Kun lapsella on tunnekuohu tai kiukku, tilanteessa auttaa tärkeä asia – psykologi Julia Pöyhönen huomasi sen omassakin arjessaan

Ongelmallisesti lastaan opastava ei aina ole huutava äkäpussi, vaan myös lempeästi neuvova, mutta kehonkieleltään ristiriitaisesti viestivä äiti tai isä.

”Vuorovaikutuksestamme vain seitsemän prosenttia on sanoja. Suurin osa informaatiosta tulee kehonkielestä eli ilmeistä, eleistä, asennosta, liikkeestä tai äänensävystä ja -painosta”, psykologi Jenni Pöyhönen muistuttaa.

30.9.2021 18:15

Muutama viikko sitten psykologi ja kirjailija Julia Pöyhönen havahtui tilanteeseen, jossa hänen oli tarkoitus neuvoa lastaan lempeästi. Vilkaisu peiliin paljasti, että kehonkieli kertoi kaikkea muuta.

Ihmekös tuo, ettei tilanne sujunut niin kuin ajatus oli.

– Vuorovaikutuksestamme vain seitsemän prosenttia on sanoja. Suurin osa informaatiosta tulee kehonkielestä eli ilmeistä, eleistä, asennosta, liikkeestä tai äänensävystä ja -painosta. On ymmärrettävää, että lapsi torjuu sanat, jotka ovat ristiriidassa kehonkielen kanssa, Pöyhönen sanoo.

Otsarypyt kurtussa ja ilme viivana liikkuvat vanhemmat ovat silti kiireisessä maailmassa tuttu näky. Omaan kehonkieleen tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota, erityisesti silloin, kun vanhempi opastaa lasta.

– Empaattinen ja ystävällinen katse viestii turvaa. Lapsi käyttää aikuista tosi pitkään tunnesäätelynsä tukena. Omalla toiminnalla on siis merkitystä, Pöyhönen kertoo.

Empaattinen ja ystävällinen katse viestii turvaa. Lapsi käyttää aikuista tosi pitkään tunnesäätelynsä tukena. Omalla toiminnalla on siis merkitystä.

Tyypillistä kuitenkin on, että vanhempi ohjaa lasta pelkillä sanoilla. Jos kehonkieli on ristiriitainen suhteessa viestiin, lapsi kokee tilanteen uhkaavaksi ja menee puolustuskannalle.

Riita on valmis, kun aikuinen hermostuu lapsen venkoilusta. Tilanteessa auttaa, kun vanhempi pysähtyy miettimään, mitä haluaa lapselle viestittää. Vanhempi voi miettiä, viestittääkö sitä nyt sanoillaan vai koko olemuksellaan?

– Kun omalla lapsella on tunnekuohu päällä, kasvattajan on erityisen tärkeää panostaa omaan empaattiseen ilmeeseen. Kun lapsi on valmiiksi hälytystilassa, hän tarvitsee turvallisen kokemuksen, jotta pystyy rauhoittamaan itsensä, Pöyhönen sanoo.

"Pelkät sanat eivät rauhoita, jos...”

Ongelmallisesti lastaan opastava ei siis aina ole huutava äkäpussi, vaan myös lempeästi neuvova, mutta kehonkieleltään ristiriitaisesti viestivä äiti tai isä.

Tarkkana kehonkielellisen viestinnän kanssa kannattaa olla jo vauva-iästä lähtien.

Vauvalle sanat eivät merkitse vielä mitään, eli vauvat saavat informaationsa kaikesta muusta. Yksi tärkeimmistä väylistä on katsekontakti. Oppiminen tapahtuu suhteessa katseeseen.

”Vauvalle sanat eivät merkitse vielä mitään, eli vauvat saavat informaationsa kaikesta muusta. Yksi tärkeimmistä väylistä on katsekontakti. Oppiminen tapahtuu suhteessa katseeseen”, psykologi Julia Pöyhönen kertoo.

Siinä missä vauva on taitava kehonkielen lukija, aikuisella yhteys omaan kehonkieleen on voinut heiketä.

Pelkät sanat eivät rauhoita lasta, jos kehonkieli kertoo muuta.

Aika ajoin näkeekin tilanteita, joissa pieni vauva kääntää pään pois uhkaavaksi kokemassaan tilanteessa. Silloin elekieleen kannattaa kiinnittää huomiota.

– Sillä ei ole väliä, onko uhka todellinen, mutta jos lapsi kokee toisen ilmeen tai kehonkielen uhkaavaksi, käynnistyy automaattisesti taistele tai pakene -reaktio. Pelkät sanat eivät rauhoita lasta, jos kehonkieli kertoo muuta, Pöyhönen sanoo.

Kun lapsi kasvaa, hän on vielä pitkään aikuista taitavampi tulkitsemaan kehonkieltä. Kyseessä on biologisesti virittynyt taito, joka voi joillakin aikuisilla rapistua iän myötä, kun kielellisyys ottaa enemmän valtaa.

Sillä ei ole väliä, onko uhka todellinen, mutta jos lapsi kokee toisen ilmeen tai kehonkielen uhkaavaksi, käynnistyy automaattisesti taistele tai pakene -reaktio.

Kaikille näin ei käy.

– Se, miten tarkasti muita ihmisiä tarkkailemme ja tulkitsemme, liittyy muun muassa synnynnäiseen temperamenttiin. Joillakin on siis luonnostaan voimakas sensitiivisyyden piirre.

Käytä apuna peiliä tai kysy neuvoa

Lempeän kasvatuksen ihanne ei tarkoita, ettei vanhemmalla olisi lainkaan lupaa negatiivisiin tunteisiin.

Asiantuntijan mukaan on täysin hyväksyttyä olla stressaavan päivän jälkeen väsynyt ja kokea vihaa vääryyttä koettuaan.

Olisi tärkeää, että kehonkieli ja viesti olisivat yhtenäisessä linjassa.

Oleellista on kiinnittää huomiota kielen ja kehon epäsuhtaan.

– Olisi tärkeää, että kehonkieli ja viesti olisivat yhtenäisessä linjassa. Jos olet väsynyt töistä, sen voi sanoa lapselle. Jos väität, että kaikki on hyvin, lapsi hämmentyy, kun huomaa joka tapauksessa kehonkielestäsi totuuden.

Mikäli oman kehonkielen havainnoiminen on vaikeaa, peilistä voi olla apua. Rehellinen vastaus läheiseltä voi myös auttaa, kun haluaa tiedostaa, mitä oma viestiminen todella viestii.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?