Politiikka

Eero Heinäluoma aikoo jättää eduskunnan – EU-ehdokkuus tähtäimessä

Julkaistu:

Politiikka
Sdp:n Eero Heinäluoma aikoo jättää eduskunnan ensi kevään vaaleissa. Ilta-Sanomien haastattelussa Heinäluoma kertoo pyrkivänsä EU-parlamenttiin, jos palaute ehdokkuudesta on myönteistä.
Kansanedustaja Eero Heinäluoma, 63, kertoo käyneensä Jaakobin painia koko kesän, mitä hän tekee tulevaisuudellaan.

Ilta-Sanomien haastattelussa Sdp:n entinen puheenjohtaja ja edellisen vaalikauden puhemies kertoo päällimmäisen vaihtoehdon olevan ehdokkuus EU-parlamenttiin.

Kaksilla vesillä Heinäluoma ei aio kalastella. Jos EU-ehdokkuus toteutuu, eduskuntavaaleissa hän ei aio olla edes ehdolla.

– Kesän aikana olen pohtinut elämän tarkoitusta ja mitä teen seuraavaksi. Ajatus on yhä enemmän kulkenut siihen suuntaan, että voisin vastata kyllä, jos kutsu kuuluu, siis EU-parlamentin vaaleihin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Kuuntelen nyt millaista palautetta asiassa tulee. Onko maakunnissa kysyntää ehdokkuudelleni? Puolueen puolelta sitä on toivottu ja olen luvannut sen asian vakavasti miettiä, Heinäluoma sanoo.

Edessä on vielä keskustelua myös perhepiirissä. Puoliso Ayla Shakirin siunaus hankkeelta puuttuu, mutta Heinäluoman kehonkieli kertoo, että siltä suunnalta esteitä tuskin tulee.

Asia on siis äänestäjien käsissä ensi toukokuussa.

Mutta siitä lähdetään, että EU-ehdokkaaksi lähdetään?

– Se on sinun tiivistyksesi. No tähän suuntaan se on kallellaan, Heinäluoma vahvistaa.

– Mutta kyllä haluan kuulla palautteen, onko kaltaiselleni ehdokkaalle kysyntää. On tässä ajatus, että voin vielä yhden repäisyn tehdä, voin ottaa vielä uuden haasteen.


Heinäluoma kertoo saaneensa suunnitelmistaan rohkaisevaa palautetta entisiltä EU-parlamentaarikoilta, kuten Sari Essayahilta (kd) ja Riitta Mylleriltä (sd).

– Ilkka Suominen kertoi empineensä aikanaan lähtöä EU-parlamenttiin oltuaan kokoomuksen puheenjohtaja. Mutta hän sanoi, että se on loistava paikka entiselle puoluejohtajalle, jolla on kansainvälisiä kontakteja. Eduskuntaan Heinäluoma valittiin 2003. Politiikassa hän on paljon pitkäaikaisempi vaikuttaja. SAK:ssa Heinäluoma veteli poliittisia naruja jo 1980-luvun alusta, sitä ennenkin hän vaikutti nuorisopolitiikassa. Sdp:n puoluesihteerinä hän oli 2002–2005, sen jälkeen siis Sdp:n puheenjohtajana ja Matti Vanhasen (kesk) ykköshallituksen valtiovarainministerinä 2005–07.

”Eduskunnassa on paljon ystäviä”

Poliittisissa piireissä Heinäluoman maine on legendaarinen.

Häntä pidetään politiikan hämähäkkinä, jonka kädenjälkiä nähdään milloin missäkin operaatiossa – sellaisissakin, joista Heinäluomalla ei ole ollut hajuakaan. Mutta maine on kova ja kulkee jo miehen edellä.

 

Yhä enemmän asiat ovat yhteispäätös­menettelyssä, jossa tarvitaan EU-parlamentin hyväksyntä.

Eduskuntaa Heinäluoma ei jätä tympääntyneenä.

– Se on loistava työpaikka. Olen etuoikeutettu, kun olen saanut edustaa äänestäjiä näinkin kauan. Eduskunnassa on paljon ystäviä, talokin on tullut rakkaaksi. En ole kyllääntynyt enkä vieraantunut, luopuminen on vaikeaa, hän pohtii.

– Jo 2008 mietin EU-ehdokkuutta tosi vakavasti. Ihan loppusuoralla tuli sellainen tunne, että ei, minua tarvitaan enemmän täällä Suomessa ja kotimaan politiikassa. Se oli silloin oikea ratkaisu, en ole sitä katunut, mutta siitä jäi joku suola janottamaan.

Heinäluoma sanoo olleensa aina kiinnostunut ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja Eurooppa-asioista.

– Olen aina kokenut, että EU on osa meidän menestymistämme ja pärjäämistämme. Jos Suomi aikoo hoitaa asiansa ja menestyä kansakuntana, meillä pitää olla vahvaa läsnäoloa ja vahvaa EU-politiikkaa.

– Yhä useammat asiat ovat sellaisia, että Suomi ei voi yksin järjestää mukavia oloja itselleen vaan asioita täytyy tehdä yhdessä.

– EU-parlamentin asema on vuosi vuodelta vahvistunut. Yhä enemmän asiat ovat yhteispäätösmenettelyssä, jossa tarvitaan parlamentin hyväksyntä. Se on meille suomalaisille Euroopan eduskunta.


Mahdollista ministeripaikkaa Heinäluoma ei haikaile

Koska Heinäluoma ei ole eduskuntavaaliehdokkaana, hän menettää todennäköisesti myös mahdollisen ministeripaikan, mikäli Sdp:stä tulee Antti Rinteen johdolla pääministeripuolue.

Monet ovat istuttaneet Heinäluomaa esimerkiksi tulevaksi ulkoministeriksi. Pohjaa pohdinnalle on, sillä kun Rinne 2014 valittiin Sdp:n johtoon ja valtiovarainministeriksi, hän yritti liki ensi töikseen vaihtaa ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) Heinäluomaan. Kun virkamatkalla ollut Tuomioja kuuli hankkeesta, hän nosti niin suuren metelin, että operaatio kaatui.

– Näin se ei ollut, vaan kieltäydyin kunniasta, Heinäluoma tarkentaa.

Sittemmin myös Heinäluoman ja Rinteen välit ovat viilentyneet.

Millaiset välisi Antti Rinteen kanssa ovat nyt?

– Meillä on mielestäni hyvät ja toimivat välit ja säännöllinen kanssakäyminen ja keskinäinen luottamus.

– Sdp:n entisen puheenjohtajan asema on aina erikoinen. Kun on kerran Sdp:n puheenjohtaja, on ikuisesti velkaa liikkeelle.

– Olen yrittänyt toimia niin, että olen tukenut sekä Jutta Urpilaista että Antti Rinnettä. Jos apua pyydetään, annan sitä. Toisaalta en ole alvariinsa neuvoja tyrkyttämässä enkä olan yli kurkkimassa. Puheenjohtajan täytyy arvioida, millaista joukkuetta rakentaa ja millaista apua tarvitsee.

– Kun lopetin puhemiehen hommat, tulin eduskuntasalin riviin. Ajatus oli, että Sdp oli vaalien jälkeen maitohapoilla ja ilmat pois. Tukea tarvittiin. Nyt puolue toimii ja pärjää keskusteluissa ilman että entisten puheenjohtajien pitää olla eturivissä.

Eduskuntavaaleista pois jäämisen Heinäluoma sanoo kokevansa nyt helpommaksi, kun Sdp on gallupmyötätuulessa ja Helsinkiin on tulossa hyvä ehdokasasettelu, jossa muut istuvat edustajat ovat mukana.


Ääniä ei voi testamentata

Yksi ehdokas on nousujohteista poliittista uraa tekevä Eveliina Heinäluoma, jonka kanssa Eero-isä teki mm. yhteisen kuntavaalikampanjan toissa keväänä. Eve, kuten Eero tytärtään kutsuu, johtaa demarien Helsingin valtuustoryhmää.

Testamenttaatko äänesi Eveliinalle?

– Ääniä ei voi testamentata. Äänestäjät tekevät omat ratkaisunsa. Jokaisen ehdokkaan täytyy itse vakuuttaa äänestäjät omasta kyvykkyydestään.

Näin sanoo Heinäluoma. Lausunnon päälle isä kuitenkin lupaa tukea tytärtään ja pitää tästä pitkän ja mairean ylistyksen, joka jääköön tilanpuutteen takia tähän kirjaamatta.

Heinäluomakin on seurannut keskustelua, jonka luopuvat konkariedustajat kuten Seppo Kääriäinen (kesk) ovat aloittaneet eduskunnan ala-arvoisesta keskustelukulttuurista.

– Sitä on ehkä vähän ylidramatisoitu. Riittää kun katsoo eduskunnan vanhoja pöytäkirjoja, niin kyllähän vastakkainasettelu ja tölviminen olivat aivan eri mittaluokissa menneinä vuosikymmeninä. Puhun koko sodan jälkeisestä ajasta 1970-luvulle tai 1980-luvulle saakka.

 

Ääniä ei voi testamentata. Jokaisen ehdokkaan täytyy itse vakuuttaa äänestäjät omasta kyvykkyydestään.

Heinäluoman mukaan esimerkiksi minuutin mittainen puheenvuoro eduskunnan kyselytunnilla on edustajille haaste, eikä kaikilta onnistu.

– Tiivistämisen taito on se, jossa kansanedustajat pannaan totuustestiin joka viikko. Brittiparlamentin keskusteluun meillä on vielä matkaa hyvässä ja pahassa. Se vaatii hyvää yleissivistystä ja nopeutta. Ja jos on huumoria, viesti menee perille.

– Mutta jos jokin on liikaa ja tarpeetonta, niin syyttelykulttuuri. Ehkä istuntosalia pidetään liikaa raastupana, jossa jokainen pyrkii ottamaan syyttäjän roolin.

Nimeltä Heinäluoma ei ketään mainitse.

Sdp:ssä on seurattu myös Ruotsin vaaleja ja Ruotsin demarien pitkää alamäkeä.

– Ruotsin demareiden vaalitulos oli parempi kuin syksyn gallupit lupasivat. Mutta olemme siirtyneet peruuttamattomasti aikaan, jossa vaalitulosta ei voi ennustaa. Liikkuvia äänestäjiä on enemmän kuin aikaisemmin ja ihmiset miettivät vasta vaalien loppusuoralla, mitä tekevät. Lähes puolella ei ole kantaa. Se täytyy hyväksyä.

Ruotsidemokraatit nousivat naapurissa vaa’ankieleksi porvariallianssin ja vihervasemmiston blokkien väliin. Maahanmuuttovastaisen puolueen kannatusta nosti, että muut puolueet eristivät sen totaalisesti keskustelun ja yhteistyön ulkopuolelle.


Perussuomalaisia ei kannata eristää

Suomessa Jussi Halla-ahon johtamat perussuomalaiset ovat kohdanneet samaa. Vuosi sitten hajonnut puolue ei kelvannut hallitukseen, eikä sitä halua tulevaankaan hallitukseen suurista puolueista mikään. Esimerkiksi Rinne on torjunut hallitusyhteistyön perussuomalaisten kanssa.

Heinäluoma on eri linjoilla. Hän ei pidä eristämistä hyvänä keinona.

– Mielestäni se menee niin, että täytyy katsoa mitä kantoja puolueet eduskuntavaalitaistelussa ottavat, mitä he siinä sanovat. En antaisi arvosanoja sillä perusteella, mitä nyt on puhuttu. Täytyy ottaa huomioon, mitä ennen vaaleja äänestäjille sanotaan. Ja sitten kukin tekee johtopäätökset.

– Se tärkein johtopäätös on aina äänestäjän johtopäätös. Se ratkaisee.

– Pitää antaa kaikille mahdollisuus lausua mielipiteensä ja tavoitteensa ja arvioida niitä, kun se vaalitaistelun aika on. Ja kuunnella mitä kansa sanoo, Heinäluoma linjaa.

Heinäluoman mukaan Suomen politiikan ”iso juttu” on ollut ottaa kaikki mukaan ja antaa kaikille mahdollisuus näyttää kykynsä.

Skp ja Skdl olivat heti sotien jälkeen hallituksessa 1980-luvun alkuun, mitä muualla ei ymmärretty. Kalevi Sorsa (sd) otti Smp:n hallitukseensa 1983. Perussuomalaiset oli hallituksessa toissa kesään.

– Meidän yleispolitiikkamme on ollut, että annetaan mahdollisuus. Kun kaikki kohdataan saman pöydän ääressä, se panee myös miettimään mitä sanotaan, kun tietää, että sanoista voi joutua myös vastuuseen, Heinäluoma muistuttaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt