Juteltiinko lapsuudessasi vaikeistakin asioista? Jos niin oli, kuulut luultavasti vähemmistöön.
Monessa perheessä vaikeista asioista on vaiettu, ajan hengen mukaisesti. Ihmiset kuitenkin eroavat, sairastuvat, menettävät läheisiään ja kohtaavat muunlaisia traumoja.
Näistä aiheista voi olla vaikea puhua lapsen kanssa, mutta kannattavaa se on silti, muistuttaa Aino Juusola uutuuskirjassaan Jutellaanko, miten käsitellä lapsen kanssa vaikeita asioita (Kirjapaja, 2021).
Trauma- ja kriisiterapiaan erikoistunut psykologi kannustaa murtamaan puhumattomuuden kulttuurin omien lastensa kanssa.
Puhumattomuudesta kärsivien perheiden lapsilla enemmän oireilua
Ammattilaisten viesti on, että vaikeista asioista kannattaa puhua. Puhumisen kautta lapsi nimittäin oppii, että vaikeiden asioiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin ja niistä voi selvitä.
Myös tutkimukset puhuvat avoimuuden puolesta.
”Puhumisen kautta lapsi nimittäin oppii, että vaikeiden asioiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin ja niistä voi selvitä.
Jo pieni kolmevuotias lapsi aistii vanhempiensa huolen. Erään kiinalaistutkimuksen mukaan jopa 80 prosenttia lapsista oli tietoisia vanhempiensa vakavasta sairaudesta, vaikka kukaan ei ollut heille siitä puhunut.
Kaikessa kertomisessa huomioidaan toki lapsen ikätaso. Esimerkiksi kolmevuotias lapsi on hyvin mielikuvituksellinen, joten oikean tiedon antaminen tässäkin iässä on kriisitilanteessa tärkeää.
Tutkimusten mukaan lapset, joiden vanhemmat eivät ole kyenneet puhumaan, kokevat myös muita enemmän erilaista oireilua, kuten pelkoja, huolia ja väärinymmärryksiä. Niin ikään käytösongelmat ovat heillä yleisempiä.
Väärinymmärrykset ovat lapselle hyvin haitallisia, sillä ne lisäävät lapsen kokemaa häpeää ja syyllisyyttä. Kun asia jää käsittelemättä, lapsi kantaa vastuuta tapahtuneesta, uutuuskirja muistuttaa.
”Väärinymmärrykset ovat lapselle hyvin haitallisia, sillä ne lisäävät lapsen kokemaa häpeää ja syyllisyyttä.
Mistä lapselle tulisi puhua?
Mutta mistä kaikesta ja miten lapsen kanssa kannattaa puhua?
Uutuuskirja kertoo lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantalan määritelmästä, jonka mukaan lapselle kertomisen kriteereitä on kaksi: jos asia liittyy lapsen alkuperään tai vaikuttaa hänen elämäänsä, asiasta on syytä kertoa. Lapsia tulee kohdella myös tasapuolisesti. Se, mitä kerrotaan yhdelle lapselle, tulee jakaa myös sisaruksen kanssa.
Alkuperään liittyvä kysymys voi olla vaikkapa se, kuka on meidän äiti ja isä. Esimerkiksi lahjasoluilla alkunsa saaneen lapsen suositellaan saavan tietoa alkuperästään koko elämänsä ajan.
Lapsiin vaikuttava asia voi olla mikä tahansa, mutta tärkeää on selittää lapselle, miten asia vaikuttaa hänen arkeensa ja elämäänsä. Mikäli asia on vaikea, tulee lapsen myös saada tietää, ettei tapahtunut ole hänen syytään, eikä kukaan syytä häntä mistään.
”Mikäli asia on vaikea, tulee lapsen myös saada tietää, ettei tapahtunut ole hänen syytään, eikä kukaan syytä häntä mistään.
Näin huomioit lapsen ikätason
Uutuuskirja muistuttaa, että kaikessa kertomisessa huomioidaan toki lapsen ikätaso, mahdolliset neuropsykiatriset haasteet sekä kielellinen ja emotionaalinen kehitys.
Esimerkiksi kolmevuotias ei vielä ymmärrä kuoleman lopullisuutta, mutta kymmenenvuotiaalla tilanne on eri. Kolmevuotiaan lapsen mielikuvitus on myös hyvin vilkas, joten oikean tiedon antaminen tässäkin iässä on kriisitilanteessa tärkeää.
Kaikessa kertomisessa huomioidaan toki lapsen ikätaso, mahdolliset neuropsykiatriset haasteet sekä kielellinen ja emotionaalinen kehitys.
Kertomisessa voi noudattaa ohjenuoraa: mitä pienempi lapsi, sitä yksinkertaisemmat faktat ja selitykset ovat paikallaan. Kiertoilmauksia tulisi välttää. Näin lapselle ei tule oloa, että jokin asia on liian pelottava kohdattavaksi.
Kirja ehdottaa, että keskustelun apuna voi käyttää aiheeseen liittyvää lastenkirjallisuutta. Vanhemman lapsen kanssa apuna voi käyttää vaikkapa aihetta käsitteleviä elokuvia ja blogeja.
Lähde: Aino Juusola: Jutellaanko, miten käsitellä lapsen kanssa vaikeita asioita (Kirjapaja 2021)
Osittainen lähde: helminauha.info-sivusto.
