Julkaisemme aattoon asti joka päivä koululaisen kirjoittaman joulutarinan. Lue tänään Lilja Ollilaisen, 10, tarina.
Sinä varmaan tiedät sen tyypin, joka tuo aina lahjoja jouluisin. Sen pitkäpartaisen ja punaposkisen. No se tyyppi on sattumoisin juuri minun veljeni. Se on joskus aika ärsyttävää, sillä veli tekee minulle joka joulu sellaisia outoja lahjoja.
Ja minun veljelläni on semmoinen outo tapa joutua ongelmiin ja jostain syystä aina ennen joulua. Joten tässä sitä ollaan. Taas ongelmissa, koska meiltä on loppumassa rahat ja kohta onkin jo joulu. Eikä meillä ole varaa ostaa edes yhdelle lapselle karkkipussia. Ja juuri siksi minun ja joulupukin on pakko mennä töihin.
Ensiksi me menimme kouluun sijaistamaan opettajia. Eihän siitä mitään tullut, sillä lapset pyörivät koko ajan pukin ympärillä eivätkä suostuneet opiskelemaan.
Sitten me menimme leipomoon. Minä halusin tehdä pipareita ja pukki halusi syödä kaikki piparit, joten me saimme heti potkut. Seuraavaksi menimme karkkikauppaan myymään karkkeja. Eikä pukki tietenkään halunnut myydä yhtään karkkia, jotta kukaan lapsi ei vain joutuisi kärsimään rei’istä hampaissa jouluna.
Lopulta päädyimme kauppaan. Joku vanha nainen tuli pyytämään apua pukilta joululahjojen etsinnässä. Pukki auttoi mielellään ja sopivat lahjat löytyivät alta aikayksikön.
Sitten joku luokka, joka oli varmaan luokkaretkellä ja oli tullut ostamaan eväitä, kysyi pukilta “Missä glögi on?”. Siinä vasta kestikin, kun pukki luetteli kaikki lempiglöginsä ja lempijouluherkkunsa.
Lopulta pukin neuvojen takia ostoskärryyn päätyi vähän kaikkea muutakin kuin glögiä, kuten pipareita, joulukinkkua, lohta, valmisperunamuusia, joulutorttuja, riisipuuroa ja kanelia.
Luokkalaiset kiittivät pukkia herkullisista eväistä, mutta opettaja vain tuijotti pukkia vihaisesti nähtyään laskun. Pukki taisi pitää siitä työstä ja niin kaikki asiakkaatkin, mutta me saimme siitäkin sitten potkut.
Olimme kuitenkin ansainneet niistä päivistä kaupassa niin paljon rahaa, että meidän ei tarvinnut olla enää kuin muutama päivä töissä.
Harmi vaan, että kukaan ei huolinut meitä töihin. Sitten pukki muisti, mitä minä olin sanonut: ”veli tekee”. Eihän kaikkia lahjoja ole pakko ostaa, vaan ne voi myös tehdä, ja nyt korvatunturilla on parikymmentä tonttua tekemässä joululahjoja.
Kaiken lisäksi joku tonttu keksi, että joulupukki voisi perustaa ohjelman, jossa lapset soittaisivat pukille ja kysyisivät kysymyksiä, laulaisivat lauluja ja muuten vaan juttelisivat. Joten jos olet kuullut joulupukin kuumasta linjasta, se on juuri tuon samaisen tontun keksimä. Joulu on taas kerran pelastettu.
Jaahas, nyt alkaa jo Joulupukin kuumalinja ja joku suloinen pikkuinen lukee pukille runoa. Kuunnellaanpas.
”Joulupukki valkoparta, tulee tänne ihan kohta. Rekiajelulle vaan, alkaa porot laukkaamaan. Joulupukki lahjat tuo, isot paketit kuusen luo.”
Lilja Ollilainen, 10, Ryttylä
Kirjoitus on lähetetty Joulutarinakisaan 1.–6.-luokkalaisille. Aihe on Joulupukki ja minä. Lue lisätietoa täältä
Ilta-Sanomat on järjestänyt Joulutarinakisan vuodesta 2008. Lapset ja nuoret ovat kirjoittaneet siihen jo yli 17 000 tarinaa.