Neljän lapsen äiti ja kauppatieteilijä Marja jäi kotiin kymmeneksi vuodeksi – teki miehen kanssa sopimuksen: ”Toki välillä mietin, että voi kauhea”

Marja joutui kokemaan päätöksestään ihmettelyä.

Espoolaisella Marjalla* on neljä lasta. Hän oli kotona lasten kanssa kymmenen vuotta.

25.1. 18:00

Olemme kertoneet aiemmin suomalaisia, jotka ovat tehneet perhe-elämässään erilaisia ratkaisuja kuin monet muut.

Kerroimme aiemmin muun muassa itsellisenä äitinä 39-vuotiaana esikoisensa saaneesta Anusta, sekä kolmen lapsen äidistä Maijasta, joka joutui eron jälkeen tekemään kipeän ratkaisun.

Lue lisää: Kun kolmen lapsen äiti jäi erossa ilman kotia, hän teki elämänsä raskaimman ratkaisun – ystävät hylkäsivät, mutta sosiaalitoimen johtajan sanat lämmittävät yhä

Lue lisää: Mies vastasi Anun lapsihaaveisiin aina ”katsotaan myöhemmin” – 10 vuoden yhteiselon jälkeen Anu teki rohkean ratkaisun

Ilta-Sanomille tarinansa jakoi myös espoolainen kauppatieteilijä Marja, jonka päätös jäädä kotiin lastensa kanssa jopa kymmeneksi vuodeksi ei ole kenties se kaikkein tavallisin.

”Eikö olisi jo sinunkin aikasi mennä töihin?”

Marja sai tietää odottavansa ensimmäistä lastaan 2010-luvulla ja hänelle oli alusta saakka selvää, että lasta ei vietäisi pienenä päiväkotiin.

Päätös pysyi, kun perheen seuraavat kolme lasta syntyivät parin vuoden välein.

Taloudesta vastasi työssä käyvä mies. Hänen kanssaan Marja teki sopimuksen, että mies kompensoisi menetetyt eläkekertymät hänelle myöhemmin.

Lomamatkoista tingittäisiin, mutta muuten elettäisiin hyvää, mutta niukkaa elämää.

Ulkopuolisille neljän äidin päätös tuntui kuitenkin vaikealta sulattaa.

– Jotkut olivat kateellisia. Sain kuulla tietynlaista syyllistämistä ja kommentteja, että ”eikö olisi jo sinunkin aikasi mennä töihin?”, tai että en voi olla ”vaan kotona”.

Sain kuulla tietynlaista syyllistämistä.

Marja oli päätöksestään niin varma, että kommentit eivät tuntuneet useinkaan pahalta.

– Toki välillä mietin, että voi kauhea. Kun on näin pitkään poissa, pääseekö työelämään takaisin. Jollakin tasolla uskoin kuitenkin koko ajan, että jotakin löytyy.

Espoolaisvanhemmat eivät halunneet laittaa alle kolmevuotiaita lapsia päiväkotiin, sillä uskoivat ympäristön isoissa ryhmissä olevan heille haitaksi. Perheessä on sekä rauhallisia että vilkkaita lapsia.

–Varhaiskasvatuksen hyödyt saadaan myöhemminkin. Tästä on puhunut esimerkiksi Liisa Keltikangas-Järvinen.

Lue lisää: Psykologi: Suuret päiväkotiryhmät voivat tehdä taaperosta aggressiivisen

Lisäksi Marja kokee, ettei päivähoito ole Suomessa tällä hetkellä sillä tasolla kuin sen kuuluisi olla.

– Työntekijäpula vaivaa, eikä ole itsestäänselvyys, että päivähoitopaikkaa saa oman kodin läheltä.

Ratkaisussa ei ollut kysymys siitä, että perhe kylpi rahassa. Marja kuvailee perhettä keskituloiseksi, mutta rikkauksia heillä ei ole.

”Kun äidit valittavat kiireestä, mietin usein…”

Arki lasten kanssa työstä. Arkisten askareiden lisäksi oli säännöllisiä kuskaamisia neuvolaan, puheterapiaan ja harrastuksiin. Tylsyyden hetkiäkin oli, mutta ne kuuluvat Marjan mukaan elämään.

”Kun äidit valittavat kiireestä, mietin usein hiljaa mielessäni, eikö olisi voinut valita toisin”, Marja kertoo.

Äiti nautti myös raskaista hetkistä, sillä tiesi, että tilanne oli heidän perheelleen hyväksi. Riittämättömyys, jota työssä käyvät vanhemmat usein tuntevat, ei häntä vaivannut.

– Kun äidit valittavat kiireestä, mietin usein hiljaa mielessäni, eikö olisi voinut valita toisin. Mutta nämä asiat ovat usein sellaisia, ettei niistä voi puhua ääneen. Äitien kesken aihe on polarisoitunut.

Nämä asiat ovat usein sellaisia, ettei niistä voi puhua ääneen.

Eniten Marjaa ärsyttää, miten yhteiskunta hänen mielestään ”painostaa äitejä työelämään”. Kuntalisiä poistetaan, eikä pelkällä kotihoidon tuella elä.

– Kotihoidon tuki on noin 300 euroa kuukaudessa. Se on tosi pieni, jos sitä vertaa vaikkapa työttömien peruspäivärahaan. Samaan aikaan satsaus päivähoitojärjestelmään on täysin riittämätöntä.

Kymmenen vuotta hujahti lopulta Marjan mukaan hujauksessa. Hellyttävintä oli huomata, että päätös hoitaa lapset kotona oli lopulta kaikkien mieleen. Mies tuki ratkaisussa, ja lapset nauttivat, kun äiti oli läsnä.

Kun vanhin lapsista täytti kymmenen vuotta, Marja päätti alkaa katsella vapaita työpaikkoja. Pelko siitä, ettei mitään löytyisi, osoittautui hyvin lyhyessä ajassa turhaksi. Koronapandemian myötä moni työpaikka etsi osaajia, ja Marja löysi uuden työpaikan heti.

– Töitä löytyy kyllä tässä taloudellisessa tilanteessa, jos vain haluja on töitä tehdä.

Uutta elämänvaihetta on nyt takana vuoden verran. Nuorin lapsi on nelivuotias ja on äidin mukaan riittävän vanha päiväkotiin.

Marja miettii, että olisi saattanut edetä urallaan eri tavalla, jos ei olisi ollut kotona, mutta päätös asettaa lasten etu talouden ja työssä etenemisen edelle, ei harmita. Perhe on koossa ja onnellinen.

– Uskomme siihen, että elämä kantaa. Talous ei ole romahtanut, enkä jäänyt työttömäksi. Tuntuu, että ihmiset suunnittelevat elämää aivan liikaa. Pitäisi olla tutkinto valmiina, paljon säästöjä, iso auto ja velaton talo, ennen kuin lapsia aletaan edes harkita.

Suunnitelmallisuudessa piilee Marjan mukaan riskinsä.

– Nuoret menettävät mahdollisuuden isoon perheeseen tai lapsiin jopa kokonaan, kun vatvotaan aina nelikymppisiksi asti, uskaltaako niitä lapsia tehdä vai ei.

Uskomme siihen, että elämä kantaa. Talous ei ole romahtanut, enkä jäänyt työttömäksi.

Muita pienten lasten äitejä Marja kannustaa harkitsemaan lasten hoitamista kotona, sillä lapset ovat pieniä vain kerran.

– Kyse on vain siitä, miten elämänsä järjestää.

Siihen Marja luottaa, että töitä ehtii vielä tekemään. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Marjalla on uraa jäljellä seitsemänkymppiseksi asti.

*Marjan nimi on muutettu.

Oletko tehnyt perhe-elämässä erilaisen ratkaisun kuin monet muut? Lähetä tarinasi: maarit.rasi@is.fi.

Mitä ajatuksia aihe herättää? Keskustele alla.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?