Pesäpallo

Pesäpallon showmies jättää pelikentät - "olen voittanut kaiken minkä voi"

Julkaistu:

Sotkamon Jymyn pitkäaikaisen runkopelaajan Jimi Heikkisen ura päättyi viime kauden mestaruusjuhliin.
Suu käy, herja lentää ja vastustajan olo muuttuu mahdollisimman kurjaksi. Näiden ominaisuuksien lisäksi pesiskentillä verbaalisesti hämmentänyt Jimi Heikkinen muistetaan toki myös erittäin vahvasta etukenttäpelaamisesta.

Päättyneellä kaudella Heikkiseltä kuitenkin katosi suurin into olla mailan varressa ja häärätä ulkokentällä.

- Olen oikeastaan voittanut kaiken minkä voi. Lisäksi pelaaminen ja toimiminen samaan aikaan seuran taustalla sammuttivat sitä kirkkainta paloa, Jymyn markkinointi- ja myyntipäällikkönä työskentelevä Heikkinen pohtii.

- Pitää myös ajatella (SuperJymy) Oy:n tulevaisuutta ja koen, että minulla on sinne annettavaa, hän sanoo.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Sotkamossa on ennenkin pyörretty lopettamispäätöksiä: esimerkiksi Jarmo Heikkinen on pukenut uudestaan ylleen kainuulaisseuran peliasun. Jimi Heikkinen ei kuitenkaan usko, että hänen kohdallaan vastaavaa nähdään.

- Tietenkään ikinä ei voi sanoa ei, mutta luultavasti häärin vain joissain pesistempauksissa, jotka eivät ole niin vakavia, hän toteaa.

Vuokatin Vedosta moninkertaiseksi mestariksi


31-vuotiaan Heikkisen ajautuminen pesäpallon pariin ei ollut mikään yllätys. Sukulaisten pesistaustojen lisäksi lajivalintaan vaikutti asuinalue.

- Aloitin pesiksen muistaakseni nelivuotiaana. Vuokatissa ja Sotkamossa hengitettiin pesäpalloa: Vedon ja Jymyn välillä käytiin aina kiivaita ja verisiä kamppailuja, nimenomaan Vuokatin riveissä uransa aloittanut Heikkinen veistelee.

Miehen superpesisdebyytti 18-vuotiaana tuli hieman yllättäen.

- Itse asiassa minun ei pitänyt silloin edes pelata, mutta Hylkilän Markulla oli punainen kortti alla ja pääsin näyttämään, mitä osaan. Taisin jopa muutaman palon tehdäkin, Heikkinen myhäilee.

Kahdentoista superpesiskauden aikana Heikkiselle on neljän Itä–Länsi-edustuksen lisäksi kertynyt kuusi SM-kultaa, kolme hopeaa ja yksi pronssi. Myös vuoden Joensuussa pelanneen sotkamolaisen parhaimmat muistot ovat finaalisarjasta 2011 Vimpeliä vastaan.

- Se oli erittäin tiukka sarja, todellista heimojen taistelua. Yleisö eli tosissaan mukana ja viimeisessä ottelussa Sotkamossakin oli 5500 katsojaa, arvostettu pelimies tunnelmoi.

Viimeisen päälle showmies ja hämmentäjä


Satojen uran aikana pelattujen otteluiden tiimellyksessä on ehtinyt sattua ja tapahtua ja varsinkaan Heikkisen ollessa kyseessä se ei yllättäne ketään. Mies itsekin joutuu miettimään hetken ennen kuin niin monesta kommelluksesta parhaimmat nousevat mieleen.

- Hyvinkään Itä–Lännen (2004) jälkeen olin jo menossa juna-asemalle ja kohti Joensuuta, mutta jouduinkin dopingtestiin. Sen takia en junaan kerinnyt ja olihan sitä sitten yökerhoon lähdettävä, Heikkinen hymyilee.

Myös toinen muisto liittyy Itä–Länsi-otteluun. Tällä kertaa tapahtumat sijoittuivat kuitenkin pelikentälle menneen kauden kamppailuun Sotkamon Hiukassa.

- Olin laittanut takataskuuni tennispallon. Vastustajalla oli kaveri kakkosella ja kiskaisin tennispallon kolmospesältä yli harhaheitoksi. Etenijä lähti juoksemaan ja silloin heitin oikean pallon kolmoselle - palohan siitä tuli. Etenijä, tuomarit ja yleisö olivat kaikki aivan ihmeissään, että mitä oli tapahtunut, Heikkinen nauraa.

- Kyllä showta ja hämmennystä pitää aina olla, hän toteaa virnuillen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt