Ninni, 25, joutui muuttamaan eron jälkeen takaisin vanhemmilleen: ”Tunsin itseni epäonnistuneeksi” - Perhe - Ilta-Sanomat

Ninni, 25, joutui muuttamaan eron jälkeen takaisin vanhemmilleen: ”Tunsin itseni epäonnistuneeksi”

Yhteiskunnan asettamat paineet itsenäisestä elämästä ahdistivat Ninni Juutista, kun hän muutti takaisin vanhempiensa luo.

Helsingissä vietettyjen vuosien jälkeen Ninnin elämä on asettunut Tampereelle.

9.6. 19:00

Kuusi vuotta sitten oriveteläinen Ninni Juutinen eli teinitytön arkea, johon kuuluivat kuusi sisarusta, vanhemmat ja kympin uutiset kotisohvalla. Täyskäännös tapahtui, kun Ninni halusi irtioton lapsuudenkodistaan, haki töihin Helsinkiin ja muutti avopuolisonsa kanssa yhteen.

Neljä vuotta vierähti Helsingissä ja itsenäinen elämä oli alkanut. Sitten tuli ero ja kaikki muuttui.

– Tajusin, ettei minulla ole varaa maksaa vuokraa yksin. Se elämäntilanne oli muutenkin hyvin vaikea, ja uuvuin työssäni, hän muistelee.

Ninnin veli tarjosi ahdingossa elävälle siskolleen uutta työpaikkaa Tampereelta ja ehdotti, että tämä muuttaisi takaisin vanhempien luo asumaan. Vanhemmatkin olivat vakuuttaneet, että kotiin saa aina palata.

– Tunsin silloin itseni epäonnistuneeksi. Minun oli vaikeaa hyväksyä ajatusta siitä, että muuttaisin takaisin vanhempieni nurkkiin, kun olin kerran jo tottunut itsenäiseen elämään.

Ninni aloitti vuosi sitten Tampereella uuden työn. Omillaan asuminen kasvatti hänestä aikuisen.

Raskaimmat paineet asetti yhteiskunta: Ninni koki epäonnistuneensa siksi, että kulttuurissamme nuoria patistetaan jo hyvin varhain itsenäisyyteen ja yksin pärjäämiseen.

Lopulta hän alkoi järkeillä, kumpi oli tärkeämpää: yksin pärjäämisen ihanne vai oma hyvinvointi.

Jälkimmäinen voitti.

Yhteiselo vaati rajoja ja rakkautta

Ninni ehti asua vanhemmillaan yhteensä vuoden päivät, kunnes hän muutti hiljattain yhteen uuden kumppaninsa kanssa.

– Jälkikäteen ajateltuna vanhemmille muutto oli todella hyvä päätös. Sain jälleen tasapainoa elämääni. Vanhempien luona minulle tuli rakastettu olo, kun toivuin erosta, hän kertoo.

Yhteiselo vanhempien kanssa oli alun hankaluuksien jälkeen saumatonta. Vuoden aikana Ninni huomasi, että suhde vanhempiin oli muuttunut teinivuosien jälkeen, vaikka arki oli melko samanlaista: kuulumisia ja kympin uutisia sohvalla.

– Haastavaa oli sopeutua vanhempien kodin aikatauluihin ja rutiineihin. Tajusin, että vanhempien luona minun tulee olla kuin vieras, joka kunnioittaa heidän kotinsa sääntöjä.

Päällimmäisenä kiitollisuus

Vaikka ajatus paluumuuttamisesta oli aluksi ahdistava, Ninni on tajunnut jälkikäteen, kuinka kiitollinen hän on siitä, että vanhemmat halusivat vilpittömästi auttaa tytärtään.

– Elämässä on täytynyt tapahtua jokin todella merkittävä käänne, jos aikuiselle tulee tarve muuttaa takaisin vanhemmilleen.

– Kaikille ei todellakaan ole itsestään selvää, että suhteet vanhempiin ovat hyvät ja että heidän luokseen voisi palata, hän miettii.

Ninni voisi muuttaa vanhemmilleen uudestaankin, jos elämäntilanne sitä vaatisi. Hänelle kokemus oli positiivinen.

Ninni arvelee, että yhteiselon sujuminen vuosien jälkeenkin on helpompaa, jos suhde vanhempiin on tasapainoinen. Hän kannustaa sekä samassa tilanteessa olevia nuoria aikuisia että vanhempia suhtautumaan toisiinsa tasavertaisina aikuisina – ei teininä ja vanhempana.

– Muutto vanhemmille aiheuttaa ennakkoluuloja ja negatiivisia tunteita. Jos suhde vanhempiin alkaa hiertää, hankalia tunteita olisi mielestäni hyvä käsitellä eikä purkaa perheenjäseniin, hän pohtii.

Teini-iässä Ninni toivoi, etteivät vanhemmat olisi huolehtineet hänestä jatkuvasti. Paluumuuton jälkeen tilanne kääntyi päinvastaiseksi, kun aikuinen nainen halusi jatkuvasti itse kertoa, mitä aikoi tehdä ja minne mennä. Vanhempia muutos hämmensi.

Ninnistä tuntui hyvältä, että vanhemmat olivat taas läsnä elämässä. Vanhemmilla asuessaan Ninni huomasi konkreettisesti, kuinka hän on itsenäistynyt.

– Yhtäkkiä me olimmekin kaikki aikuisia, hän naurahtaa.

Herkästi haavoittuva ihmissuhde

Parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa kertoi Ilta-Sanomille aiemmin, että aikuisen lapsen ja vanhemman välinen suhde on erityisen altis väärinkäsityksille ja konflikteille, jos molemmat eivät huomioi riittävästi toisiaan ja hyväksy muuttuvia elämäntilanteita.

– Vanhempien ja aikuisten lasten suhde on koko ajan muutoksessa. Samaan aikaan taustalla on koko yhteinen historia, biologia, kiintymys ja hyväksyntä. Jos suhteeseen tulee säröjä ja konflikteja, ne voivat vaikuttaa merkittävästi osapuolten hyvinvointiin, Oulasmaa sanoi.

Sekä lapsen että vanhemman tulisi Oulasmaan mukaan pyrkiä kunnioittamaan toistensa rajoja ja arvomaailmaa. Tärkeää on myös puhua avoimesti vaikeista tunteista, pettymyksestä ja huolista, joita toisen käytös voi herättää.

Lue lisää: Miksi pinna kiristyy omien vanhempien kanssa vielä aikuisenakin? Terapeutilla on vastaus

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?