Ystävien lapset juoksevat harrastuksesta toiseen, mutta oma lapsi viettää vapaa-aikaa mieluummin kotosalla.
Pitäisikö huolestua?
Suomen Supernannyna tunnettu Pia Penttala antaa vastauksen pulmaan, jota moni vanhempi on varmasti miettinyt.
Uutuskirjassa Suomen Supernanny – pienillä teoilla parempaa perhe-elämää (Into Kustannus 2021) Penttala kehuu harrastuksia, sillä lähtökohtaisesti meillä on halu oppia uutta ja kehittää itseämme.
Lapsille harrastaminen on myös tapa opetella sosiaalista kanssakäymistä ja vuorovaikutusta eri tavalla kuin koulussa.
Pia Penttala on erityistason psykoterapeutti, lastensuojelualan ammattilainen ja kolmen lapsen äiti. Suosittua Supernanny Suomi -ohjelmaa on tehty kolme tuotantokautta. Penttalan uutuuskirja pureutuu samastuttaviin vanhemmuuden ongelmiin.
Mutta pitääkö lapsella olla harrastuksia?
Penttalan mukaan vastaus on ei.
– Monet lapset ovat oikein tyytyväisiä, vaikka he eivät harrasta mitään. Lapsella ei todellakaan ole pakko olla harrastuksia, Penttala kirjoittaa kirjassaan.
Lapsen ei pidä harrastaa, mutta jos näyttää siltä, että nuori tylsistyy, harrastusta kannattaa harkita.
Asia ei kuitenkaan ole täysin mutkaton, kasvatusalan ammattilainen kertoo.
Vanhemman tehtävä on nimittäin pitää huoli, että lapsi käyttää arkensa mielekkäällä tavalla. Harrastus voi tulla kyseeseen, jos näyttää siltä, että nuori tylsistyy tai hänessä alkaa näkyä murrosikää lähestyessä syrjäytymisen merkkejä. Arkeensa lisää mukavia asioita kaipaa esimerkiksi jatkuvasti riitelevä tai tyytymätön nuori.
Vanhempi, hillitse intoasi
Harrastusta valitessa kannattaa kuunnella lasta. Harrastuksen tehtävänä on olla mielekäs nimenomaan lapselle.
Usein nimittäin käy niin, että aikuinen harrastaa lapsen puolesta. Moni aikuinen haluaa myös valmistaa lasta harrastuksen avulla aikuisuuteen: vanhemmat haluavat lastensa pääsevän entistä pidemmälle ja entistä nopeammin.
Aikuisen kannattaa siis hieman hillitä omaa intoaan. Penttalan mukaan aikuisten pitäisi jaksaa pysyä harrastamisessa korkeintaan lapsen rinnalla eikä tuoda voimakkaasti esiin omia näkemyksiään.
Siitä ei sen sijaan pidä huolestua, jos lapsi harrastaa viisi kertaa viikossa, kokee pettymyksiä ja tuntuu vain hakkaavan päätänsä seinään, mutta haluaa lajin pariin silti aina uudestaan. Itsensä ruoskijatyyppejä on lapsissakin, eikä siitä pidä huolestua, ellei lapsen unensaanti, nukkuminen tai syöminen häiriinny tai lapsi muutu jollakin tavalla muuten suuresti.
Harrastusten lisäksi Pia Penttala näkisi lasten mielellään leikkivän. Leikkimisen taito on lapsilla heikentynyt.
Harrastusten lisäksi Penttala suhtautuu ilolla lasten leikkeihin. Valitettavasti leikkimisen taito on lapsilla heikentynyt.
– Olisi ihanaa, jos 10–12-vuotiaat vielä leikkisivät, mutta sitä näkee nykyään todella harvoin, Penttala toteaa kirjassa.
