Anna-Liisan ensisynnytys oli niin traumaattinen, että hän pelkäsi toista kertaa: ”Olin kivusta sanaton” - Perhe - Ilta-Sanomat

Anna-Liisan ensisynnytys oli niin traumaattinen, että hän pelkäsi toista kertaa: ”Olin kivusta sanaton”

Kirjailija Anna-Liisa Ahokumpu ihmettelee, miksi synnytyskokemuksista ei puhuta avoimesti. Itse hän ei saanut hoitajille viestiä perille siitä, että nyt todella sattuu.

Anna-Liisa Ahokummun toinen romaani Kolme rukousta äidille (Gummerus) käsittelee äitien ja tytärten ketjua, synnytysväkivaltaa ja kriisejä elämän käännekohdissa.

15.4. 16:00

– Olin kivusta sanaton ja ilmeetön. Sulkeuduin ja jäin paikoilleni.

Kun naantalilainen kirjailija Anna-Liisa Ahokumpu, 36, synnytti toista lastaan joitakin vuosia sitten, synnytyssalissa oli erikoinen tunnelma.

Kätilö oli ystävällinen ja empaattinen, mutta Ahokumpu koki, ettei hänen tunnettaan kivusta otettu tosissaan.

– Potilastyössä olisi hyvä hahmottaa se, että ihmiset kommunikoivat eri tavalla. En saanut epiduraalia avautumisvaiheessa ollenkaan, vaan vasta kun valehtelin, mitä koin.

Viesti hoitajille ei mennyt perille

Kyseessä oli Ahokummulle jo toinen synnytys, joka ei mennyt, kuten nainen oli toivonut.

Ensimmäisellä kerralla itse synnytys meni hyvin, mutta Ahokumpu sai synnytyksen jälkeen sisäisen verenvuoron. Se jätti trauman, jonka takia hän pelkäsi toista synnytystään.

Myös ensimmäisen synnytyksen ongelmat voi pistää osittain kommunikaatio-ongelmien piikkiin.

– Olin kivuissa synnytyksen jälkeen, mutta en silloinkaan saanut välitettyä tietoa siitä, että minuun todella sattuu. Sain kivunlievitykseen Panadolia ja olin täysin poissa tästä maailmasta. Viimein minut otettiin tosissaan ja kärrättiin leikkaussaliin.

Vasta myöhemmin kävi ilmi, että verenvuoto oli saanut alkunsa tikkien ompelun yhteydessä. Ahokumpu pääsi juttelemaan asiasta psykologisessa konsultaatiossa viikkoja synnytyksen jälkeen.

Uutuuskirja kertoo vaietusta aiheesta

”Kukaan ei tiennyt. Joskus tuntui, että se oli yleisin vastaus, jonka neuvolasta sai kysymyksiin. Olivatko synnytys ja raskaus oikeasti olemukseltaan niin salattuja, vai eikö kukaan ollut vain viitsinyt tutkia? Olisin halunnut tieteellisen selvityksen siitä, mikä synnytyksen käynnisti ja mitä siinä ylipäänsä tapahtui, en pelkästään siitä, mitä se merkitsi vauvalle vaan mitä se merkitsi äidille, minulle, mitä minussa oli oikein tekeillä.”

Näin Ahokumpu kuvaa raskautta ja synnytystä uutuuskirjassaan Kolme rukousta äidille (Gummerus 2021). Romaani käsittelee äitien ja tytärten ketjua, synnytysväkivaltaa ja kriisejä elämän käännekohdissa.

– Koin, että kyseessä ovat niin vaietut aiheet, että minun on pakko tarttua niihin kirjoittamalla.

Romaanin kirjoittamisen aikaan Ahokumpu ei osannut arvata, että sittemmin aiheesta tulisi ajankohtaisempi kuin hän olisi uskonut.

Kolme rukousta äidille (Gummerus) kuvaa yhteyden katkeamista ja ensimmäistä lastaan synnyttävän Eveliinan yksinäisyyttä ja kipua. Toisessa aikatasossa seurataan nuoren Anjezën kasvutarinaa ajalta ennen kuin häntä aletaan kutsua Äiti Teresaksi.

Vuonna 2019 lanseerattiin synnytysväkivaltakampanja Minä myös synnyttäjänä. Vastikään äitien tukahdutettuja tunteita käsiteltiin myös Synnytyskipuja-dokumenttisarjassa.

Ruumiillisista prosesseista ei puhuta

Ahokummun mukaan traumaattiset synnytyskokemukset olisivat estettävissä, jos synnytyskokemuksista puhuttaisiin nykyistä avoimemmin.

– Puhumisen ongelma ruumiillisista prosesseista on syvällä koko kulttuurissa, hän sanoo.

Itse hän ei koe saaneensa apua synnytysvalmennuksesta, jota tarjotaan ensisynnyttäjille.

Hieman kärjistetysti se tuntui Ahokummun mukaan siltä, että valmennuksessa kävi onnellinen pariskunta kertomassa, kuinka he olivat hakeneet kahvilasta latet parin päivän ikäisen vauvansa kanssa.

 Jos en olisi käynyt raskausjoogassa ennen ensimmäistä synnytystäni, minulle ei olisi selvinnyt neuvolan valmennuksen perusteella edes se, miten erilaisia vaiheita avautuminen ja ponnistaminen ovat.

– Tunnemyrskystä ja kivusta palautumisesta ei kerrottu mitään. Minulle paluu sairaalasta muodostui suorastaan paniikin värittämäksi ajaksi. Oma toipumiseni oli niin hidasta. Tuntui etten pystynyt huolehtimaan edes itsestäni, joten miten olisin pystynyt huolehtimaan vauvasta. Kyse oli selviämisestä hetkestä toiseen.

Sisäinen verenvuoto ei vielä tässä vaiheessa ollut tiedossa. Ahokumpu uskoo itse, että hän oli ollut vähällä kuolla.

– Olisin kaivannut keskusteluapua aikaisemmin.

Synnytysvalmennus, jota Ahokumpu oli saanut, ei ollut kertonut tällaisista kivuista mitään. Ahokumpu kokee, että itse synnytyskin esitettiin valmennuksessa turhan hätiköiden.

– Jos en olisi käynyt raskausjoogassa ennen ensimmäistä synnytystäni, minulle ei olisi selvinnyt neuvolan valmennuksen perusteella edes se, miten erilaisia vaiheita avautuminen ja ponnistaminen ovat.

Tukihenkilö mukaan synnytykseen?

Ahokumpu uskoo, että synnyttämisestä – sen etenemisestä, rentoutumistekniikoista ja kivusta – tulisi puhua entistä enemmän. Hän itse ei ole puhunut aiheesta kuin lähinnä muiden samaa ikäluokkaa edustavien, vastikään synnyttäneiden naisten kanssa. Näissä puheissa tunnepuoli on kuitenkin jäänyt enimmäkseen käsittelemättä.

– Uskon että jos keskustelua olisi enemmän, synnytys ei olisi enää sanaton möykky. Näin myös omien kokemusten hahmotus muuttuisi pikku hiljaa helpommaksi.

Ensisynnyttäjiä Ahokumpu kehottaa osallistumaan synnytysvalmennuksiin sekä raskausjoogaan, jossa opetellaan kehollisia kivunhallintamenetelmiä.

Hyvä olisi, jos synnytysvalmennusta olisi tarjolla myös muille kuin ensisynnyttäjille.

– Suosittelisin tutustumaan rentoutustekniikoihin ja kivunlievityskeinoihin mahdollisimman hyvin etukäteen. Minulle epiduraali oli tekijä, joka auttoi pääsemään tarvittavaan rentouteen.

Mukaan synnytykseen voi ottaa myös henkilön, jolla on voimia vaatia asioita silloinkin, kun synnyttäjä ei osaa ilmaista itseään oikealla tavalla.

– Hän voi olla vaativana ja jyrkkänäkin, jos itse ei siihen kykene.

Digihoitopolku synnytyspelon hoitoon

Hus julkaisi maaliskuussa Suomen ensimmäisen digihoitopolun synnytyspelkoisille ensisynnyttäjille, se kertoo tiedotteessaan.

Ensivaiheessa palvelu on tarjolla Naistenklinikalla ja Espoon sairaalassa synnytystä suunnitteleville. Polulla valmennetaan synnyttäjää kohti tulevaa synnytystä.

Synnytyspelon digihoitopolku avataan Terveyskylän Omapolku-verkkopalvelussa maaliskuun toisella viikolla. Potilas ohjataan hoitopolulle oman neuvolan tai äitiyspoliklinikan lähetteellä.

Potilas saa digihoitopolun kautta synnytyspelon hoitoon pitkäkestoisen tuen ja ammattilaiskontaktin. Toistaiseksi palvelu on saatavilla suomeksi.

– Valmennamme tulevaa synnyttäjää erilaisten tekstien, videoiden, vertaiskertomusten ja tehtävien avulla. Lisäksi verkkokätilömme vastaavat potilaan kysymyksiin. Vastaavista voimavaroja lisäävistä digihoitopoluista on hyviä kokemuksia jo Terveyskylän Mielenterveystalon puolella, Naistenklinikan ja Jorvin sairaalan äitiyspoliklinikoiden osastonylilääkäri Terhi Saisto kertoo tiedotteessa.

Sisältö on suunniteltu yhdessä synnytyslääkäreiden, kätilöiden ja synnytyspelkoon erikoistuneiden psykologien kanssa. Tavoitteena on lisätä ensisynnyttäjän omia voimavaroja, pystyvyyden tunnetta ja luottamusta hoitohenkilöstöön.

Synnytysvalmennuksella on myönteinen vaikutus synnytyskokemukseen

Ensisynnyttäjistä synnytyspelkoa kokee arviolta kymmenen prosenttia. Lievän synnytyspelon ensisijainen hoitopaikka on äitiysneuvola ja sen järjestämä perhevalmennus. Vaikeaa synnytyspelkoa kokee kuitenkin jopa 4–5 prosenttia Naistenklinikan ja Espoon sairaalan alueen synnyttäjistä. Nämä potilaat ohjataan lähetteellä Husin synnytyspelkopoliklinikalle.

Tuore digihoitopolku sopii potilaille, joille neuvolan hoito ei riitä, mutta taustalla ei ole vaikeaa psyykkistä sairautta tai traumaa. Vaatimuksena on myös sujuva suomen kielen taito.

Tutkimusten perusteella tiedetään, että synnytykseen hyvin valmistautuneiden synnytyskokemus on useammin myönteinen.

– Pyrimme siihen, että synnyttäjä voisi suhtautua synnytykseen luottavaisin mielin ja hänellä olisi valmius ottaa synnytys vastaan sellaisena kuin se on. Tavoitteenamme on lisätä synnyttäjän voimavaroja niin, että hän pystyisi yllättävissäkin tilanteissa säilyttämään hallinnan ja turvallisuuden tunteen, projektityöntekijä, kätilö Johanna Lampinen kertoo tiedotteessa.

Koska hoitomuoto on uusi, polkua kehitetään jatkuvasti palautteen perusteella.

Valmennusta omassa tahdissa, omien voimavarojen ehdoilla

Potilas voi työskennellä digihoitopolulla omaan tahtiinsa ja kätilön tuella. Kätilö voi tarvittaessa ohjata potilaan digihoitopolulta poliklinikkavastaanotolle.

Suosituksena digihoitopolulla on tehdä maksimissaan yksi istunto päivässä. Yhteen istuntoon kuluu aikaa keskimäärin puolesta tunnista tuntiin.

Digihoitopolulla on mahdollisuus esittää myös henkilökohtaisia kysymyksiä synnytyspelkoon erikoistuneelle kätilölle.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?