SAK:n liittopamput kokoontuvat tänään perjantaina Hakaniemeen.
Uho on kova hallituksen kanssa syntyneessä kiistassa irtisanomislaista.
Ei hallitus touhustaan kiitosta ansaitsekaan, kuten tuli torstaina kirjoitettuakin. Siis taktisesti, siis siitä, miten asioita tulisi hoitaa. Tilanne on karannut käsistä. Hurvatonta meininkiä, joku sanoisi.
Lue lisää: Kommentti: Hallitus menee Yrittäjien Mikael Pentikäisen johdolla kohti poliittista hautaa
Mutta meneeköhän ay-liikkeelläkin nyt yli? Vastaanpa itse: Kyllä menee.
Ay-liike ja hallitus tappelevat – täysin sivulliset kärsivät. Kerta ei ole ensimmäinen.
Keskiviikon lakkoilu maksoi asian suhteen täysin viattomille yrityksille 50 miljoonaa. Työrauhan takaavat työehtosopimukset ovat voimassa. Viime helmikuun lakot maksoivat Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n mukaan yrityksille 100 miljoonaa. Lakiesityksen työntekijärajat eivät näitä yrityksiä edes koskisi.
Lisää laskua on luvassa, sillä ay-liike on uhonnut jatkavansa poliittisia työtaistelutoimiaan ja kiihdyttävänsä niitä entisestään, ellei hallitus vedä irtisanomislaki-esitystään kokonaan pois.
Kyseessä on kaiken lisäksi parlamentaarisesti valtaan nousseelle, eduskunnan enemmistön luottamusta nauttivalle hallitukselle esitetty suora ulkoparlamentaarinen uhkavaatimus.
Esimerkiksi AKT aikoo laajentaa ylityö- ja vuoronvaihtokiellot maanantaista alkaen koskemaan myös satamia ja lentoliikennettä.
Lentoliikenne ja vienti ovat vaarantumassa. Siitä kärsii vienti ja mahdollisesti lentomatkustajat.
Kiistan kokoon nähden reaktiot ovat suhteettomia.
Suomi on poikkeus
Kyseessä on siis poliittinen lakkoilu, jonka sallivuuden suhteen Suomi on maaviiteryhmässään ihmeellinen poikkeus.
Ruotsissa poliittiset lakot on lähtökohtaisesti kiellettyjä, mutta sikäläinen työtuomioistuin on katsonut lyhytaikaiset poliittiset lakot sallituiksi, jos lakosta ei aiheudu merkittävää vahinkoa työnantajalle.
Norjassa poliittiset lakot ovat sallittuja, mutta vain lyhytaikaiset, samoin Tanskassa. Eli poliittista lakko-oikeutta on muissa pohjoismaissa rajoitettu.
”Ruotsi kilpailee Suomen kanssa samoista vientimarkkinoista – lakkokulttuuri koskee maista vain toista, tätä itäisempää.
Saksassa, Itävallassa, Hollannissa, Isossa-Britanniassa poliittiset lakot on kielletty.
Suomessa poliittisia lakkoja ei siis rajoiteta. Kenttä on vapaa.
Kuten ei rajoiteta Kreikassa, Ranskassa, Portugalissa, Italiassa – noissa ihanissa Välimeren maissa…
EK:kin heräsi lopulta
Elinkeinoelämän EK on seurannut tähän saakka taistelua sivusta ja yrittänyt pitää näppinsä puhtaana, kun hallitus on juossut Suomen Yrittäjien toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen (kesk) ja Keskuskauppakamarin toimitusjohtajan Juho Romakkaniemen (kok) usuttamina kohti kiviseinää.
Perjantaina EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies (kok) koki herätyksen ja ryhtyi vaatimaan, että poliittinen lakko-oikeus on rajoitettava samalle tasolle kuin muissakin pohjoismaissa.
Esimerkiksi Ruotsissa poliittinen lakkoilu on todellakin liki tuntematon ilmiö. Turha mainitakaan, että Ruotsi kilpailee Suomen kanssa samoista vientimarkkinoista – lakkokulttuuri koskee maista vain toista, tätä itäisempää.
Etelärannastakaan ei ole juuri kuulunut tähän saakka kommentteja poliittisten lakkojen suhteen, vaikka sieltä on kipakasti tuomittu esimerkiksi tukilakot ja muuten laittomat lakot ja vaadittu lakkosakkojen korottamista.
Myös kansanedustajat ovat olleet ihmeellisen vaiti, myös oikealla laidalla.
Keskustelu alkaa
Nyt keskustelu poliittisesta lakko-oikeudesta ja sen rajoittamisesta taatusti herää.
On syytäkin herätä, sillä tuulesta temmattu ei ole näkemys, että varsinkin SAK:lainen ay-liike käy poliittisilla työtaistelutoimillaan jo eduskuntavaalitaistelua Sdp:n ja sen puheenjohtajan Antti Rinteen puolesta.
Jos lakkoilu ja työtaistelutoimet jatkuvat, herää kysymys vastuullisuudesta.
Liekö Rinteellekään pitkän päälle hyväksi, että myös hän antaa kasvot poliittisille lakoille. Muun muassa SAK:laiset PAM ja JHL ovat ilmoittaneet tukevansa Sdp:tä seuraavissa vaaleissa enemmän kuin koskaan, koska hallituspohja pitää saada vaihdettua. Homma sopii Rinteelle.
Kyseessä on siis myös hallituspeli.
Sitä käydään kaiken lisäksi suurelta osin liittojen jäsenten verovähennyskelpoisten jäsenmaksujen turvin – mistä edusta myös EK nauttii, eipä silti. Yleishyödyllisyyden takaamista verovapaista osingoista (Kojamo) ei nyt jaksa paasata...
Mutta istuvakaan hallitus ei voi enää kokonaan kiistassa perääntyä menettämättä kasvojaan.
Missähän ne kompromissimaakarit nyt makaavat? Olisi korkea aika tulla esille.
Tässä yksi idea: hallitus kuoppaa lakiesityksensä ja ay-liike hyväksyy poliittisen lakko-oikeuden rajoitukset. Saa käyttää!