Kun Muhoksella asuva Risto Uusitalo vaihtoi sukunimensä vaimonsa sukunimeen häidensä yhteydessä, lähipiirissä ihmeteltiin. Uusitalon vanhemmat kummastelivat valintaa, eivätkä työkaveritkaan peittäneet hämmästystään. Oli vuosi 1988.
– Moni ihmetteli, miksi vaihdoin sointuvan nimen Kontinaho niin tavalliseen nimeen kuin Uusitalo, Risto Uusitalo kertoo.
Kysyjille Uusitalo vastasi, että ”parempi tossun alla kuin taivasalla”. Tärkeimmät syyt nimenvaihtoon liittyivät kuitenkin huoleen siitä, ettei vaimon sukunimi jatkuisi muuten suvussa.
– Vaimolla oli vain yksi sisko, eikä näyttänyt todennäköiseltä, että hän jatkaisi sukua. Minulla taas oli kolme veljeä, ja heistä vanhimmalla oli jo jälkikasvua, jotka käyttivät perinteisesti miehen sukunimeä.
Risto Uusitalo jätti vanhan sukunimensä Kontinaho vuonna 1988. Uusi sukunimilaki oli tullut voimaan vuosikymmenen puolessa välissä.
Uusitalo piti myös ajatuksesta, että nimenmuutos symboloi uudistumista. Äidin tyttönimi oli sitä paitsi ollut Vanhatalo. Uusi sukunimi Uusitalo kuulosti mukavalta jatkumolta elämän virrassa.
”Vaimolla oli vain yksi sisko, eikä näyttänyt todennäköiseltä, että hän jatkaisi sukua. Minulla taas oli kolme veljeä, ja heistä vanhimmalla oli jo jälkikasvua, jotka käyttivät perinteisesti miehen sukunimeä.
Vanhemmat hyväksyivät muutoksen
Kun Risto Uusitalo vaihtoi sukunimensä, uusi sukunimilaki oli vasta astunut voimaan.
Myös yhdistelmänimi olisi ollut mahdollinen, mutta sitä pariskunta ei edes harkinnut. Yksi sukunimi sai riittää, ja se siirtyi toivotusti myöhemmin myös yhteisille lapsille.
Vaikka ihmettelijöitä aluksi riitti, soraäänet jäivät ajan kuluessa.
Risto Uusitalon vanhemmatkin soittivat viikko häiden jälkeen ja kertoivat miettineensä asiaa.
– Huojentuneina he totesivat, että olihan isänikin suvussa vaihdettu nimeä vuosisadan alussa. Aikanaan Pohjois-Pohjanmaalla oli tapana ottaa sukunimeksi tilan tai talon nimi. Näin isäni isäkin oli tehnyt.
Kaveriporukassa ihmeteltiin
Myös sipoolainen Jari Sandvik kohtasi ennakkoluuloja vaihtaessaan Westerlund-sukunimensä vaimonsa puolen sukunimeen vuonna 2003. Pariskunta oli vaihtanut sukunimen yhteiseksi naimisiin menon yhteydessä.
– Kaveriporukassa ihmeteltiin. Kommentit olivat sellaisia, että ”mitä sä menit vaihtamaan nimesi?”. Tosi monella tuntui olevan oletuksena, että miehen sukunimi otetaan automaattisesti.
Kaveriporukassa ihmeteltiin, kun Jari Sandvik vaihtoi sukunimensä vuonna 2005.
Sandvik huomauttaa, että parisuhteessa matkaa tehdään aina yhdessä. Siksi myös sukunimen vaihtaminen oli yhteinen päätös.
Nimenvaihdossa painoivat tasa-arvoasiat, mutta ennen kaikkea se, että vaimon sukuhaara oli Westerlundeja pienempi. Westerlundien puolella sukunimen jatkajia oli jonoksi asti, vaimon puolella näin ei ollut.
– Kun kerroin perustelut, äitini ja isäni ottivat uutisen erittäin hyvin. Heillä ei ollut sitä vastaan mitään.
Jari Sandvik kertoo olleensa vuonna 2003 erikoisuus. Mutta kun edelläkävijät olivat näyttäneet mallia, muut uskalsivat perässä.
– Muutamat tutut tekivät sittemmin saman ratkaisun.
”Kun kerroin perustelut, äitini ja isäni ottivat uutisen erittäin hyvin. Heillä ei ollut sitä vastaan mitään.
Vaimolla oli harvinaisempi sukunimi
Liedossa asuva Jukka Lempa on sen sijaan säästynyt ihmettelyiltä.
Mies vaihtoi sukunimensä vaimonsa sukunimeen vuonna 2005 avioliiton solmimisen yhteydessä.
– Vaimolla oli Virtasta harvinaisempi sukunimi. Pidin Lempa-nimeä kauniina.
Aviopari toivoi yhteistä sukunimeä.
– En kokenut, että Virtanen-nimeä olisi pitänyt säilyttää, joten päädyin vaihtamaan sukunimeni.
Riita nimenmuutoksen taustalla
Nimenmuutoksen taustalla voi olla myös kipeitä asioita.
Lapissa asuva Mika kertoo vaihtaneensa sukunimensä vaimonsa tyttönimeen vuonna 2004. Näin teki kumpikin aviopuoliso.
Taustalla oli riita oman isän kanssa.
Sukunimen vaihtaminen ei miellyttänyt isää.
– Isäni katkaisi minuun välit kokonaan, mies kertoo.
Tänä vuonna 50 miestä ottanut vaimonsa sukunimen
Tilastojen valossa Uusitalo, Sandvik, Lempa ja lappilainen Mika ovat yhä harvinaisuuksia.
Digi- ja väestötietoviraston tilastojen mukaan tämän vuoden puolella vaimonsa sukunimen on ottanut 50 miestä. Eri sukupuolta olevia pareja on vihitty samalla ajanjaksolla 3 708.
Nimistötutkija Sirkka Paikkalan mukaan miesten tapa ottaa sukunimeksi kaksoisnimi tai pelkästään naisen nimi on kuitenkin hienokseltaan kasvanut. Paikkala käsittelee aihetta Kielikellon artikkelissa Puolison nimi vai oma nimi?.
Paikkalan mukaan syitä sukunimen muuttamiselle on useita: vaimon nimi voi olla harvinainen tai sopiva vaikkapa taiteilijanimeksi. Samalla se voi olla tietoinen feministinen kannanotto. Joillakin valintaan on vaikuttanut se, että vaimon nimi on kauniimpi tai ”hienompi” kuin oma nimi.
Ilta-Sanomille Paikkala kertoo, että miehen mahdollisuus ottaa naisen sukunimi tuli esille vuoden 1985 sukunimilaissa.
Aikoinaan naisen sukunimi saattoi tulla miehelle lähinnä silloin, kun mies meni kotivävyksi ja omaksui uuden kotitalonsa tai sen perheen käyttämän sukunimen.
– Monisatavuotinen perinne oli, että mies kulki sillä nimellä, millä hänen isänsäkin. Se oli itsestäänselvyys myös avioliitossa, Paikkala kertoo.
Jos taulukko ei näy, voit katsoa sen myös täältä.
