Kommentti: Nyt Touko Aalto sentään tunnetaan, ei tosin asiajulkisuudesta – mutta muistaako joku sinisten puheenjohtajan? - Politiikka - Ilta-Sanomat

Kommentti: Nyt Touko Aalto sentään tunnetaan, ei tosin asiajulkisuudesta – mutta muistaako joku sinisten puheenjohtajan?

Vihreiden Touko Aalto tunnetaan kohta kaikesta muusta kuin politiikan asiajulkisuudesta, mutta sinisten Sampo Terhoa ei siitäkään, arvioi politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.

Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto ja sinisten puheenjohtaja Sampo Terho.

12.8.2018 12:13

Nyt on viikko kelattu julkisuudessa ja kahvipöydissä vihreiden puheenjohtajan Touko Aallon julkista kuvaa tämän läpsyteltyä homomiehiä persuuksille tukholmalaisessa homoklubissa.

Vihreistäkin alkaa kuulua ääniä, että nyt menee puheenjohtajan touhu yli äyräiden. Monet eivät sano epäilyksiään ääneen, mutta pinnan alla kytee. On kytenyt jo pitkään.

Mutta nyt Touko Aalto sentään tunnetaan! Se mistä tunnetaan, on tosin toinen juttu.

Tasan eivät käy onnenlahjat.

Kuka edes muistaa, kuka on alle kahden prosentin kannatuksessa kroonisesti pysyvän Sininen tulevaisuus -puolueen puheenjohtaja?

Mieti, mieti, mieti! sanoisi Nalle Puh.

Aivan! Sampo Terho!

Touko Aalto vieraili Tukholmalaisella homoklubilla elokuun alussa.

Aallon temppujen vaikutusta vihreiden kannatukseen odotetaan seuraavissa kyselyissä. Perjantaina ilmestyneessä Ylen kyselyssä (Taloustutkimus) Aallon kohukuvien vaikutus ei vielä näy. Ilman tuoretta kohuakin vihreiden kannatus on ollut alavireinen, nyt se on 13,6 prosenttia.

Vaalitulokseen (8,5 %) verrattuna se on toki yhä hyvä, mutta vuosi sitten vihreät olivat samassa gallupissa kakkosena 17,6 prosentin kannatuksella.

Vihreiden nousu on täysin liikkuvien kannattajien varassa. He ovat pitkälti koulutettuja naisia. Kaikki eivät ehkä jaa puheenjohtajan normikäsityksiä.

Sinisten kannatuksessa ei sen sijaan ole paljon yllätyksiä nähty. Se on ollut yhtä kesäyön laskevaa ilta-aurinkoa koko ajan. Ylen tuoreimmassa gallupissa se meni jo alle maagisen yhden prosentin (0,8 %). Tasaista vauhtia kannatus on kohta nolla. Sinisten auringonnoususta ei ole mitään takeita, epätoivo alkaa näkyä.

Jos joku sattuu ylipäätään muistamaan koko sinisen puolueen, luulee, että sitä johtaa joko ulkoministeri Timo Soini tai eduskuntaryhmän puheenjohtajana näkyvän paikan ottanut Simon Elo.

Terho on kadonnut tapettiin.

Touko Aalto ja Sampo Terho valittiin puolueidensa puheenjohtajiksi vuoden 2017 aikana.

Sekä Terho että Aalto valittiin puolueittensa johtoon vuosi sitten.

Terhosta tuli nimellisesti puheenjohtaja vasta marraskuussa, mutta käytännössä puheenjohtajuus oli selvää jo kesäkuussa, kun sinisten kapinajoukko lähti uho päällä kävelemään Jussi Halla-ahon kaappaamasta perussuomalaisista.

Aalto valittiin niin ikään vihreiden johtoon vuosi sitten kesäkuussa puoluekokouksessa Tampereella.

Kumpikin on etsinyt profiiliaan koko ajan eksyneen oloisena.

Molemmilla on myös suuri varjo koko ajan edessä: Terholla Timo Soini, Aallolla Ville Niinistö.

Nyt voi jo sanoa, että jos Terholla olisi ollut poliittista kunnianhimoa, hän olisi ottanut Soinilta ulkoministerin salkun ja ”vanha samurai” olisi voinut vetäytyä vaikka näkyväksi rivikansanedustajaksi.

Sen sijaan Terho alistui Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeriksi. Politiikan ammattitoimittajakin joutuu tarkistamaan joka kerta tuon nimihirviön netistä. Salkku oli uusi, nimeä myöten teennäinen. Se kasattiinkin monista osista, jotta Terho saatiin hallitukseen.

Samalla Terho, ennen sanavalmiina ja älykkäänä tunnettu poliitikko, entinen europarlamentaarikko (senkin paikan hän peri Timo Soinilta), on poistunut aloitteellisen politiikan keskustelukentiltä. Puolustusministeri Jussi Niinistö ja työministeri Jari Lindström tunnetaan huomattavasti Terhoa paremmin, mutta heitä luullaan yhä perussuomalaisiksi. Terho on jäänyt samaan harmaaseen kastiin julkisuutta pakoilevan sosiaali- ja terveysministerin Pirkko Mattilan (sin) kanssa.

 Molemmilla on myös suuri varjo koko ajan edessä: Terholla Timo Soini, Aallolla Ville Niinistö.

Terho yritti nostaa profiiliaan jättämällä jakamatta Tuntemattoman sotilaan ohjaajalle Aki Louhimiehelle Jussi-gaalan yleisöpalkintoa maaliskuussa metoo-siipeilyssään.

Pahemmin ei olisi voinut mennä pieleen: omat suuttuivat, muut nauroivat.

Huhtikuussa näytti siltä, että Terho pitää viedä sairaalaan, kun kansanedustaja Kaj Turunen loikkasi sinisistä kokoomukseen.

Toukokuussa Terho herätti hilpeyttä ja jopa suuttumusta esitellessään katteettoman ennakkokohun myötä sinisten suuruudistuksen. Se oli puolueen logo. Senkin useimmat sotkevat S-ryhmän vastaavaan.

Tiedote silloin, näyttelyn avaaminen tällöin. Ei ihme, että Terho alkaa unohtua politiikan kovasta asiajulkisuudesta.

Sampo Terho ja Tiina Elovaara esittelivät sinisten uuden logon toukokuussa 2018.

Vihreiden Aalto on niin ikään horjunut, tai voisiko sanoa aaltoillut, laidasta toiseen.

Äkkiväärän populistin Ville Niinistön jälkeen Aalto näytti pari kuukautta sovinnolliselta puheenjohtajalta, jolle pääministeri Juha Sipiläkin (kesk) soitti matkalla rautakauppaan. Alkukannatus kantoi.

Vuosi sitten Aalto ajautui kuitenkin noidankehään, jossa hänen henkilökohtaiset asiansa avioerosta ja uudesta tyttöystävästä yms. alkaen ovat vieneet mennessään isoa miestä, jonka ryhti tuo sivumennen sanoen mieleen valtiopäivämies Pietari Päivärinnan (1827–1913).

Aalto on yrittänyt korjata tilannetta, mutta linja on kadonnut. Lisäksi vihreiden puoluehallitus on joutunut ohjeistamaan Aaltoa käyttäytymisessä.

Välillä hän on imitoinut Ville Niinistön tyyliä, välillä kadonnut julkisuudesta. Ja sitten on tullut taas jokin julkisuushässäkkä, vaikka nyt se kuuluisa ”massan” kasvattaminen.

Kun Tukholma-kohua käytiin läpi maanantai-illan A-Studiossa, Aalto oli pannut päälle paidan lisäksi puvun ja kravatin. Kun toimittaja Marja Sannikka yritti tivata Aallolta vastauksia tämän esiintymiseen, Aalto ilmoitti, että nyt on aika puhua ilmastonmuutoksesta.

Vaikutelma oli enemmän kuin koominen.

Kohuesiintymisen jälkeen ja syksyn politiikan alkaessa Aallolla näkyy olevan taas Ville Niinistö -vaihe päällä, mutta tyyli näyttää halvalta kopiolta.

Politiikassa kaikki on sitä miltä näyttää, ja siihen pätee myös toinen viisaus: Sitä saa, mitä tilaa.

Politiikassa kyse on uskottavuudesta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?