”Meidän tyttö ei saa ikinä poikaystävää” – vanhempien satuttavat lauseet, jotka muistaa vielä aikuisenakin - Perhe - Ilta-Sanomat

”Meidän tyttö ei saa ikinä poikaystävää” – vanhempien satuttavat lauseet, jotka muistaa vielä aikuisenakin

Ilta-Sanomien lukijat kertovat vanhempiensa lauseista, jotka muistuvat mieleen vielä aikuisiällä.

Ilta-Sanomien lukijat muistelevat lauseita, jotka muistaa yhä aikuisenakin. Osa niistä on hyvin satuttavia.

31.7. 14:00

Kesällä naapurin mutsi huusi neljävuotiaalle pojalleen: "Sä olet pilannut mun elämän!" Olin pihallani puutarhatöissä ja he kuistillaan kinastelivat kuin kaksi samanikäistä kakaraa.

Muisto on poimittu Ilta-Sanomien aiemmasta jutusta, jota lukijat kommentoivat surullisen innokkaasti. Monet muistivat lapsuudestaan lauseita, joita ei olisi kuuna päivänä pitänyt kuulla.

Sanat voivat todellakin satuttaa niin, että haavoja on vaikeaa kursia umpeen aikuisenakaan.

Lue lisää: ”Jos olisin tiennyt miten kamala olet, en olisi koskaan sinua halunnut” – Nämä lauseet vanhempiemme olisi pitänyt jättää sanomatta

Näin lukijat kertovat satuttavista sanoista:

”Olisin toivonut, että...”

Minulla on muutaman vuoden vanhempi kehitysvammainen sisko. Jouduin 11-vuotiaana erityisopetukseen englannissa ja äidinkielessä. Äitini sanoi minulle, "olisin toivonut, että minulla olisi edes yksi terve lapsi". Lause kummittelee vieläkin.

”Äitini sanoi minulle, "olisin toivonut, että minulla olisi edes yksi terve lapsi". Lause kummittelee vieläkin.”

"Kaikki muut rakkaita, sinä et”

Olen isosta sisaruskatraasta vanhin. Minulla on eri isä kuin muilla, mutta isäksi kutsun isäpuoltakin. Minä en tosin ole ollut ikinä hänen suosikkinsa, kun olen tytär. Kovasti olen yrittänyt hänen suosioonsa päästä, mutta lopetin yrittämästä, kun isäpuoli huusi kaikkien sisarusten edessä, että ”kaikki muut ovat rakkaita, sinä et”. Tilanne tuntuu vieläkin siltä, että se olisi tapahtunut eilen, vaikka siitä on jo pari vuotta. Niin kipeää se tekee vieläkin.

”Oot pilannut mun elämän”

– ” oot pilannu mun elämän”, ”lopeta se itkeminen”, ”voi kunpa olis jo se päivä, kun muutat kotoa”, ”et osaa muuta ku sotkea”.

Siinä joitakin mieleen painuneita kommentteja äidiltäni. Muutin kotoa pois heti, kun tuli tilaisuus. Nykyään äitini on pitkäaikaistyötön ja yksinäinen ihminen. Hän kohtelee kissojaan paremmin kuin lapsiaan ikinä.

Olemme jostain kumman syystä nykyään hyvissä väleissä menneisyydestä huolimatta. Välillä tuntuu, että äitini ei ansaitsisi sitä.

”Meidän tyttö se ei saa poikaystävää”

Meidän tyttö se ei saa ikinä poikaystävää, kun se on niin ruma. Tätä kun kuulteni kerrottiin monta kertaa sukulaisille, niin hävetti. Toki uskoin sen. Siitä johtuen varmaan en uskaltanut alkaa edes seurustella, vaan elin pitkään sinkkuna. Nykyään olen äiti ja siis jollekin kelvannut tämän näköisenäkin.

En enää muista, millaisessa tilanteessa isäni sanoi minulle halveksien "tyhmä tyttö". Kävin lukion ja valmistuin yliopistosta, mutta koen silti olevani muita huonompi.

”Palaat kotiin häntä koipien välissä”

Äitini mielestä minä olin täysin onneton tapaus, tullut isän sukuun. Kävelin kuin pingviini, olin lihava, eikä kukaan ”huolisi minua”. Kun muutin pois kotoa, äiti sanoi, että ”palaat kotiin häntä koipien välissä, et pärjää itseksesi”. En palannut koskaan.

Äiti on poistunut tästä maailmasta vuosia sitten, mutta en osaa pudottaa noita sanoja mielestäni.

Moni lukijoista muistaa satuttavat lauseet, vaikka niistä olisi jo vuosikymmeniä aikaa.

”Mitä pahaa olen tehnyt?”

– ”Mitä niin pahaa mie oon tehny, et miulle on annettu tuollaset luojan mielharmit?” Emme pystyneet sisareni kanssa koskaan unohtamaan äidin lausetta.

”Kuin isäsi”

Äitini muisti joka tilanteessa mainita, että olen samanlainen kuin isäni. Ennen tätä hän oli pitänyt pitkän vuodatuksen, kuinka isäni oli outo, mielisairas, itsekeskeinen paskiainen jne. Ja minä siis olin aivan kuin hän.

”Tyhmä tyttö”

En enää muista, millaisessa tilanteessa isäni sanoi minulle halveksien "tyhmä tyttö". Kävin lukion ja valmistuin yliopistosta, mutta koen silti olevani muita huonompi.

Äidin sivallus satutti

Äidiltä kuultua: ”Toivottavasti saat yhtä paskamaisia lapsia kuin itse olet”. No, en ole saanut, vaan kolme ihanaa lasta, jotka ovat nyt jo aikuisia.

”Olet kuin isäsi”

– ”Niinhän sinä olet kuin isäsi”, sanoi mulle kasvattiäitini, kun teini-iässä paiskoin ovia. Jäin orvoksi, kun isä tappoi äitini.

”Lopeta se vinkuminen”

"Lopeta se vinkuminen, en jaksa kuunnella tuollaista ininää."

Olin päiväkoti-ikäinen ja minua kiusattiin jo silloin. Isäni kuuli itkuni, mutta huusi niin, että se sattui todella. Olin vielä pieni poika.

Siitä hetkestä lähtien en ole enää itkenyt ääneen, vaan olen vain pitänyt kaiken sisälläni.

Minulle sanottiin lapsena, että ”muista, että kotiin voi aina tulla, ja täällä ollaan aina sinun puolellasi.

Vanhempien sanat kovettivat oikealla tavalla

Onneksi monilla oli täysin päinvastaisia muistoja.

Oli vanhempia, jotka osasivat puhua lapsilleen aina kauniisti ja niitä, joita kovatkaan sanat eivät olleet haitanneet.

Kyllä kaikenlaista sai kuulla vanhemmilta, opettajilta ja muiltakin aikuisilta. Välillä tuntui siltä, että aikuisilla oli "hauku penska päivässä"- kampanja. Väliäkö tuolla, myöhemmin asiakaspalvelussa eivät häijyt asiakkaat saaneet minkäänlaista mielenliikettä minussa aikaan.

Lapsena olin automatkalla ja kyselin kotimatkalla kaikenlaista isältäni. Jossakin kohtaa isä keskeytti minut ja sanoi rauhallisesti: ”muista aina, että minä olen sinun isäsi ja sinä olet minun rakas poikani”. Isäni on useimmiten aika juro ja tökerö, mutta kuitenkin osoittaa, että välittää ja rakastaa.

Äitini kertoi, että ollessaan synnytyssairaalassa, olin kaikista vauvoista kaunein, tyynin ja ihanin.

Minulle sanottiin lapsena, että ”muista, että kotiin voi aina tulla, ja täällä ollaan aina sinun puolellasi, vaikka olisit tehnyt jotain väärääkin. Tekoa ei ehkä hyväksytä, mutta vaikka mitä maailmassa tapahtuisi, äiti ja isä aina rakastaa sinua." Samaa olen sanonut omille lapsilleni.

Miten sinulle on puhuttu lapsena? Kommentoi alle.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?