Vuoden 2017 marraskuussa viisinkertainen naisten Superpesiksen mestari ilmoitti päättävänsä menestyksekkään uransa. Lopettamisessa ei tavallisesti ole mitään sen ihmeempää, varsinkin kun kyseessä on 30-vuotias, pitkän uran tehnyt urheilija.
Tämä ilmoitus nousi kuitenkin otsikoihin. Lapuan Virkiän etenijäkuningatar vuodelta 2011 – muiden meriittiensä ohella – kertoi peliuransa päättyvän, koska hän oli aloittamassa sukupuolenkorjausprosessin.
– Hei, olen Alexander. Aion elää elämääni tästä eteenpäin miehenä, peliuransa aikana Paula Salorantana tunnettu pelaaja kertoi tuolloin Instagram-tililläänkin.
Nyt, vajaat puolitoista vuotta myöhemmin ex-pesäpalloilija Alexander Saloranta kuvailee oloaan ”huikeaksi”.
– Nyt on hyvä olo itsensä kanssa, kun näyttää siltä miltä pitääkin näyttää, hän kertoo IS:lle puhelimessa.
Lapuan Virkiän tähti kesäkuussa 2015.
Saloranta, 32, on kokenut lapsesta asti syntyneensä väärään sukupuoleen. Hän on ollut henkisesti aina mies, vartalo vain on ollut naisen. Sukupuolenkorjausprosessin myötä hän on ottanut merkittäviä askelia kohti omaa, todellista itseään.
– Oli mahtavaa, kun ääni muuttui. Ja kiva, että näkee kun parta on alkanut kasvaa hyvin, Saloranta naurahtaa.
Nyt Saloranta pystyy jo naureskelemaan vaikkapa karvojen kasvusta. Aina näin ei ole ollut. Ennen prosessin alkua hän ui ajoittain synkissä vesissä.
– Voin sanoa, että ennen prosessia olisin halunnut kuolla, koska oli vaikeaa olla itseni kanssa. Tiesin mitä voisin olla, mutta se oli jossain hamassa tulevaisuudessa, Saloranta kertoo.
Mielessä kävi itsemurhakin. Ensin elämässä kiinni piti pesäpallo, hitaasti käynnistyneen prosessin aikana taas edessä odottava tulevaisuus omana itsenään.
– Ammattilainenkin sanoi, että ajatella saa, mutta ei saa alkaa tekemään. Pahimpina aikoina kuoleminen oli mielessä sataprosenttisesti, mutta nämä ajatukset jäivät menneisyyteen.
Alexander Salorannan tuore kotialbumikuva.
Vaikka sukupuolenkorjausprosessi on kaikkinensa ollut haastavaa aikaa, Saloranta on alusta lähtien ollut asiasta avoin. Hän on kertonut ajatuksiaan julkisuudessa ja nyt syvällisemmin Heidi Alamikkelän kanssa kirjoittamassaan kirjassa Rohkeudesta olla minä (Fitra). Kirjassa Saloranta kertoo siitä taistelusta, jonka hän on käynyt läpi.
– Oli raskasta alkaa miettimään mitä kaikkea on joutunut kokemaan. Miettiä niitä olotiloja, joita tämä kaikki on herättänyt, Saloranta kertoo kirjaprojektista.
Hän on yhtä kaikki tyytyväinen, että lähti mukaan projektiin. Ehkä hänen kokemuksensa voivat auttaa jotakuta samassa tilanteessa olevaa tai prosessin alkutaipaleella tuskailevaa.
Saloranta itse voi synkkien aikojen jälkeen hyvin. Hän asuu Oulussa, työskentelee Postissa ja seurustelee hänet täysin hyväksyvän kumppanin kanssa. Myös perhe, tuttavat ja vanhat pelikaverit ovat suhtautuneet sukupuolenkorjausprosessiin positiivisesti.
– Äitini kuuluu eläkeläisiin, ja jopa sieltä ihmiset ovat sanoneet, että vaikutan onnellisemmalta ihmiseltä kuin ennen. Hyvä olo näkyy siis toisille.
Ja sitä Saloranta todella onkin. Eikä sitä tunnetta pilaa yksikään ikävä nettikommentti.
– En häpeä sitä, mitä olen. Ei sen pitäisi olla keneltäkään pois, että korjaan sukupuoltani. Mua ei kiinnosta, jos joku tulee sanomaan jotain paskaa, koska mua ei liikuta sen toisen mielipide tähän asiaan.
Synkkiä aikoja läpikäynyt Alexander Saloranta voi nyt hyvin.
Alexander Saloranta aloitti hormonihoidon virallisesti noin kuukausi sitten eli nyt hän saa hankittua prosessissa tarvittavat hormonit virallisesti hormonipoliklinikan kautta.
Tätä ennen Saloranta hankki hormonit pimeästi tuttavansa kautta. Vuosi olisi ollut liian pitkä aika odottaa byrokratian rattaiden pyörimistä.
– Ilman omaa aloitusta se odottelu olisi ollut erittäin tuskallista. Olisin joutunut odottamaan yli vuoden, edelleen naisena. Elämä olisi junnannut paikoillaan, Saloranta kertoo.
Luotettavan tuttavan kautta saadut hormonit olivat Salorannan mukaan ”onnenkantamoinen”.
– Kyllähän siinä on aina riskit, kun aine ei ole tullut apteekista. Mutta tiesin, että ne ovat samoja aineita, joita olisi määrätty prosessina aikana, joten uskalsin lähteä niitä käyttämään.
Sukupuolenkorjaus on jopa vuosien prosessi. Siihen kuuluu paljon sekä lääketieteellisiä että juridisia toimenpiteitä.
Saloranta aloitti oman tiensä syksyllä 2017. Tuolloin hän kävi ensimmäisen kerran sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla.
Sen jälkeen matka omaan sukupuoleen on ollut pitkä ja usein turhauttava. Ja se jatkuu edelleen.
– Onhan se törkeän hidasta. Jonot ovat niin pitkiä, Saloranta sanoo.
Tällä hetkellä hän odottaa pääsyä mastektomiaan eli rintojen poistoon. Ensikäynti kirurgilla on huhtikuun alussa.