Nea, 39, on luovuttanut munasoluja viisi kertaa: ”Muiden auttaminen tuo käsittämättömän onnentunteen” – tällainen prosessi oli

Viisi kertaa munasolujaan lahjoittanut Nea ei pelkää, että hänen munasoluistaan alkunsa saanut lapsi kävelee joskus kadulla vastaan. Lapsia hänellä on vain kaksi, nainen muistuttaa.

Nea on lahjoittanut munasoluja viisi kertaa.

7.10.2021 19:00

Kuusi vuotta sitten Nea, 39, piteli sylissään ensimmäistä omaa lastaan. Tunne oli sanoinkuvaamaton.

– Minulla oli sylissäni jotakin niin arvokasta, että tiesin heti haluavani tarjota saman myös muille, Nea muistelee.

Munasolujen luovutusta oli miettinyt jo kauan aikaisemmin, mutta prosessi oli tuntunut työläältä. Vasta oman lapsen syntymä sai hänet ajatuksista tekoihin: nainen päätti ottaa selvää, mitä haave häneltä edellyttäisi.

Yhteydenotto hedelmällisyysklinikalle paljasti, että prosessi veisi aikaa muutaman viikon verran.

Kun Nea sai oman lapsen, syntyi päätös munasolujen lahjoittamisesta.

Munasolujen kypsytys, jolloin pisti itseensä hormoneja, kesti kaksi viikkoa. Lisäksi prosessiin sisältyi hoitajan, lääkärin ja psykologin tapaamisia, terveystarkastus, verikokeet, ultraäänitutkimuksia, itse munasolujen keräys sekä jälkitarkastus.

Monivaiheisuudesta huolimatta Nea kuvailee prosessia helpoksi.

Epämukavuutta hän koki lähinnä munasolujen kypsytyksen viimeisinä päivinä. Silloin hän tunsi vahvaa paineentunnetta ja kipua, joka muistutti tavallista kovempaa kuukautiskipua.

Minulla oli sylissäni jotakin niin arvokasta, että tiesin heti haluavani tarjota saman myös muille.

Itse munasolujen kerääminen oli tätäkin vaivattomampaa. Työ oli ohi vartissa ja kipuihin sai suonensisäisen lääkityksen.

– Hoitaja oli vieressäni koko ajan. Hän kyseli, haluanko lisää lääkettä. Silloin vain naureskelin, että nyt alkaa olla liian hyvät bileet, Nea kertoo.

Sitä Nea ei vielä aavistanut, että kun prosessi oli ohi, vaivannäkö palkittaisiin.

– Muiden auttaminen toi mukanaan käsittämättömän onnentunteen. Suosittelen sitä kaikille.

Kun Nea luovutti munasoluja ensimmäisen kerran, hän oli 33-vuotias. Viimeisen kerran hän lähti hoitoihin samassa kuussa, kun hän oli täyttämässä 36 vuotta.

Muiden auttaminen toi mukanaan käsittämättömän onnentunteen. Suosittelen sitä kaikille.

Ei rahan takia vaan auttamisenhalusta

Nean kuvailema ilo muiden auttamisesta korostuu muidenkin munasolujaan lahjoittaneiden tarinoissa.

Kun Väestöliitto tutki lahjoittajien motiiveja Väestöliiton klinikoiden ja Väestöntutkimuslaitoksen yhteistyöprojektissa, moni kertoi auttavansa, koska tunsi jonkun tahattomasta lapsettomuudesta kärsivän.

Nea kertoo, ettei hänen lähipiirissään ole tahattomasti lapsettomia, mutta sen hän on nähnyt omin silmin, miten pitkään hartaasti toivottua lasta saatetaan odottaa. Lapsi voi tulla vasta monen vuoden yrityksen jälkeen, mikä voi olla henkisesti raskasta.

Taloudellista hyötyä lahjasukusoluilla ei Suomessa tavoitella, kertoo Gynekologi ja lapsettomuuslääkäri Anna-Kaisa Poranen Felicitas Mehiläisestä.

– Korvaus lahjasolujen luovuttamisesta on sen verran pieni. Vuosien kokemuksen myötä on tullut hyvinkin selväksi se, että ihmiset, jotka haluaisivat luovuttaa sukusoluja ovat rehellisiä, hyväntahtoisia ja auttamishaluisia, Poranen kertoo.

Nea on lahjoittanut munasoluja viisi kertaa. Hänellä on itsellään kaksi lasta.

Summat munasolujen lahjoittamisesta liikkuvat muutamassa sadassa eurossa. Lakiin perustuen varsinaista palkkiota ei makseta.

Summa koostuu parin sadan euron suuruisesta epämukavuuskorvauksesta sekä kilometrikorvauksesta ja päivärahasta.

Ei äiti, vaan lahjoittaja

Nea tietää, että hänen lahjoittamistaan sukusoluista on syntynyt kolme lasta. Ennen lahjoitusta nainen huolehtikin siitä, onko hänestä apua, vai antaako hän jollekin vain turhaa toivoa.

– Psykologi sanoi, että autan joka tapauksessa antamalla mahdollisuuden niille, joilla sitä ei muuten ole. Jos hei eivät tällä tapaa saa lasta, he voivat sulkea oven ja lähteä esimerkiksi adoptiojonoon.

Vuodesta 2007 lähtien Suomen laki on edellyttänyt, että luovutetusta sukusolusta syntyneellä lapsella on 18 vuotta täytettyään oikeus saada selville sukusolun luovuttajan henkilöllisyys.

Haluan myös painottaa, että olen lahjoittanut pieniä soluja, en lastani. Olen antanut toisille tuleville äideille pienne alkupotkun, että hän voi saada oman lapsen.

Vuosien päästä Nea voi siis ainakin teoriassa olla tilanteessa, jossa häneen otetaan yhteyttä.

– En kuitenkaan osaa ajatella tätä vielä käytännön tasolle asti, mutta en tietenkään olisi lähtenyt mukaan prosessiin, jos se olisi tuntunut millään tavalla pahalta. Haluan myös painottaa, että olen lahjoittanut pieniä soluja, en lastani. Olen antanut toisille tuleville äideille pienne alkupotkun, että hän voi saada oman lapsen.

Nean mukaan on tärkeä ymmärtää, että hän ei olisi ikinä lähtenyt prosesseihin, jos olisi ajatellut lahjoittavansa enemmän kuin sukusolujaan.

– Kiistelin kerran naisen kanssa, joka piti lahjamunasoluja adoptioon verrattavissa olevana asiana. Tämä on onneksi ainoa kerta, kun olen kuullut luovuttamisesta kritiikkiä. Yleensä kaikki pitävät tätä hienona juttuna.

Kiistelin kerran naisen kanssa, joka piti lahjamunasoluja adoptioon verrattavissa olevana asiana. Tämä on onneksi ainoa kerta, kun olen kuullut luovuttamisesta kritiikkiä.

”Haluan rohkaista ihmisiä”

Nea haluaa kertoa tarinansa, koska tietää, että lahjamunasoluista on pula.

On selvää, että jokaisen keho ja mieli reagoi tilanteisiin eri tavalla, mutta Nealle munasolujen luovuttaminen oli niin vaivatonta, että omien kokemustensa pohjalta hän voi suositella sitä myös muille.

– Jotkut epäilevät, mitä aineita kroppaan oikein pistellään. Kyseessä on kuitenkin sama hormoni, mitä meidän oma kehomme tuottaa. Joka tapauksessa kehomme tuottaa nämä solut. Kierron päätteeksi ne menevät yleensä vain vessanpytystä alas.

Olen kertonut, että äiti on auttanut toisia äitejä saamaan lapsia. Avoimuus on näissä asioissa tärkeää.

Nean mukaan asiasta kiinnostuneiden kannattaa ottaa yhteyttä klinikoihin ja kysellä asiasta lisää. Prosessin saa myös lopettaa vaikkapa kesken kaiken, jos tuleekin katumapäälle.

– Minua autettiin niin hienosti, että olen siitä ikuisesti kiitollinen.

Omia lapsia Nealla on kaksi. Kaksi- ja seitsemänvuotiaat lapset ovat vielä niin pieniä, että lahjamunasoluista on juteltu vasta lapsista vanhemman kanssa.

– Sen syvällisemmin aihetta ei ole vielä käsitelty, mutta olen vastannut lapsen esittämiin kysymyksiin. Olen kertonut, että äiti on auttanut toisia äitejä saamaan lapsia. Avoimuus on näissä asioissa tärkeää.

Kuka voi lahjoittaa munasolujaan?

Munasolujaan voi lahjoittaa Suomessa yleensä alle 36-vuotias nainen. Alaikärajat vaihtelevat hieman klinikoittain. Oleellista on, että nainen on terve, eikä hänen lähisuvussaan ole periytyviä sairauksia. Myös ylipaino voi olla este hoitojen aloittamiselle.

Gynekologi ja lapsettomuuslääkäri Anna-Kaisa Poranen Felicitas Mehiläisestä kertoo, että terveystiedot selvitetään laaja-alaisesti.

– Luovuttajakandidaatit käyvät useassa eri ammattiryhmän, kuten hoitajan, erikoislääkärin ja psykoterapeutin haastattelussa, joissa kartoitetaan luovuttajakandidaatin omaa ja lähisuvun sairastuvuutta hyvin yksityiskohtaisesti. Mikäli tulee epäily vakavasta periytyvästä sairaudesta, luovutusprosessi keskeytyy, Poranen kertoo.

Johtaja, lääketieteen tohtori Niklas Simberg Dextra-lapsettomuusklinikalta kertoo, että pienikin riskin lisäys riittää siihen, että lahjoittajaa ei hyväksytä.

Tällainen tauti voi olla vaikkapa haavainen paksusuolen tulehdus.

– Jos lahjoittajakandidaatilla on tämä tauti, riski siihen, että lapsi saisi sen on 1:100. Tätäkään riskiä ei uskalleta ottaa, Simberg täsmentää.

Nämä kysymykset mietityttävät luovuttajia

Lahjasoluhoitoja on tehty 30 vuoden ajan, eikä luovuttajille ole haitallisia pitkäaikaisvaikutuksia.

Esimerkiksi huoli siitä, että munasolujen luovutus aloittaisi luovuttajan vaihdevuodet ennenaikaisesti, ei pidä paikkansa, Poranen huomauttaa.

– Munasolujen luovuttaminen ei aikaista luovuttajan omien vaihdevuosien alkamista, sillä jokaisen kuukautiskierron aikana naiselta häviää joka tapauksessa enemmän kuin vain yksi, niin sanottu ovuloituva munasolu. Myös hormonilääkkeet, joita luovutuksessa käytetään, häviävät elimistöstä kahden viikon aikana, Poranen kertoo.

Väliaikaiset vaivat, kuten mustelmat ja kirvely pistoskohdassa sekä vatsan turvotus ja lievä kipu alavatsalla ovat sen sijaan tavallisia hoidon aikana.

– Munasolukeräys ei ole täysin riskitön toimenpide, vaan siihen liittyy aina pieni vuoto- ja infektioriski. Nämä molemmat ovat kuitenkin harvinaisia, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Maria Tuominen Ovumia Helsingistä kertoo.

Tutkimusten mukaan yleisin komplikaatio munasolulahjoittajille on munasarjojen hyperstimulaatiosyndrooma (OHSS), jolloin toipuminen hoidosta on hitaampaa.

– Vatsakipuja voi olla silloin useamman päivän ajan yhden päivän sijasta, Tuominen sanoo.

Munasolujen luovuttamisesta kiinnostuneiden kannattaa varata prosessiin muutamia viikkoja. Itse lahjoitukseen liittyvä hoito kestä kokonaisuudessaan 10–14 vuorokautta

Luovutuksen jälkeen luovuttajalle tehdään jälkitarkastus. Tarkastuksien perusteella on huomattu, että kuukautiskierto palautuu useimmilla heti seuraavassa kuukautiskierrossa.

* Väestöliiton klinikoiden ja Väestöntutkimuslaitoksen yhteistyössä tekemän tutkimuksen mukaan yli 90 prosenttia munasolujen luovuttajista oli tehnyt päätöksensä lahjamunasoluista auttamisen halusta. Yleistä oli, että luovuttajat halusivat tarjota jollekin toiselle mahdollisuuden tulla vanhemmaksi. Moni oli katsonut vierestä esimerkiksi ystävän tai sukulaisen kamppailua tahattoman lapsettomuuden kanssa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?