Kommentti: EU:n ”synkkä mörkö” poistui Suomesta voittajana – kevään eurovaaleilla on kerrankin merkitystä

Julkaistu:

Onko Viktor Orbánin tie Euroopan tie? Oudolta linnulta EPP:n oksalla ei näytäkään Fidesz vaan kokoomus, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.
Synkkä, äreä mies. Ihan kuin vuorenpeikko tai sotaherra Tarusta sormusten herrasta. Unkarin pääministeri Viktor Orbán on vaikuttava näky. Hän ei ole mikään pitkä mies vaan keskimittainen ja vatsakas. Mutta silmät säkenöivät raivoa ja ivaa.

Orbánista on tullut EU-politiikan mörkö. Pitää muistaa, että maailmalla ja Euroopassakin on paljon pahempia johtajia kuin vaaleilla valittu Unkarin pääministeri. Mutta juuri Orbániin yhdistetään muukalaiskammo, vain vähän kätketty antisemitismi ja korruptio – synnit eurooppalaisia arvoja vastaan.

Hän on takinkääntäjä vailla vertaa. Orbán nousi heti kommunismin kukistumisen jälkeen maineeseen liberaalina uudistajana. Amerikanunkarilaisen miljonäärin George Sorosin säätiö tuki nuoren lupauksen opintoja ulkomailla.

Orbánin linja alkoi muuttua konservatiivisemmaksi jo ennen hänen ensimmäistä, vuonna 1998 alkanutta pääministerikauttaan. Vaalitappio vuonna 2002 otti koville. Vuonna 2010 Orbán teki paluun valtaan täysiverisenä oikeistopopulistina. Enää hän ei aio päästää vallasta irti.

Entisestä hyväntekijästä Soroksesta tuli syypää kaikkeen. Soros on tukenut demokratiahankkeita ja kansalaisjärjestöjä vanhassa kotimaassaan kommunismin kaatumisen jälkeen. Nyt se nähdään juonitteluna. Juutalainen Soros on kansainvälisen äärioikeiston syntipukki, jota jopa Donald Trump syyttää vehkeilystä itseään vastaan.


Kun Orbán ottaa Soroksen kohteekseen, vanha itäeurooppalainen antisemitismi nousee. Tämä ei estä Orbánia pitämästä yllä erinomaisia suhteita Israelin pääministeriin Benjamin Netanjahuun, itsensä kaltaiseen voimamieheen.

Viikko sitten Orbán tuli Helsinkiin, näki ja voitti. Orbánin Fidesz-puolue on EPP:n jäsen. EPP on europarlamentin keskusta-oikeistolaisten puolueiden parlamenttiryhmä. Suomesta siihen kuuluvat kokoomus ja kristillisdemokraatit.

Kokoomus ajoi EPP:n kärkiehdokkaaksi eurovaaleissa Alexander Stubbia. Suomenkin kristillisdemokraatit kannattivat saksalaista Manfred Weberiä. Weber oli sekä Orbánin että Saksan liittokanslerin Angela Merkelin ehdokas. Merkelillä oli tähän sisäpoliittiset syynsä.

Orbánille Weberin valinta merkitsi varmuutta siitä, että EPP ei ole nyt karkottamassa Fideszia joukostaan eurooppalaisten arvojen rikkojana. Hiljan europarlamentti tuomitsi Unkarin demokratian vastaiset teot. Weberkin äänesti mukana, mutta päätöksellä ei juuri ole merkitystä, koska Puola ja Unkari suojaavat toisiaan EU:ssa. Jos Orbán olisi oikeasti närkästynyt Weberille, hän tuskin olisi Helsingissä kiittänyt tätä avusta Unkarin viime kevään vaaleissa.
EPP:n kirjossa Suomen kokoomus on hyvin liberaali. Stubb puhui siitä, että jos Fidesz jatkaa yhteisten arvojen rikkomista, sille pitäisi näyttää ovea.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on kertonut tunnustelleensa muita mukaan aloitteeseen, joka voisi johtaa äänestykseen Fideszin erottamisesta. Siihen tarvittaisiin seitsemän EPP:n jäsenpuoluetta viidestä eri maasta. Tehtävä on osoittautunut haasteelliseksi.

Konservatiivinen baijerilainen kristillisdemokraatti Weber voitti liberaalin suomalaisen Stubbin äänin 492–127. Ei jäänyt epäselväksi, mihin suuntaan jäsenpuolueet halusivat kulkea. Oudolta linnulta EPP:n oksalla ei vaikutakaan Fidesz vaan kokoomus.

On kaikille selvää, että Euroopan suunnasta käydään taistelua. Asia on yleisesti käsitetty niin, että vanhoja vakaita keskustaoikeiston ja keskustavasemmiston puolueita vastassa ovat uudet oikeistopopulistit. Ne ovat saaneet voimaa vuoden 2015 pakolaiskriisin säikähdyksestä ja vaativat Euroopan rajoja kiinni. Tämä on vain osatotuus.

Samaa kamppailua käydään myös vakiintuneiden puolueiden ja puolueryhmittymien sisällä. EPP:n juuret ovat kristillisdemokraattisissa puolueissa, joissa kristillisyys käsitettiin ihan eri tavalla kuin nyky-Suomessa. Kokoomuksen kypäräpappi voi olla ukkokodissa, mutta hänen eurooppalaiset serkkunsa ovat hyvässä vedossa.

EPP:n sisällä on Stubbin liberaaliin tyyliin kallellaan olevia puolueita, mutta mitään selvää enemmistöä niillä ei ole. Ei välttämättä ole äärikonservatiiveilla ja oikeistopopulisteillakaan, mutta iso siivu kuitenkin. Niiden voima ponnistaa Itä-Euroopasta.

Ilmiö ei koske vain keskustaoikeistoa. EPP:n kokouksessa moni viittasi Romaniaan, jossa vallassa oleva sosiaalidemokraattinen puolue on ollut suurten korruptioprotestien kohteena. Tshekin muukalaisvastainen ja Venäjän-mielinen presidentti Milosh Zeman oli aikoinaan demarijohtaja.


Kylmän sodan päätyttyä EU laajeni. Ajatuksena oli, että uudet itäiset jäsenmaat omaksuvat nopeasti läntisen liberaalin ja demokraattisen kulttuurin.

Vuoden 2008 talouskriisi ja vuoden 2015 pakolaiskriisi osoittivat, että liberaali demokratia on Euroopassa iso pallo täynnä tyhjää ilmaa. Kun niitä rakastettuja arvoja pitäisi puolustaa, sisu meneekin äkkiä kaulaan. Niin vanhoilla konservatiiveilla, liberaaleilla kuin sosialisteillakin.

Populistit nakertavat vanhojen puolueiden kannatusta ja hädissään osa niiden johtajista haluaa turvautua samoihin keinoihin näiden kanssa.

Suomi saa jälleen kerran olla hetken lintukotona, johon Euroopan politiikan rajuimmat myrskyt eivät iske. Perussuomalaisten hajoaminen ja kannatuksen puolittuminen on hellittänyt painetta. Mutta kyllä aallot tännekin taas yltävät.
Ensi keväänä pidetään eurovaalit, joiden tuloksella on kerrankin oikeaakin merkitystä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt