Gabriella makasi olohuoneen matolla, eikä jaksanut leikkiä.
Häneen sattui, eikä hän antanut kenenkään koskea itseensä. Edes äiti ei päässyt tyttärensä lähelle.
Melkein 2-vuotias lapsi, joka yleensä juoksi vilkkaasti paikasta toiseen ja nauroi äänekkäästi, oli nyt hiirenhiljaa. Kun vanhemmat kysyivät, mikä on hätänä, tyttö osoitti vatsaansa. Hän ei syönyt, eikä juonut.
Tällä kertaa meidän on pakko saada apua, Henna Tulimäki päätti.
Hän oli käynyt tyttären kanssa Espoossa Jorvin sairaalan päivystyksessä viikon sisään jo kolme kertaa.
Ensin Gabriellalle oli noussut kuume 15. marraskuuta. Kaksi päivää myöhemmin hänellä todettiin enterorokko.
20. marraskuuta he kävivät Jorvissa hengitysvaikeuksien vuoksi.
Gabriellalle nousi kuume ensimmäisen kerran marraskuun puolivälissä. Sen jälkeen hengitysvaikeudet pahenivat vähitellen.
Tytön hengitys oli äidin mukaan ähkivää. Se kuulosti erikoiselta. Hän oksensi limaa, vaikka nenä ei vuotanut.
Ensimmäinen keuhkoja kuunnellut lääkäri sanoi, ettei mitään hätää ole.
Toisella kerralla lapsi oli saanut antibiootteja korvatulehdukseen ja piristynyt hieman. Hän istui äidin sylissä lääkärin tutkimuksen ajan.
– Lääkärin mukaan vasemmasta keuhkosta äänet kuuluivat painautuen. Hän arveli, että se johtui vain asennosta, kun tyttö istui sylissäni.
Lääkäri ei tutkinut asiaa sen tarkemmin, vaikka Tulimäki kysyi, voisivatko he vaihtaa asentoa ja kuunnella uudelleen.
Tarvetta keuhkokuville ei nähty. Laboratoriotulokset olivat näyttäneet normaaleilta.
Gabriella on tavallisesti vilkas ja iloinen tyttö. Siksi Henna Tulimäki pelästyi toden teolla, kun hän vain makasi maassa, eikä jaksanut tehdä mitään.
Neljäs kerta Jorvin päivystyksessä oli pahin. Tulimäki piti sylissään lasta, jota ei ollut tunnistaa omakseen. Tytär oli veltto ja uupunut.
He eivät päässeet lääkärin vastaanotolle edes kääntymään.
Sairaanhoitaja katsoi lasta ja sanoi: jos lapsi ei ole kahteen päivään ulostanut, kyseessä on todennäköisesti ummetus.
– Hän sanoi, että hakekaa Pegorionia ja menkää kotiin.
Tulimäen mitta alkoi täyttyä. Raivo puski pintaan. Hän tiesi, että tyttärellä on jokin pahasti vialla, mutta kukaan ei tuntunut ottavan asiaa tosissaan.
– Kyseenalaistin hoitajan päätöksen. Hän ehkä pelästyi, kun sanoin niin lujasti, että kyse ei ole ummetuksesta.
– Meidät ohjattiin silti kotiin.
”Kyseenalaistin hoitajan päätöksen.
Henna Tulimäen mitta täyttyi, kun päivystyksessä epäiltiin, että kaikki johtuu vain ummetuksesta. Hän sanoi hoitajalle, että kyse on jostain vakavammasta. Silti heidät ohjattiin kotiin.
Gabriella meni viikonlopuksi isälleen. Tulimäki pyysi tätä seuraamaan koko ajan, että tyttö hengittää.
– Tarkista, että lapsi on elossa, kun menet nukkumaan, hän pyysi.
Perjantaina Tulimäki sai pitkin iltaa töihin viestejä. Niissä kerrottiin, miten lapsi vain makasi hiljaa, ei syönyt, eikä juonut maitoa, vaikka tavallisesti se oli suosikkijuoma.
Lauantaina kuume alkoi nousta. He eivät enää soittaneet yhtään minnekään, vaan ajoivat suoraan Jorviin.
– Sieltä olisi varmaan sanottu, että ei tarvitse tulla, Tulimäki puuskahtaa miettiessään käymiään puhelinkeskusteluja.
Sairaalassa kuumetta mitattiin 39 astetta. Tytön leposyke oli yli 200. Heidät ohjattiin suoraan tarkkailuhuoneeseen.
Ensin katsottiin tulehdusarvot. Sitten otettiin vihdoin ne keuhkokuvat.
Kun ne valmistuivat, kukaan ei enää sanonut, että ei mitään hätää. Kukaan ei käskenyt kotiin.
Gabriella oli hengenvaarassa, ja nyt oli jo kiire.
Kun Gabriella pääsi keuhkokuvaan, huomattiin, että hänen toinen keuhkonsa on täynnä nestettä. Tyttö ei ollut saanut kunnolla henkeä.
Seuraavista tunneista Tulimäellä on vain sumeita kuvia. Shokki on pyyhkinyt mielestä muistojen ääriviivat.
Hän tarkistaa puhelimestaan, mitä on viestittänyt äidilleen. Kello kolmelta iltapäivällä he pääsivät tarkkailuhuoneeseen. Hieman ennen kuutta otettiin keuhkokuvat. Seitsemän minuutin kuluttua hoitaja tuli sanomaan, ettei tyttö saa syödä tai juoda mitään. Lääkäri tulisi kohta kertomaan lisää.
Siinä vaiheessa Tulimäki tiesi, mitä syömättömyys ja juomattomuus todennäköisesti tarkoittaa: tyttö aiotaan nukuttaa.
Puoli seitsemältä he saivat tiedon siirrosta Uuteen lastensairaalaan. Sinne lähdettiin ambulanssilla.
Kuvissa Gabriellan vasen keuhko oli täysin samea. Sieltä ei kuulunut enää mitään.
Henna Tulimäki sanoo, että Uudessa lastensairaalassa heidät otettiin hyvin vastaan.
Lastensairaalassa Gabriella vietiin leikkaussaliin. Keskiyöllä kirurgi soitti vanhemmille ja kertoi totuuden päivystyksessä pompotellun tytön tilasta.
Tulimäki on onnellinen, ettei silloin täysin ymmärtänyt, mistä oli kyse. Tieto olisi lamaannuttanut hänet täysin.
Ensimmäisessä leikkauksessa tytön keuhkoista poistettiin puoli litraa nestettä. Sitä oli niin paljon, että sydän oli puristunut oikealle puolelle ahtaaseen tilaan. Leikkauksessa oli riski aortan repeämiselle.
– Vasen keuhko oli niin täynnä, että olisiko oikea alkanut täyttymään seuraavaksi? Hukkumista lapsi oli siinä tehnyt jo viikon, Tulimäki sanoo hiljaa.
Ensimmäisen leikkauksen jälkeen tehtiin vielä toinen. Tietokonetomografia-kuvissa näkyi kaksi paisetta. Ne tutkittiin syövän varalta, mutta viitteitä siitä ei löytynyt. Märkäpaiseet poistettiin toisessa leikkauksessa.
Tulimäen mukaan lääkäritkin ihmettelivät, mistä on kyse.
– Meille sanottiin, että on normaalia, että keuhkokuumeesta tulee nestettä, mutta näin ei pitäisi käydä.
”Hukkumista lapsi oli siinä tehnyt jo viikon.
Gabriellalle tehtiin kaksi leikkausta. Marras–joulukuun vaihde kului sairaalassa.
Tyttö pääsi teho-osaston kautta ensin vuodeosastolle ja kotiin joulukuun alussa. Vaikka tapahtuneesta on kulunut muutama kuukausi, Tulimäen on edelleen vaikea muistella tapahtumia itkemättä.
Gabriella käy yhä kontrollitutkimuksissa. Mitään hälyttävää ei ole ilmennyt. Lopullisiksi diagnooseiksi jäivät määrittämätön keuhkokuume ja empyeema eli keuhkopussin märkäkertymä.
Välillä mieleen hiipii silti ajatus: Mitä jos hän ei olisi vaatinut tytölle hoitoa niin kovaäänisesti? Mitä jos tässä olisi käynyt huonosti?
Päivystyksessä Tulimäki koki tulleensa ohitetuksi monta kertaa. Johtuuko se siitä, että olen nuori äiti? hän miettii.
– Jokainen vanhempi tietää, millainen oma lapsi on kipeänä ja millainen ei. Tiedän, että on vanhempia, jotka eivät välttämättä uskalla vaatia.
– Ehkä meidän onnemme oli, että olen kova suustani ja uskalsin sanoa, että tämä ei ole normaalia.
Tulimäki haluaisi luottaa terveydenhuollon ammattilaisiin. Tapahtunut on kuitenkin nakertanut turvallisuudentunnetta.
Hän tietää, että monissa sairaaloissa on kiire. Hoitajia ei ole tarpeeksi. Jotakin asialle pitäisi tehdä.
– Muuten voi käydä näin tai vielä pahemmin.
Kokemukset Uudesta lastensairaalasta olivat parempia. Siellä kysyttiin myös vanhempien vointia.
– Meidät otettiin huomioon tosi hyvin. Tuli kuultu olo.
Tulimäki kuitenkin toivoo, että avun saaminen ei olisi tuurista kiinni.
”Ehkä meidän onnemme oli, että olen kova suustani ja uskalsin sanoa, että tämä ei ole normaalia.
Henna Tulimäki toivoo, että lääkärit kuuntelisivat paremmin vanhempia. – Jokainen vanhempi tietää, millainen oma lapsi on kipeänä ja millainen ei.
Harvinainen komplikaatio
Keuhkon täyttyminen nesteellä on melko harvinainen keuhkokuumeen jälkeinen komplikaatio. Keuhkosairauksien erikoislääkäri Esko Kurttila Terveystalosta arvioi, että sitä ilmenee noin 1–3 prosentilla sairastuneista.
– Alkuun keuhkossa voi olla steriiliä nestettä, jolle ei tarvitse tehdä mitään. Jos keuhkokuume jatkuu hoitamattomana, voi tulla bakteereja mukaan ja kehittyä empyeema eli märkäpesäke.
Empyeeman kehittymisen voi estää varhain aloitetulla antibioottikuurilla. Lääkärin pitäisi Kurttilan mukaan pystyä havaitsemaan keuhkoihin kertynyt neste kliinisellä tutkimuksella.
– Jos keuhkoissa on nestettä, hengitysääniä ei siltä puolelta kuulu normaalisti, kun lääkäri kuuntelee stetoskoopilla. Joskus lääkäri voi koputellakin rintakehää. Ontto keuhko kumisee, Kurttila kertoo.
Keuhko, jossa on nestettä, kuulostaa erilaiselta.
– Hyvä kliininen tutkimus on kaiken a ja o. Keuhkokuvalla voidaan varmistaa tilanne. Jos keuhkossa on vähänkään nestettä, se tuntuu voimakkaana kylkikipuna ja hengitysvaikeuksina.
Mikä päivystyksen tilanne on nyt?
Jorvin sairaalan aikuisten päivystys oli marras–joulukuussa ajoittain niin ruuhkautunut, että ambulanssit eivät pystyneet tuomaan sinne potilaita. Pahimmillaan odotusaika oli jopa 110 tuntia.
Tällä hetkellä tilanne aikuisten päivystyksissä on huomattavasti rauhallisempi kuin ennen joulua, Hus Akuutin toimialajohtaja Maaret Castrén kertoo.
Jorvissa lasten päivystys on erillinen. Ilta-Sanomat ei tavoittanut ketään kommentoimaan lasten päivystyksen tilannetta.
Vaikka tilanne on helpottunut jonkin verran kuukauden takaisesta, se on edelleen vaikea. Jotkut potilaista joutuvat odottamaan 40–60 tuntia. Erikoissairaanhoidon potilaat eivät pääse eteenpäin sovitussa kahdeksassa tunnissa, Castrén kertoo.
– Se on kansainvälisiä kriteereitä pidempi aika. Kaikkien pitäisi päästä eteenpäin neljässä tunnissa.
Gabriella sairastui vakavasti juuri silloin, kun Jorvin päivystys oli ruuhkaisimmillaan. Vaikka hänen tilansa pääsi etenemään vakavaksi, tyttö on toipunut hienosti.
Castrénin mukaan noin 20 prosenttia potilaista joutuu odottamaan kohtuuttoman pitkiä aikoja. Potilasturvallisuus ei kuitenkaan hänen mukaansa ole ruuhkien takia vaarantunut.
Päivystysten ruuhkien taustalla on monia tekijöitä. Isoin niistä on henkilöstöpula.
– Hoitoketju sakkaa kokonaisvaltaisesti. Kun kotisairaanhoidosta ja hoivapalveluista puuttuu tekijöitä, potilaat eivät voi palautua sairaalasta niiden piiriin. Nämä potilaat valuvat johonkin muualle ja aika usein se on päivystys.
– Potilaille ja yhteiskunnalle paras ratkaisu olisi, että he pääsisivät oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Päivystyksessäkään ei ole tarkoitus hoitaa osastoa, vaan päivystystä.
Päivystysten ruuhkiin vaikuttaa myös esimerkiksi sää. Castrén arvelee, että nyt on ollut rauhallisempaa, koska liukastumisia ei ole ollut niin paljon.
– Luulen, että ylipäänsä ehkä vähän vähemmän tulee sellaisia potilaita nyt sisään, jotka tarvitsevat jatkohoitoa.
Ilta-Sanomat on nähnyt potilasdokumentit, jotka tukevat haastateltavan kertomusta.
Uutista täydennetty 13.2. kello 14.32. Maaret Castrén kommentoi aikuisten päivystyksen tilannetta, eikä Ilta-Sanomat tavoittanut ketään kommentoimaan lasten päivystyksen tilannetta.
Diagnoosiviive voi johtaa potilasvahinkoon
Vuosina 2017–2018 korvatuista kaikista potilasvahingoista 16 prosenttia tapahtui päivystysympäristössä. Yhteensä niitä oli päivystysympäristössä 675.
Potilasvakuutuskeskuksen teemaraportin mukaan jopa 75 prosenttia päivystyksissä tapahtuneista potilasvahingoista aiheutuu diagnoosin viivästymisestä.
Tyypillisimpiä tapauksia olivat erilaisten tapaturmien aiheuttamien vammojen ja aivoverenkiertohäiriöiden diagnoosiviiveet.
Suurin osa vahingoista tapahtui sairaaloiden yhteispäivystyksissä yleislääketieteen, akuuttilääketieteen ja kirurgian erikoisaloilla.
Usein diagnoosiviiveiden taustalla oli puutteellinen kliininen tutkiminen, kuvantamistutkimusten tekemättä jättäminen tai niiden puutteellinen tulkinta.
Potilasvakuutus ei korvaa resurssien puutteesta johtuvia vahinkoja. Jos hoidon ja tarvittavien toimenpiteiden kiireellisyys on arvioitu käytettävissä olevien resurssien puitteissa asianmukaisesti, ei resurssien vähyydestä johtuvia vahinkoja korvata potilasvakuutuksesta.
”Potilasvakuutus ei korvaa resurssien puutteesta johtuvia vahinkoja.
Lähde: Potilasvakuutuskeskus.
