Kaksi tai kolme lasta olisi hyvä.
Näin Peppi ja Jukka Kärki miettivät muutama vuosi sitten. Noin vuoden seurustellut raumalaispari oli täynnä rakkautta ja odotuksen onnea.
Taimi-tytär syntyi huhtikuussa 2020 ja on vanhemmilleen äärimmäisen rakas. Sisaruksia hänelle ei kuitenkaan ole tulossa. Ne unelmat menivät murskaksi kertaheitolla.
– En suostu enää koskaan synnyttämään, Kärki sanoo.
Eikä hän ole ainoa.
Koronatoimet olivat jo kovat, kun Taimi syntyi huhtikuussa 2020. Isän oikeutta olla mukana synnytyksessä rajoitettiin keinoilla, jotka todettiin sittemmin lainvastaisiksi.
Lähes kolme vuotta synnytyksen jälkeen Kärki ei ole vieläkään toipunut siitä.
– Trauma on edelleen niin pinnassa, ettei elämä tunnu normalisoituvan enää koskaan.
Synnytys muutti hänen elämänsä täysin: Hän sai selkäänsä pysyvän hermovaurion, jonka epäilee johtuvan väärin pistetystä epiduraalipuudutuksesta. Lisäksi koko koko tapahtumaketju jätti voimakkaan ahdistuksen. Hän joutui irtisanoutumaan unelma-ammatistaan ja kokee, että jopa hänen persoonansa on muuttunut.
Peppi Kärki tahtoo kertoa tarinansa, jotta muiden ei tarvitsisi kokea samaa.
Kärki tahtoo puhua omista kokemuksistaan avoimesti, sillä hänen mielestään koronakeväänä synnyttäneet on yritetty vaientaa.
– Miksi päättäjämme eivät herää siihen, kuinka järkyttävät synnytysolosuhteet maassamme vallitsevat?
Tilastojen valossa hän ei ole yksittäistapaus.
Tuoreen Perhebarometrin mukaan 26 prosenttia 20–45-vuotiaista yhden lapsen äideistä on lykännyt lastensaantia sen vuoksi, että he kärsivät synnytyspelosta tai aiempi kokemus raskaudesta on huono. Näiden naisten lapsilukuihanne on alun perin ollut vähintään kaksi lasta. Aivan kuten Peppi Kärjelläkin.
Lue lisää: Tutkija yllättyi: tämän vuoksi naiset eivät halua lisää lapsia
Myös samanikäisistä miehistä jopa 19 prosenttia ei tahdo enempää lapsia sen vuoksi, että he ovat olleet todistamassa huonosti kulunutta raskautta tai synnytystä.
Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch pitää tutkimustuloksia järkyttävinä.
– Nämä luvut ovat kyllä hurjia. On hirveän hyvä, että perheiden tarinat tulevat esille, mutta olen samaan aikaan järkyttynyt siitä, mitä ihmiset ovat joutuneet kokemaan, Rotkirch kommentoi asiaa yleisellä tasolla.
Rotkirch kokee, että yleisesti ottaen ollaan ajateltu niin, että Suomessa on turvallista synnyttää.
– Meillä on ollut usein globaalinkin kultamitalin paikka vaikkapa lapsi- tai äitikuolleisuudessa, Rotkirch sanoo ja jatkaa:
– On aina synnytyksiä, jotka ovat vaikeita ja tapahtuu ikäviä asioita, joille ei voi mitään. Sitten on synnytyksiä, jotka sujuvat huonosti sen vuoksi, miten äidit ovat tulleet kohdelluksi ja ovatko he tunteneet olonsa turvalliseksi. Näihin asioihin me voimme vaikuttaa.
”Olen järkyttynyt siitä, mitä ihmiset ovat joutuneet kokemaan.
Rotkirch korostaa, ettei syntyvyyden lasku ole ainoa ilmiöön liittyvän huoli.
– Huono synnytyskokemus voi vaikuttaa äidin ja lapsen väliseen kiintymyssuhteeseen, äidin toipumiseen ja koko perheen ilmapiiriin. Nämä ovat asioita, jotka voivat heijastua lapsen koko elämään. Harvoin missään julkisessa palvelussa on näin merkittäviä yhteiskunnallisia ja taloudellisia seurauksia kuin siitä, jos synnytys menee huonosti, Rotkirch sanoo.
Peppi Kärki odottamassa esikoistaan, jonka ei olisi arvannut jäävän ainokaiseksi.
Mitä Kärjen synnytyksessä sitten tapahtui?
Kärki saapui ensin sairaalaan yksin. Isän sai soittaa paikalle, kun siirryttiin synnytyssaliin. Koronan vuoksi ohjeistus oli, että kun sairaalaan kerran tulee, sieltä ei saa poistua. Jo heti alkuun Kärki huomasi, että käytännöt vaihtelivat sen mukaan, kuka oli työvuorossa.
– Eräs kätilö neuvoi miehelleni, missä oli lähin huoltoasema, jos tämä tahtoi käydä ostamassa eväitä sairaalaan.
Aluksi tunnelma oli rauhallinen ja Kärki ajatteli kaiken menevän hyvin. Kun synnytys eteni ja kivut kasvoivat, tuleva isä ja äiti huomasivat viettävänsä kahden synnytyssalissa yhä pidempiä aikoja. Kellonsoittoon vastaamisessa kesti. Kivunlievityksen odottelu tuntui ikuisuudelta.
Lopulta epiduraalin laitto epäonnistui.
– Se kipu, joka minulle tuli epiduraalin pistämisestä oli jotain niin järkyttävää, mitä ihmismieli ei voi edes kuvitella. Kipu oli pahempaa kuin missään vaiheessa synnytyksessä.
Kärki huusi, ja hänestä pidettiin kiinni.
– Kuulin, kun joku sanoi ”oho”, ja että ei se mennyt nyt sinne, minne piti, ja että yritetään uudestaan.
Näin myös tehtiin, mutta kipu vain yltyi. Kärki alkoi täristä holtittomasti. Raajat huitoivat ylös ja alas.
– Se oli jotain aivan tajutonta, tuntui, että puren kieleni poikki. Kätilö oli kiireinen muiden synnytysten kanssa ja huusi ovelta miehelleni ohjeita, kuten ”mene makaamaan hänen päälleen”.
Mies totteli, aikaa kului. Tärinä ei lakannut. Kärjestä alkoi tuntua siltä, että vauva on syntymässä. Toisaalta hän ei ollut yhtään varma, mitä tunsi. Eihän hän ollut koskaan aiemmin synnyttänyt.
”Se oli jotain aivan tajutonta, tuntui, että puren kieleni poikki.
Apua hälytettiin taas. Kukaan ei tullut. Viimein kätilö juoksi huoneeseen.
– Sanoin, että minusta tuntuu siltä, että vauva syntyy. Kätilö sanoi, ettei vauva vielä synny.
– Hän oli jo lähdössä pois, mutta vaadin häntä tarkistamaan tilanteen. Hän kurkkasi alas ja totesi, että joo, kyllä sinä olitkin oikeassa.
Tämän jälkeen kätilö juoksi jälleen ovelle takaisin siihen suuntaan, josta oli tullutkin.
– Hän vielä huusi oven raosta: ”ala ponnistaa vaan!” En tiennyt yhtään, mitä minun kuuluu tehdä.
Synnytysvalmennuskin oli jäänyt kesken koronarajoitusten vuoksi. Parille oli ehditty kyllä esitellä kuvia synnytyssalista, jossa olisi paikalla kätilö, opiskelija ja lääkäri sekä amme, jossa oli mahdollista synnyttää.
Nyt paikalla ei ollut mitään eikä ketään. Vain oman onnensa nojaan jätetyt isä ja äiti.
Kärki yritti ponnistaa siten, miten kuvitteli, että vauva ponnistetaan ulos. Tilanne oli pelottava. Jossain vaiheessa kätilö palasi paikalle.
Jukka ja Peppi Kärki toivoivat alun perin 2–3 lasta.
Ponnistusvaiheen edetessä kipu kasvoi sietämättömäksi. Mikään annetuista kivunlievityksistä ei toiminut. Kärki tärisi edelleen.
Sitten tapahtui se kaikista pahin, trauman ydin, joka ei jätä Kärkeä rauhaan. Yhtäkkiä hän tunsi, ettei ollut koko tilanteessa enää läsnä. Vaikka samalla hän oli.
– Koin jonkinlaisen dissosiaatiokokemuksen. Menin henkisesti pois tilanteesta aivan kuin mieleni ja ruumiini olisivat hetkeksi aikaa erkaantuneet toisistaan. Tarkkailin tilannetta kuin ulkopuolisin silmin.
– Havahduin vasta, kun kätilö huusi minulle todella kovaa. Hän oli vihaisen oloinen ja huusi: ”Herätys, nyt täytyy ponnistaa! Sun on pakko nyt ponnistaa!”
Jotenkin Kärki ponnisti, ja Taimi saapui maailmaan. Hän oli terve 3 620 gramman painoinen ja 49 sentin pituinen tyttövauva.
Vauva oli kunnossa, mutta äiti ei. Istukka jäi sisään. Kärki yritti ponnistaa 30 minuutin ajan kätilön avulla. Sitten tuli lähtö leikkaussaliin.
– Tilanne oli kaoottinen, kun minua alettiin saman tien sängyn kanssa kärräämään. Sain huudahdettua, että entäs vauva?
Hetkeä aiemmin Kärjen miestä oli ohjeistettu koronarajoitusten vuoksi poistumaan sairaalasta, mutta tämä ei onneksi ollut vielä ehtinyt tehdä sitä. Isän annettiin poikkeusluvalla jäädä vauvan kanssa synnytyssaliin leikkauksen ajaksi.
– Itkin koko ajan siihen asti, kun minut nukutettiin. Kaiken tapahtuneen jälkeen olin aivan varma, että kuolen. Ajattelin, etten enää koskaan näe miestäni ja lastani.
Näiden kirjausten välillä Peppi Kärki odotti 45 minuuttia kaksin miehensä kanssa.
”Sain huudahdettua, että entäs vauva?
Peppi Kärki on yrittänyt ottaa yhteyttä päättäjiin ja sairaalaan henkilökuntaan tuloksetta.
Leikkauksen jälkeen Kärki oli sekava, kuten nukutuksessa herätessä ja vahvoissa kipulääkkeissä usein ollaan. Potilaskertomuskin sen kertoo: ”väsynyt, raukea, torkahtelee”, on sairaanhoitaja kirjannut Kärjen vireystilaksi leikkauksen jälkeen. Silti hänen miehensä lähetettiin kotiin. Kärki jäi kahdestaan vauvan kanssa.
– Olin todella sekaisin kaikesta, kivusta ja nukutuksesta. Pyytelin jatkuvasti kaikilta anteeksi, sillä koin, että olin epäonnistunut synnytyksessä täydellisesti.
Taimi voi hyvin heti synnytyksen jälkeen.
Kärki kokee jääneensä tuolloin täysin yksin vauvansa kanssa. Hän yritti kysyä imetyksestä, mutta kenellekään ei ollut aikaa neuvoa. Koronan vuoksi huoneesta ei saanut poistua.
– Minulle unohdettiin tuoda ruokaa. Kärsin nälästä ja samoin lapseni, koska minulta ei tullut maitoa.
– Olin todella hukassa, enkä päässyt edes sängystä ylös kipujen vuoksi. Yritin soittaa kelloa, mutta siinä kesti aina, että kukaan tuli paikalle.
Jos hän nousi seisomaan, häntä huimasi. Hän oli menettänyt 2 300 millilitraa verta, joka on runsas määrä. Duodecimin mukaan alatiesynnytyksessä normaali verenvuoto on enimmillään 1 000 millilitraa.
– Makasin siellä omissa liemissäni. Kenellekään ei ollut aikaa auttaa, ja pääsin suihkuun vasta kotona.
36 tuntia synnytyksen jälkeen lääkäri antoi Kärjelle ja vauvalle luvan lähteä kotiin. Kärki oli onnellinen, mutta kohtasi jälleen uuden ongelman. Mies ei saanut rajoitusten vuoksi tulla sairaalaan. Kärki taas ei heikon kuntonsa vuoksi jaksanut kantaa vauvaa turvakaukalossa ulos autolle.
Lopulta huoneeseen tuli siivooja.
– Kysyin häneltä, että voisiko hän auttaa minua. Siivooja sitten kantoi vauvan autolle, ja minä kävelin loput kamppeet sylissäni.
Myöhemmin Kärki soitti sairaalaan imetysasioista ja kävi ilmi, että hänet oli kotiutettu kuntoonsa nähden aivan liian aikaisin. Hän oli menettänyt liikaa verta ja oli sen vuoksi huonossa kunnossa. Kärki oli kuitenkin ehdoton sen suhteen, että sairaalaan hän ei enää kaiken kokemansa jälkeen palaa.
Pitkään synnytyksen jälkeen Peppi Kärki eli kuin sumussa. Koronatilanteen vuoksi ei saanut nähdä läheisiä.
Synnytyskertomuksessa kuvaillaan, kuinka Kärki koki synnytyksen traumaattisena. Heti synnytyksen jälkeen Kärki on sanonut, ettei usko toivovansa enempää lapsia traumaattisen kokemuksen vuoksi.
Huhtikuussa kaikesta tästä tulee kuluneeksi kolme vuotta. Peppi Kärki ei olisi ikinä voinut kuvitella, ettei hän enää palaa opettajan työhönsä. Siitä luopuminen on ollut suuri suru.
– Minulla ei koskaan ollut jaksamisen kanssa ongelmia. Rakastin työtäni ja olin siinä hyvä. En koskaan ajatellut, etten enää avaisi luokkahuoneen ovea.
Kärki irtisanoutui virastaan viime syksynä.
– Jo se, että minun pitäisi olla aamukahdeksalta työpaikalla, on mahdottomuus.
Kärki kärsii edelleen kovista kivuista alaselässään ja raajoissaan etenkin aamuisin.
– Trauma on vaikuttanut myös kognitiivisiin kykyihini. Kaikenlainen stressinsietokyky on tällä hetkellä nollassa.
Kärki kokee, että hänen on vaikea selittää oireitaan siten, että ihmiset ymmärtäisivät.
– Usko ja luottamus omaan itseeni ja siihen, että pärjään, on täysin mennyttä. Hallinnan tunteen menettäminen synnytyksessä oli niin voimakas, ja kun en sen lisäksi voinut luottaa henkilökuntaankaan... Se on kokemus, joka vaikuttaa tämänkin hetkiseen tekemiseeni edelleen vahvasti.
Peppi Kärki ei olisi voinut uskoa, että joutuu jättämään työnsä opettajana.
Toisinaan trauma aktivoituu yllättävissä tilanteissa. Esimerkiksi silloin, kun Taimin piti käydä sairaalassa tai kun Kärki luki lehdestä Ukrainassa sodan keskellä synnyttäneestä naisesta, ahdistus vyöryi päälle.
Hän on onnellinen siitä, että pääsi alkuvuodesta aloittamaan traumoihin erikoistuneella psykoterapeutilla.
Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch nostaa esiin sen, miten yksin osa vauvaperheistä jää lapsen syntymän jälkeen.
– Neuvolan fokus on äidissä, kunnes hän synnyttää, ja sitten se on liian usein vain vauvassa. Äidit eivät saa tarpeeksi tukea fyysiseen ja psyykkiseen kuntoutukseen synnytyksen jälkeen, Rotkirch sanoo.
Rotkirch huomioi, että apua on välillä vaikeasti saatavilla ja se riippuu paljon siitä, missä päin Suomea perhe asuu, saako se tarvitsemansa avun.
– Vauvan hyvinvoinnin lisäksi pitäisi huomioida perheen aikuisten hyvinvointi, sillä se vaikuttaa suoraan lapsen hyvinvointiin. Neuvolahan on monella tavalla erittäin hyvällä tasolla, mutta juuri tämä palikka ei ole tarpeeksi hyvin hoidettu.
Syntyvyys jyrkässä laskussa
– Nyt tulisi panostaa enemmän julkisia varoja lapsiin, Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch sanoo.
Vuonna 2022 Suomen hedelmällisyysluku oli 1,32, joka on pienin lukema koko mittaushistorian aikana. Tilastokeskuksen tiedot yltävät aina vuoteen 1776 asti. Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch näkee suuria riskejä siinä, että Suomi ikääntyy nopeaa tahtia.
– Tällä hetkellä yhteiskunnalle jokaisen vauvan hyvinvointi on vielä tärkeämpää kuin aiemmin, Rotkirch sanoo ja jatkaa:
– Kun Suomi ikääntyy huomattavaa vauhtia on suuri riski, että leikataan lapsilta. Ajatellaan, että lapsia syntyy vähemmän, joten nipistetään enemmän. Päinvastoin nyt tulisi panostaa enemmän julkisia varoja lapsiin.
Rotkirch nostaa myös konkreettisen esimerkin esiin, miten alhainen syntyvyys vaikuttaa Suomessa:
– Lapsiperheitä on aiempaa vähemmän äänestäjissä, se väistämättä vaikuttaa siihen, millaisia päätöksiä tehdään.
Kuva: Sami Kero
Peppi Kärki korostaa sitä, ettei ole katkera tai vihainen kenellekään yksittäiselle sairaalan työntekijälle.
– Minulla on valtava arvostus hoitajia ja lääkäreitä kohtaan, jotka jaksavat tehdä tärkeää työtä. Lähes kaikki kohtaamani sairaalan työntekijät olivat ystävällisiä, mutta heitä oli liian vähän ja heillä oli liian kova kiire.
Kärki onkin yleisesti ottaen huolissaan synnytysten turvallisuudesta.
– Mietin, miten pitkälle tässä pitää vielä mennä? Pitääkö synnytyskuolleisuuden tilastojen alkaa nousta, että tähän herätään?
Kärki uskoo, että synnytyssairaaloissa oltiin aiemmin totuttu synnytyksessä mukana olleen tukihenkilön apuun sekä synnytyksessä että sen jälkeen. Koronarajoitusten vuoksi tukihenkilön apua ei ollut kuitenkaan saatavilla.
– On ihan käsittämätöntä, että Suomessa toitotetaan koko ajan vanhempien tasavertaisuutta, mutta silti toista vanhempaa on kielletty tulemasta oman lapsensa synnytykseen.
– Ymmärrän, että nämä päätökset on tehty senaikaisen tiedon valossa ja niitä ei saa tekemättömiksi. Minua kuitenkin harmittaa, että kukaan ei ole edes pyytänyt asiaa anteeksi.
Peppi ja Jukka Kärki tiesivät heti parisuhteensa ensihetkistä alkaen, että he tahtovat perustaa yhdessä perheen.
Sen jälkeen, kun oikeusasiamies totesi rajoitukset laittomiksi, Kärki otti yhteyttä sekä sairaalaan että potilasasiamieheen. Kukaan ei ole vastannut hänelle, vaikka hän on lähettänyt sähköpostia kahdeksalle eri henkilölle.
– Eniten minua loukkaa, että edes potilasasiamies ei vastaa, vaikka hänen pitäisi olla potilaiden puolella.
– Lisäksi kaipaisin sitä, että joku pyytäisi meiltä korona-aikaan synnyttäneiltä anteeksi. Edes sellainen viesti, että ”olemme pahoillamme kokemuksestasi” riittäisi. Asia on vain lakaistu maton alle.
Anna Rotkirchista on hyvä, että keväällä 2020 asetetuista koronarajoituksista puhutaan.
– Varmasti silloin on ollut todella stressaavaa synnyttää, voin vain kuvitella. On erittäin hyvä, että näistä keskustellaan, jotta tiedämme asiat paremmin tulevia pandemioita varten.
Rotkirchista olisi tärkeää, että jo ennen synnytystä perheet pääsisivät tutustumaan siihen, mitä sairaalassa tapahtuu. Aiemmin ensisynnyttäjät ovat monella paikkakunnalla päässeet tutustumaan synnytyssairaalaan ennen vauvan laskettua aikaa. Säästösyistä näin ei enää kaikkialla ole, vaan sairaalaan voi tutustua ainoastaan digitaalisella kierroksella.
– Monissa maissahan synnyttäjät tapaavat kätilönsäkin jo ennen synnytystä. Se on ehdottomasti suunta, mihin meidän Suomessakin pitäisi pyrkiä.
Kun Kärjen pahimmat kivut alkoivat vuosi synnytyksen jälkeen hellittää, hän alkoi vasta nähdä henkiset haavansa.
– Lasku meistä traumatisoituneista äideistä ja trauman siirtämisestä edelleen lapsiimme tulee olemaan kallis. Ja sehän näkyy jo nyt väestönkasvussamme, hän huomauttaa.
– Itse pelkään erityisesti sitä, mitkä ovat tämän kaiken vaikutukset lapseeni.
Taimi talvella 2021. Pian Taimi on jo 3-vuotias.
Satasairaalan ylilääkäri: ”Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan tuollaista”
Satasairaalan synnytysten ja naistentautien ylilääkäri Minna Maunola pitää Peppi Kärjen kokemuksia erittäin valitettavana.
– Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan tuollaista, Maunola sanoo ja lisää:
– Ei kuulosta mitenkään tavalliselta, että noin kävisi.
Ilta-Sanomien pyynnöstä Maunola tarkisti, kuinka monta vauvaa syntyi saman vuorokauden aikana, jolloin Kärki oli synnyttämässä. Kärjen tytär syntyi kello 2.18. Kärki ilmoitti kello 1.00, että hänestä tuntuu, että vauva syntyy. Siitä huolimatta hänet jätettiin miehensä kansa kahdestaan synnytyssaliin 45 minuutiksi.
– Tuossa on ollut kyseessä erittäin poikkeuksellinen yö. Vauvoja on syntynyt yhteensä 7. Ja juuri noihin kellonaikoihin eräs toinen henkilö on synnyttänyt ja on ollut toinen isompi toimenpide, Maunola kertoo ja jatkaa:
– Seuraavana yönä onkin sitten ollut hiljaisempaa, sillä vauvoja on syntynyt vain yksi ja on ollut eräs toinen toimenpide.
Juuri tämänkaltaisten tilanteiden Maunola kuvailee olevan haastavia synnytyssairaalassa. Hän korostaa puhuvansa ainoastaan Satasairaalan tilanteesta.
– Meillähän on siitä hyvä tilanne, että meiltä ei tilat lopu kesken. Meillä ei ikinä ole sellaista tilannetta, että synnyttäjiä käännytettäisiin ovelta takaisin.
Keskimäärin Satasairaalassa yhden vuorokauden aikana syntyy neljä vauvaa. Satasairaalassa on kuusi synnytyssalia. Synnytyssaleissa on töissä kolme kätilöä joka vuorossa. Synnyttäneiden vuodeosastolla kätilöitä on neljä ja lasten teho-osastolla yksi kätilö ja lastensairaanhoitajia. Etukäteen ennen vuoron alkua on sovittu, keitä voi pyytää apuun synnytyssalien puolelle, jos ruuhkaa tulee.
– Tämä on todella haastavaa resursointia, koska vauvat syntyvät sitten, kun syntyvät. Jos mietin tätä eurojen kannalta, niin onhan meillä paljon myös sellaisia vuoroja, että töissä on kolme kätilöä ja sitten yksi synnytys. Näistä tilanteista ei tietenkään kukaan valita.
–Joskus tuntuu siltä, ettei vauvoja synny yhtään ja kätilöt pyörittelevät peukaloitaan. Sitten yhtäkkiä kaikki ovat samaan aikaan synnyttämässä ja kätilöt juoksevat tukka putkella, Maunola kuvailee.
Vuonna 2022 Satasairaalan synnytys ja naistentautien vastuuyksikkö otti yhdeksi kärkihankkeekseen synnytyskokemusten parantamisen.
– Olemme halunneet panostaa etenkin läsnäoloon ja sen riittävyyteen. Sen lisäksi olemme kehittäneet entisestään synnytyspelkoklinikkamme toimintaa.
Maunola nostaa esimerkiksi sen, että kaikki halukkaat synnyttäjät pääsevät Satasairaalaan tutustumaan ennen laskettua aikaansa.
– Kehitettävää riittää aina. On erittäin ikävää, jos on ikäviä synnytyskokemuksia, mutta on hyvä muistaa, että yleensä kaikki menee hyvin.
– Toivomme tietenkin, että kaikki sairaalassamme synnyttävät saisivat positiivisen kokemuksen.
Myös Satasairaalassa ollaan havahduttu synnytysten vähenemiseen. Vielä vuoteen 2014 asti sairaalassa syntyi vuosittain yli 2 000 vauvaa. Vuonna 2022 Satasairaalassa syntyi 1 424 vauvaa. Maunolasta on tärkeää, että synnytyssairaaloihin panostetaan jatkossakin, vaikka vauvoja syntyy aiempaa vähemmän.
Ilta-Sanomat on nähnyt Peppi Kärjen kertomusta tukevat asiakirjat.
Oikaisu 19.2.2023 kello 9.05: Korjattu Perhebarometrin lukua 20–45-vuotiaista yhden lapsen äideistä, jotka ovat lykänneet lastensaantia synnytyspelon tai aiemman raskauden huonojen kokemusten vuoksi. Oikea prosenttiosuus on 26, ei 27, kuten jutussa aiemmin luki.