tarvitaan.

– Arvio pitäisi tehdä työpaikalla eikä jossain virastossa, puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson sanoo.


”Saattaa lisätä riskiä pimeän työn tekemiselle”

Keskustan Juha Sipilä, Vasemmistoliiton Li Andersson ja kristillisten Sari Essayah ovat varovaisempia ja kannattavat asteittaista luopumista.

Sipilän mukaan Suomeen ei ole odotettavissa massiivista työvoiman ryntäystä, vaikka tarveharkinnasta asteittain luovuttaisiin.

– Kun motivoitunut ihminen haluaa tulla Suomeen tekemään töitä ja yritys on valmis hänet palkkaamaan, ei asiaa kannata byrokratiaan tukahduttaa. Suomi tarvitsee lisää työntekijöitä, jotta pystymme ylläpitämään hyvinvointiyhteiskuntaa, Sipilä sanoo.

Anderssonin mielestä saatavuusharkinnasta voidaan luopua vasta, kun on säädetty nykyistä tehokkaammista keinoista puuttua työehtojen polkemiseen.

Suomessa jo valmiiksi oleskelevien kohdalla harkinnasta pitäisi kuitenkin luopua.

– Heidän kohdallaan se johtaa liian usein siihen, että ihmiset eivät pysty virallistamaan omaa työntekoaan. Silloin se saattaa lisätä riskiä pimeän työn tekemiselle ja useiden kerrosten työmarkkinoiden synnylle, Andersson sanoo.

Ruotsissa saatavuusharkinnasta luopumien on johtanut lieveilmiöihin, Essayah muistuttaa. Työlupaa on väärinkäytetty maahan tulemisen keinona ja niillä on jopa käyty kauppaa.

”Johtaisi vain halpatyömarkkinoihin”

Sdp:n Antti Rinne, sinisten Sampo Terho ja perussuomalaisten Jussi Halla-aho haluaisivat säilyttää saatavuusharkinnan.

Rinteen mukaan Sdp haluaa tehostaa työlupaprosessia ja purkaa byrokratiaa. Hän pitää kuitenkin tärkeänä, että työperäinen maahanmuutto on hallittua ja vastaa suomalaisen yhteiskunnan ja työmarkkinoiden tarpeita.

– Suurin osa töistä ja erityisesti korkeaa osaamista vaativat työt on jo nyt vapautettu tarveharkinnasta ja tämä on perusteltua. Joillain aloilla tarveharkinta on kuitenkin edelleen tarpeellinen sääntelykeino, jota voidaan joustavasti mukauttaa talouden kulloistenkin tarpeiden mukaan, Rinne sanoo.

Terhon mukaan saatavuusharkinnan poisto johtaisi vain halpatyömarkkinoihin, joilla suomalaisten työntekijöiden oikeuksia poljettaisiin.

– Lisäksi täytyy muistaa se, että Suomi on EU:n jäsenenä osa 500 miljoonan ihmisen sisämarkkina-aluetta, jossa kuka tahansa voi tulla Suomeen töihin samoilla ehdoilla kuin suomalaiset, ilman minkäänlaista saatavuusharkintaa tai lupaprosessia, Halla-aho sanoo.


Koskee lähinnä duunareita

Saatavuusharkinta koskee vain EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta tulevia työntekijöitä ja lähinnä duunariammatteja. Hyväpalkkaiset asiantuntijatehtävät ovat sen ulkopuolella. Myös alle kuudeksi kuukaudeksi maatalous- ja matkailualojen kausitöihin voi palkata ilman saatavuusharkintaa.

Käytännössä harkinnan piirissä olevat alat vaihtelevat alueittain ely-keskusten linjausten mukaan. Tyypillisesti harkinnan ulkopuolella ovat maatalous-, rakennus- sekä hotelli- ja ravintola-alan tehtävät.

Saatavuusharkinnan piirissä oleville myönnetään noin 8 000 oleskelulupaa vuodessa. Luku sisältää ensimmäiset ja jatkoluvat.

Vertailun vuoksi erityisasiantuntijoita tulee noin 2 000 vuodessa. EU:n vapaan liikkuvuuden perusteella saapuvia työntekijöitä, eli esimerkiksi virolaisia rakennusmiehiä ja bussikuskeja, on Suomessa useita kymmeniä tuhansia.

Noin 10–15 prosenttia saatavuusharkintaan kuuluvista hakemuksista hylätään.

Useimmiten syynä on se, ettei työnantajalla ole kykyä hoitaa velvoitteitaan, sanoo hallitusneuvos Olli Sorainen työministeriöstä. Liikevaihto voi olla liian pieni, tai yrityksellä voi olla hoitamattomia verovelkoja tai maksamatta jääneitä palkkoja.

– Niin kuin hylkäysprosentit osoittavat, se että Suomeen tulee niin vähän työnteon perusteella muuttavia ulkomaalaisia ei johdu niinkään lupajärjestelmästä vaan enemmänkin siitä, ettei ole hakijoita, Sorainen sanoo.


Tutkija: Jäykkä ja hidas järjestelmä

Saatavuusharkinnasta luopuminen olisi yksinkertainen tapa helpottaa työperäistä maahanmuuttoa, sanoo työperäiseen maahanmuuttoon perehtynyt apulaisprofessori Lena Näre Helsingin yliopistosta.

Kun valtiovalta määrittelee alat, joille on mahdollista saada oleskelulupa, järjestelmä on jäykkä ja hidas.

Samalla saatavuusharkinta johtaa siihen, että EU:n ulkopuolelta tulleiden ja Suomessa jo oleskelevien ei kannata etsiä työtä muilta kuin niiltä aloilta, joihin saatavuusharkintaa ei sovelleta. Alan vaihtaminen taas on hankalaa.

Lisäksi työperäinen oleskelulupa edellyttää kokopäivätyötä, mikä ei vastaa todellisuutta työmarkkinoilla. Monilla aloilla, joiden kautta työelämään usein tullaan, osa-aikatyö ja nollatuntisopimukset ovat arkea.

Saatavuusharkinnan tarpeellisuutta on perusteltu muun muassa sillä, että se ehkäisee palkkojen polkemista ja harmaata taloutta. Näreen mukaan työehtojen noudattamisen valvontaan on tehokkaampiakin keinoja.

Saatavuusharkinta ja vaatimus kokopäivätyöstä myös lisäävät harmaata taloutta, Näre sanoo. Koska prosessi on monimutkainen, kaikki työnantajat eivät edes yritä hakea lupaa. Silloin työntekijä voi päätyä tekemään töitä ilman työsopimusta, mikä taas lisää esimerkiksi hyväksikäytön riskiä.

Saatavuusharkinnasta luopuminen ei täyttänyt toiveita Ruotsissa

  • Ruotsissa saatavuusharkinnasta on luovuttiin vuosikymmen sitten.
  • Tarkoitus oli lisätä korkeasta koulutetun työvoiman maahanmuuttoa. Aiemmin Ruotsissa myös korkeasti koulutetut erityisasiantuntijat yritysjohtoa myöten kuuluivat saatavuusharkinnan piiriin.
  • Erityisosaajien maahanmuutto ei lisääntynyt siinä määrin kuin toivottiin. Sen sijaan työvoimaa tuli aloille, joilla oli jo ennestään työvoiman ylitarjontaa, eli esimerkiksi siivousalalle, keittiöapulaisiksi ja postinkantajiksi. Näilläkään aloilla lisäys ei Soraisen mukaan ollut dramaattinen.
  • Uudistus toi mukanaan myös lieveilmiöitä, jotka eivät herättäneet hyvää verta muissa EU-maissa. Luvilla alettiin käydä kauppaa, koska Ruotsin myöntämällä oleskeluluvalla pääsee liikkumaan vapaasti koko EU:n alueella.
  • Myös Ruotsi joutuu kuitenkin huomioimaan EU:n vapaan liikkuvuuden periaatteen, joka velvoittaa jäsenmaat huolehtimaan siitä, että EU-kansalaisilla on etuoikeus hakeutua avoinna oleviin työpaikkoihin. Siksi työnantajan on pantava paikka tietyksi ajaksi avoimeen hakuun, ennen kuin Euroopan ulkopuolelta tulevan hakijalle voidaan myöntää oleskelulupa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt