Vaikka vauvan saaminen tuo suurta onnea, vanhemmille voi nousta tunteita, joista voi olla hyvin vaikea puhua. Ne eivät aina näy siinä kuvastossa, jota näkee esimerkiksi somessa.
Kerroimme helmikuussa tunnetun bloggaajan Linda Juholan avoimesta kirjoituksesta, jossa hän kuvaili rehellisesti ensimmäisistä kuukausista vauvan kanssa.
Hän kertoi tunteista, joita voi olla vaikea myöntää ääneen.
– Viime aikoina olen kokenut itseni monesti epäonnistuneeksi. Se, etten onnistu saamaan omaa lastani rauhoittumaan ja nukkumaan harmittaa ja hermostuttaa. Illat ja pian alkava nukutus aiheuttavat minussa juuri nyt lähinnä ahdistusta, Juhola kuvaili kirjoituksessaan.
– Koen samalla myös huonoa omatuntoa siitä, että en enää monesti edes jaksa enkä halua yrittää. Nukutus ei onnistu kuitenkaan, siitä ei tule yhtään mitään. Mitä jos menetän taas hermoni..? Taas, kyllä. Kerran se on tapahtunut ja häpeän sitä vähän edelleen.
Syyllisyys. Huono omatunto. Morkkista muistuttava tunne jostakin, minkä olisi halunnut hoitaa paremmin, mutta siinä hetkessä ei vain osannut tai kyennyt. Häpeä omista negatiivisista tunteista.
Tervetuloa kerhoon, vastaavia tilanteita tunnistava vanhempi on saattanut ajatella tekstiä lukiessaan.
Aihe on tärkeä jatkuvasti
Tärkeää on se, miten tunteita käsittelee. Erityisen merkityksellistä on se, että tunteistaan voi puhua ääneen, sanoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton vanhempainpuhelimen asiantuntija Anna Weckström.
– Itselläni heräsi ihan valtava empatia Lindaa kohtaan ja ihailun tunne, että hän kirjoittaa todella rohkeasti ja sanoittaa tunteitaan taidokkaasti. Aihe on tärkeä jatkuvasti. Näistä tunteista puhutaan aika vähän ääneen, vaikka ne ovat yleisiä, Weckström sanoo.
– Olen myös miettinyt korona-ajan vauvaperheitä, kun kaikki tapaamiset ovat tauolla. Se yksinäisyys voi olla raskasta.
Jotkut kertovat tunteistaan ensimmäistä kertaa kenellekään
Vanhempainpuhelimessa aihe on aina ajankohtainen.
– Juuri näistä negatiivisista tunteista puhutaan paljon meille soittavien vanhempien kanssa.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto tarjoaa palvelua, jonne vanhemmat voivat ottaa yhteyttä anonyymisti. Se saattaa auttaa erityisesti niitä, joiden on ollut vaikeaa ottaa vastaavia asioita puheeksi esimerkiksi neuvolassa.
”Näistä tunteista puhutaan aika vähän ääneen, vaikka ne ovat yleisiä.
– Jotkut sanovat, että he kertovat ensimmäistä kertaa tällaisista asioista ja tunteista kenelläkään.
Vanhempainpuhelimessa kuuluu se, että kaikilla vanhemmilla ei ole ketään, jolle puhua omasta olostaan. Voi olla valtava helpotus kuulla, että muillakin on vastaavanlaisia tilanteita ja tunteita, Weckström sanoo.
Negatiiviset tunteet kuuluvat myös vastuulliseen vanhemmuuteen
Syyt sille, ettei negatiivisista tunteista haluta tai uskalleta puhua voivat liittyä esimerkiksi häpeään. Tai osaltaan esimerkiksi ihailtavaksi koettuun ajatukseen kaikessa pärjäävästä ja aktiivisesta vanhemmasta, joka osaa kaiken heti ja vain nauttii vauvakuplastaan.
Ahdistavat tunteet voidaan kokea esimerkiksi jonkinlaiseksi heikkoudeksi, huonommuudeksi, ettei ”pärjääkään tarpeeksi hyvin”. Tai ei koe pärjäävänsä yhtä hyvin kuin ”nuo muut”, Weckström pohtii.
– Uskaltaisin väittää, että kukaan vanhempi ei välty näiltä hetkiltä.
Vauvan syntymä tuo suurta onnea. Vanhemmuus on myös jatkuvaa oppimista.
Weckströmin mukaan negatiiviset tunteet kuuluvat kuitenkin myös vastuulliseen vanhemmuuteen.
Esimerkiksi Juholan kuvailemassa tilanteessa, kun vauva itkee paljon, vaikka kaikki konstit on kokeiltu.
– Epäonnistumisen tunne voi tulla siitä, että vanhempi tuntee vastuunsa ja tuntee empatiaa vauvaansa kohtaan. Sekin on hyvää vanhemmuutta, että tulee turhautunut tai epätoivoinen tunne, kun vauva esimerkiksi itkee, eikä mikään tunnu auttavan.
Omaa tilannetta ei kannata vähätellä
Weckströmin mukaan vanhempainpuhelimessa keskusteluapua hakevat saattavat vähätellä avuntarvettaan. Pahoitellaan, jos kenties viedään aikaa joltakin, joka ”tarvitsisi sitä enemmän kuin itse.”
On vain hyvä, jos omaa oloa pyrkii parantamaan matalalla kynnyksellä, Weckström painottaa.
”Sekin on hyvää vanhemmuutta, että tulee turhautunut tai epätoivoinen tunne, kun vauva itkee.
– Joskus vauva vain itkee, vaikka vanhempi olisi tehnyt kaikkensa. Kun ei tiedä mikä sillä vauvalla on, se on todella raskasta.
Anna Weckström muistuttaa, ettei omaa tilannetta kannata koskaan vähätellä. Keskustelemalla voi saada konkreettista apua, löytää uutta perspektiiviä sekä lohtua.
Vanhemmat saattavat soimata itseään enemmän kuin kiinnittää huomiota asioihin, joissa on hyvä.
Miten Linda Juholan tuntemuksia tunnistavaa tuoretta vanhempaa voisi lohduttaa?
Vanhemmuuden alkuvaiheessa saattaa olla vielä raskausaikana luotuja odotuksia itsestään vanhempana. Epäonnistumisen tunne voi olla osin pettymystäkin.
– Ollaan saatettu tottua siihen, että voimme hallita asioita. Vauva-arjessa voi tulla sokkina, kun ei tiedä miten vauvan kanssa toimisi. Lindakin kuvaili ajattelevansa olevansa ”supermama”.
”Somessa voi olla aikamoista kuvastoa vanhemmuudesta.
Kun ensimmäinen vauva syntyy, edessä on aivan uudenlainen elämä. Vauvaan tutustumisessa on samoja asioita, kuin uuden ihmissuhteen luomisessa. Kaikkea ei voi osata heti. Lisäksi vauvan ja vanhemman temperamenteissa voi olla eroja, Weckström kertoo. Itsensä vertaaminen muihin ei hyödytä.
– Esimerkiksi somessa voi olla aikamoista kuvastoa vanhemmuudesta.
Uskalla puhua neuvolassa
Kontrasti raskausaikaan voi myös olla voimakas.
– Raskausaikana odottava äiti on neuvolassa kaiken keskipisteenä ja se saattaa muuttua radikaalisti, kun vauva tulee maailmaan. Äidin henkinen vointi voi jäädä hieman toissijaiseksi. Kehotan kuitenkin vanhempien ottamaan puheeksi neuvolassa myös negatiiviset tunteet, sillä niiden käsittelyyn voi saada apua.
Anna Weckström pohtii, että epäonnistumisen tunteet voivat liittyä myös ulkopuolelta syntyviin paineisiin.
”Kun vauva tulee maailmaan, äidin henkinen vointi voi jäädä hieman toissijaiseksi.
– Ajatellaan, että pitäisi hoitaa kantoliinailu, sormikruokailu ja mitä kaikkea. Halutaan kenties olla samanlainen kuin oma äiti tai isä on ollut tai täysin vastakohta omille vanhemmille.
Kun ei ole koskaan kuullut olevansa hyvä
Aina vanhemmuuteen ei saa rohkaisevia sanoja keneltäkään. Oma huomio kiinnittyy liikaa haasteisiin, eikä tarpeeksi niihin asioihin, missä on jo oppinut paljon, missä on oikeasti hyvä.
– Meille soittaneille vanhemmille ei ole välttämättä kukaan koskaan sanonut, että sinä olet hyvä vanhempi. Sellaisen kuuleminen voi olla hirvittävän tärkeää.
Riittämättömyyden tunne, arvostuksen puute ja yksinäisyys kuormittavat vanhempia, selvisi vuonna 2019 Mannerheimin Lastensuojeluliiton tekemästä Vanhemman ääni -kyselystä. Siihen vastasi 650 vanhempaa ja lasten huoltajaa.
”Kukaan ei ole välttämättä koskaan sanonut, että sinä olet hyvä vanhempi. Sellaisen kuuleminen voi olla hirvittävän tärkeää.
Lähipiiri voi olla osaltaan tukemassa perheitä. Rohkaisevat sanat vaikka ystävältä saattavat auttaa edes hieman ketä tahansa vanhempaa.
– Mietin tässä itsekin, milloin olisin kehunut lähipiirissäni olevia vanhempia. Ihan hyvin voisi enemmänkin sanoa toisille vanhemmille, kuinka hyvin he ovat pärjänneet ja hoitaneet asioita.
– Kaikki ymmärtävä keskustelu on todella tärkeää.
Tukea vanhemmuuteen
Mannerheimin Lastensuojeluliitto vastaa vanhempainpuhelimeen ja chattiin. Palvelu on kaiken ikäisten lasten vanhemmille.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto on julkaissut myös aihetta käsittelevän podcastin, jossa kysymyksiin vastaa psykologi: Uskalla kuunnella -podcast vanhemmuuden kipupisteisiin.
Ensi- ja turvakotien liitto on listannut myös auttavia tahoja perheille erilaisiin tilanteisiin.
